3. sunnuntai helluntaista, Lk. 9: 51 – 62, Esko Väyrynen

Konfirmoitaville nuorille omaiset ja ystävät toivottavat onnea ja menestystä. Me kaikki toivomme teille, nuoret, hyvää ja valoisaa tulevaisuutta.
Seurakunta rukoilee teille Jumalan johdatusta. Nuori usein ajattelee, että Jumala ei kuulu nuoruuteen. Nuorena pitää saada elää. Paraskin elämä on puutteellinen, vajavainen. Nuori näkee vanhempiensa viat ja puutteet. Vanhemmat puolestaan surevat nuorten harkitsemattomuutta, kiihkeyttä ja holtittomuutta. Nuoruuteen kuuluva ehdottomuuden tavoittelu törmää vanhempien vaillinaisuuteen ja hitauteen.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesuksen opetuslapsista Jaakob ja Johannes olivat ehdottomuuteen pyrkiviä nuoria miehiä. He olivat vaatimassa kostoa vieraanvaraisuuden kieltämisestä.
Jeesuksen opetus ja esimerkki on päinvastainen. Jeesus torjuu koston. Ihmisen Poika, jota nimitystä Jeesus käyttää itsestään, on ihmisten pelastaja, ei tuomitsija tai tuhoaja. Pahaa ei makseta pahalla. Jeesus tuo kovan koston tilalle kaiken syliinsä sulkevan rakkauden. Rakkauden edessä viha menettää voimansa.
Kun holtittomalla elämällä kaiken omaisuutensa menettänyt tuhlaajapoika palaa kotiin ja tunnustaa isälle: En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan sinun pojaksesi, niin tälle isä vastaa: Minun poikani oli kuollut, mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt, Lk. 15.
Tällä vertauksella Jeesus kuvaa taivaallista Isää. Jeesuksen kutsun hylänneet saavat tällaisen kohtelun, kun he pyytävät Jumalalta anteeksi. Maailman houkutus kehoittaa hylkäämään Jeesuksen kutsun. Mutta houkutusten seuraamisesta koituu levoton elämä, tyhjyyden tunne. Evankeliumin Samarian kylä on vain yksi esimerkki Jeesuksen hylkääjistä. Yleensä Jeesus torjutaan. Inhimillisesti katsoen evankeliumin hylkäämisen syyt ovat täysin hyväksyttäviä, isän huutaminen tai omaisten, kotiväen hyvästeleminen. Jeesus ei vaadi seuraajiltaan perhesiteiden rikkomista tai vanhempien hylkäämistä. Jeesus korostaa perheen ja vanhempien kunnioittamisen tärkeyttä onnelliselle elämälle.
Evankeliumin esimerkeillä isän hautaamisesta tai kotiväen hyvästelemisestä Jeesus tahtoo sanoa, että pehesiteitä ei voi käyttää verukkeina kieltäytymiselle Jeesuksen seuraamisesta. Toiseksi Jeesusta ei voi seurata puolinaisesti jaetulla sydämell.
Vaikka me hylkäisimme ja torjuisimme Jeesuksen kutsun lähteä seuraamaan häntä, hän on hylättynäkin matkalla Jerusalemiin kärsimään ristinkuoleman hylkääjiensä puolesta. Jeesus ei luovu pelastustehtävästään hylkäämisten vuoksi. Jumalan armo on Jumalan uskollisuutta. Taivaallinen Isä ei jätä eikä hylkää, vaikka me hylkäisimme.
Kun Jeesus kuvaa itseään kodittomaksi, se on vertaus. Ihmisen Poikana Jeesus on taivaallinen olento. Tämän vuoksi hän on maan päällä koditon. Ihmisen Pojan koti on taivaassa. Taivaallista olentoa kuolevainen ihminen ei voi seurata. Mutta jos inhimillisen elämän tuska ja murhe herättää meissä ikävän taivaaseen, silloin olemme päässeet iankaikkiseen elämään johtavalle tielle, seuraamaan Jeesusta.
Jeesuksen seuraaminen ei poista tuskaa eikä kärsimyksiä. Mehän toivomme näille nuorille varjelusta kaikesta pahasta. Mutta koska palvelija ei ole herraansa suurempi, niin Jeesuksen seuraaja on kärsimysten alainen. Seuraaja saa synnit anteeksi, mutta synnin teko ei lopu. Kärsimys on osa kristityn elämää. Jeesus puhuu ylösottamisestaan. Hän kuvaa sillä maailmasta Jumalan maailmaan johtavaa matkaa. Siihen kuuluu kärsimys ja kuolema.
Jeesuksen seuraaminen on todellisen elämän seuraamista. Jeesuksen seuraaminen ei edellytä onnistunutta elämää. Mutta Jeesuksen seuraaja saa voiton kuolemasta, iankaikkisen elämän ja ylösnousemuksen.
Kun seurakunta rukoilee varjelusta kaikesta pahasta, se pyytää Jumalan Pyhän Hengen voimaa turvata syntisenä Elämän Herraan, kuoleman voittaneeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen.