”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” huusi Jumalan lähettämä mies, Johannes Kastaja, jonka päivää eilen vietimme. Johannes herätteli ihmisiä tajuamaan, että taivasten valtakunta oli lähellä, ja ihmisten tuli kääntyä Jumalan puoleen. Jeesus, jonka Johannes kastoi, julisti samaa viestiä: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” Kun sitten Jeesus lähetti apostolinsa matkaan, antoi hän heille ohjeen: ”Julistakaa: Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Taivasten valtakunnassa on kyse kristinuskon ytimestä. Mutta mikä se taivasten valtakunta sitten oikein on? Palataanpa hieman Jeesuksen vertauksiin.
Tänään kuulimme vertaukset peltoon kätketystä aarteesta ja kallisarvoisesta helmestä. Kummassakin vertauksessa mies myi koko omaisuutensa saadakseen tuon aarteen. Taivasten valtakunta on siis jotain todella kallisarvoista, niin arvokasta, että ihminen on valmis luopumaan kaikesta muusta, jotta saisi tuon katoamattoman aarteen itselleen. Meidän tulee olla valmiita tulemaan köyhiksi, jotta saamme taivasten valtakunnan. Mikään maallinen ei saa mennä sen edelle, se on katoavaista. Jumalan valtakunta on todella kaikkea muuta arvokkaampi.
Vertaus peltoon kätketystä aarteesta kertoo myös yhdestä Jumalan valtakunnan selvästä tunnusmerkistä – nimittäin ilosta! Usko on iloinen asia, ja ilo on yksi Pyhän Hengen hedelmistä!
Taivasten valtakunta merkitsee suurinta mahdollista iloa. Paavali sanoo: ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa.” (Room. 14:17) Jeesus kertoi myös muita vertauksia taivasten valtakunnasta:
”Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille.” (Matt. 13:31–32)
”Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani.” (Matt. 13:33)
Jumalan valtakunnan sanoma ei lähtenyt eteenpäin suurella koneistolla, suurten hallitsijoiden palatseista, vaan se lähti vaatimattomista oloista. Jumalan Poika kärsi ja kuoli syntiemme tähden.
Näytti vahvasti siltä, että koko taivasten valtakunnan sanoma hiipuu Jeesuksen kuolemaan, mutta se olikin kaiken alku – sanoma valtakunnasta lähti räjähdysmäisesti kulkemaan eteenpäin. Miksi? Voima oli tullut täydelliseksi heikkoudessa – kuolema oli voitettu.
Niin – ja pienestä teosta tai sanasta moneen ihmiseen on kylvetty uskon siemen, joka on kantanut hedelmää. Tätä Jumala meiltä odottaa, että me levitämme ilosanomaa aina ja kaikkialla, se on meidän tehtävämme. Koskaan ei tule vähätellä pienintäkään tekoa tai sanaa.
”Taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois”. (Matt. 13:47–48)
Tämä vertaus kuvaa viimeistä tuomiota. Sekä uskovat että ei-uskovat elävät rintarinnan tuomiopäivään saakka, jolloin uskovat pääsevät ikuiseen elämään ja ei-uskovat joutuvat kadotukseen. Aika pysäyttävä vertaus vai mitä? Mutta se, että me elämme rinta rinnan täällä tuomiopäivään asti, on varsin lohdullista, sillä niin kauan kuin on elämää, on toivoa ei-uskovan kääntymisestä ja pelastumisesta. Jeesus kertoi myös vertauksen viikunapuusta, joka ei tuottanut hedelmää. Mies kehotti puutarhuriaan jo kaatamaan sen, mutta tämä oli kärsivällinen ja pyysi, että se saisi vielä elää, sillä jos se sittenkin vielä tuottaisi hedelmää. (ks. Luuk 13:6–9)
Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Tämä on vertaus armottomasta palvelijasta, jolle kuningas antoi anteeksi valtavan velan, mutta joka ei antanut toiselle palvelijalle anteeksi tämän pientä velkaa. Kuningas sanoi: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. ”Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.” (Matt. 18:23–35) Jos me olemme armottomia, emme me pääse taivasten valtakuntaa.
Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt. 6:14-15)
Vielä Jeesus kertoo vertauksen viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista, joista viisi oli valmistautunut sulhasen tuloon ja viisi ei. Valmistautuneet pääsivät hääjuhlaan, valmistautumattomat eivät. ”Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” (Matt. 25:13) Taivasten valtakunta on siis kuin iloinen hääjuhla. Jokainen on saanut sinne kutsun, mutta kaikki eivät halua juhlaan tulla mukaan tai eivät ole sinne valmiita. Kaikki eivät siis pääse taivasten valtakuntaan, miten sinne sitten voi päästä?
Miten päästä taivasten valtakuntaan?
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:3–4)
Taivasten valtakuntaan pääsee siis tulemalla lapsen kaltaiseksi, mutta mitä se nyt sitten tarkoittaa?
Varmasti moniakin asioita: lapset ovat uteliaita, innostuneita ja luottavaisia. Niin kuin lapsi uskoo isäänsä ja äitiänsä, niin meidänkin tulisi uskoa Jeesusta. Niin kuin lapsi luottaa vanhempiinsa täysin kaikessa, niin meidänkin tulisi luottaa Jumalaamme kaikessa. Niin kuin lapsi iloiten syöksyy vanhempansa syliin, niin meidänkin tulisi iloiten rynnätä Herramme puoleen. Ja niin kuin lapsi vilpittömästi – koko sydämestään – rakastaa vanhempiaan, niin ennen kaikkea juuri tätä Taivaallinen Isämme meiltä – hänen omilta lapsiltaan odottaa. Lapsen kaltaisina me suostumme täysin Jumalan huolenpitoon: tapahtukoon Herra sinun tahtosi, ei minun! Mutta entä muuta, onko jotain muuta mikä vaikuttaa pääsyymme taivasten valtakuntaan?
Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. (Matt. 5:19–20)
Meillä ihmisillä on aina ollut taipumus mennä siitä, missä aita on matalin. Ja jos aita ei ole tarpeeksi matalalla, pyrimme sitä madaltamaan. Selitämme monia Raamatun kohtia meille parhain päin. Raamattua pitää tulkita Raamatulla eikä ihmisen oman mielen mukaan. Olisin aika varovainen monen Raamatun kohdan vähättelemisessä. Mitä Jumala meiltä haluaa? Hän haluaa, että nöyrrymme hänen tahtoonsa emmekä taistele sitä vastaan.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21)
Mutta mikä on Jumalan tahto? Jeesukselta kysyttiin lain suurinta käskyä:
Jeesus vastasi: Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat. (Matt. 22:36-40)
Mutta pystyykö ihminen elämään Jumalan tahdon mukaisesti? Kun rikas mies ei halunnut luopua omaisuudestaan Jumalan valtakunnan työn tähden, sanoi Jeesus:
”Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?” Jeesus katsoi heihin ja sanoi: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” (Mark. 10:23–27)
Kiitos ja ylistys Jumalalle, sillä muuten meillä ei olisi mitään mahdollisuutta pelastua. Jumalalle ihmisen pelastuminen on mahdollista ja hän haluaa syntisen pelastusta. Hän haluaa uudistaa kaiken, meidät, meidän uskomme – ja hän tekee sen Pyhällä Hengellään:
Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa… ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. (Joh 3:3, 5)
Herra, vain sinä olet tie pelastukseemme, kiitos että sinä uudistat meidät ja annat meille elämän, ikuisen elämän taivasten valtakunnassa. Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi!
Tulkoon sinun valtakuntasi!
Niin – Isä meidän –rukouksessa sanotaan: Tulkoon sinun valtakuntasi. Miksi se ei ole muodossa: Pelasta meidät valtakuntaasi! Vaikka sen itse sanonkin, niin ihan hyvä kysymys, mutta entäs se vastaus?
On olemassa paikka, jossa me vietämme ikuista elämää kuolemamme jälkeen. Sitä kutsutaan taivaaksi tai taivasten valtakunnaksi. Se Jumalan valtakunta on pelastuksen valtakunta. Siellä ei ole enää sairautta eikä kuolemaa, vaan ikuinen elämä – todellinen elämä! Mutta ei tässä vielä kaikki. Juutalaiset odottivat Jumalan valtakuntaa maan päälle. He odottivat, että Jumala kukistaisi Israelin vihollisen ja antaisi oman valtakuntansa voittaa.
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17:20–21)
Taivasten valtakunta ei ole tästä maailmasta. Mutta kun Jeesus tuli keskellemme, valtakunta tuli jo tähän maailmaan. Hänessä se oli ja on edelleen täällä meidän keskellämme.
Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. (Matt. 12:28)
Taivasten valtakunta on joka päivä läsnä tässä maailmassa Pyhän Hengen välityksellä. Mutta toisaalta Jumalan valtakunnan tulo on myös vasta tulevaisuudessa tapahtuva asia. Sitähän me rukoilemme Isä meidän –rukouksessakin. Vaikka Jeesuksessa Jumalan valtakunta on siis jo tullut keskellemme, niin jokaisen yksittäisen ihmisen kohdalla lopullinen pelastus taivasten valtakuntaan on vielä edessäpäin. Kerran Taivasten valtakunta toteutuu täyteydessään, ja silloin kuolema voitetaan lopullisesti. Taivasten valtakunnan odotuksessa on siis oikeastaan kyse sekä ”pääsystä sinne” että ”sen tulemisesta tänne.” Aikojen lopussa Jumalan valtakunta toteutuu kokonaisuudessaan.
Jumalan valtakunnan työ
”Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa. (Luuk 9:60)
Parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: ’Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.’ (Luuk 10:9)
Jumala on antanut meille suuren tehtävän: Hän on kutsunut meidät palvelukseensa. Jokainen kristitty on Jumalan valtakunnan työntekijä, jonka tehtävä on levittää ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta – levittää sanomaa Jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakunta merkitsee Jumalan rakkauden leviämistä maan päällä. ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4:16) Jumalan valtakuntaa ei voi viedä eteenpäin pakolla vaan rakkaudella. Jumala antoi mieluummin ihmisten tappaa oman Poikansa, kuin että olisi voimakeinoin käännyttänyt meidät. Siinä tuli konkreettisesti esiin Jumalan rakkaus ja hyvyys meitä kohtaan.
Koska meillä on rakastava Jumala – halleluja, niin on monia ihmisiä, jotka eivät voi uskoa kadotuksen olevan olemassa. Maailmassa on paljon pahaa, ja moni kokeekin, että jo elämä maan päällä on yhtä helvettiä. Mutta niin kauan kuin me näemme vain sen kaiken pahan mitä maailmassa on, niin kauan kuin me vain valitamme omaa tai toisten huonoa osaa, emme me voi viedä Jumalan valtakunnan ilosanomaa eteenpäin. Niin kauan kuin me uskomme, ettei mikään voi muuttua paremmaksi – mikään ei muutukaan. Tapahtukoon niin kuin uskot sanoo Jeesus. Vaikka elämämme olisi kuinka raskasta tahansa, niin mitä Jumala meiltä odottaa: Älä huolehdi huomisesta! Jätä kaikki Herralle, koko elämäsi, kaikki huolesi ja murheesi! Tämä on meille uskovillekin yksi vaikeimmista asioista muistaa! Meidän tulisi kiittää joka tilassa Jumalaa siitä kaikesta mitä hän on meille antanut.
Jokin aika sitten käteeni osui kirja nimeltä Kiitä joka tilassa. Siihen kirjaan on koottu Aino Gundersenin sairaalassa kirjoittamia muistiinpanoja. Hän sai eräänä päivänä kuulla lääkäriltä, että hänellä on alle kuukausi elinaikaa. Ja hän kirjoitti mm. näin:
– Kiitä joka tilassa. Kiitä jopa tästä taudista, vaikka se tuntuu olevan yksinomaan suru kaikille
– Herra kantaa meitä kaikissa tilanteissa ja antaa voiman kestää erilaisissa vaiheissa.
– Suuri etuoikeus saada rakastaa Jeesusta Kristusta.
Aino kuoli yli 25 vuotta sitten, mutta vieläkin hänen muistiinpanonsa vievät Jumalan valtakunnan sanomaa eteenpäin. Inhimillisesti katsoen on aivan käsittämätöntä, miten nainen joka kärsi ja tiesi kuolevansa kiitti jopa sairaudesta Jumalaa. Kiitos Jumalalle, sillä juuri hänenkaltaiset uskovat vievät taivasten valtakuntaa parhaiten eteenpäin. Heidän uskonsa ei horju, vaikka elämässä tulisi eteen mitä vaikeuksia tahansa. Sen sijaan he kiittävät ja rukoilevat. Sama oikeus on meilläkin: kiittää Jumalaa ja rukoilla. Meillä on jopa oikeus pyytää taivaan sotajoukkoja taistelemaan puolestamme.
Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta. (Ap.t. 14:22)
Jumalalta tulee vaikeudetkin, mutta me kestämme ne paremmin, jos uskossa kiitämme Herraa esimerkiksi näin: Kiitos Herra, että sinä tiedät miten tässä käy ja olet valinnut ulospääsyn tästä tilasta. Tapahtukoon sinun tahtosi ei minun. Jos me emme luota Herraan ja hänen johdatukseensa, niin me masennumme paljon helpommin, ja sitähän sielunvihollinen haluaa. Viime aikoina minulle ovat tulleet rakkaiksi nämä Raamatun kohdat, toivottavasti ne rohkaisevat sinuakin:
Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! (Ps. 27:14)
Jumala on minun pelastajani. Minä luotan häneen, en pelkää, sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut. (Jes. 12:2)
Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva. (Dan. 10:19)
Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)
Loppu
Niin – aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Niin kauan kuin maan päällä on yksikin ihminen, joka ei ole kääntynyt Jumalan puoleen eikä huoli taivasten valtakuntaa, niin kauan meillä on tehtävä ja vastuu, josta emme voi luistaa. Onneksi Jumalan valtakunta vaikuttaa jo maailmassa, sillä ilman Jumalan voimaa emme me pysty mitään tekemään. Mutta hänen työtovereinaan me viemme yhdessä Jumalan valtakunnan sanomaa eteenpäin. Jumala iloitsee jokaisesta joka kääntyy hänen puoleensa ja antaa elämänsä hänen huolenpitonsa varaan. Ja iloitsemisestahan on kyse ilosanoman eteenpäin viemisessäkin. Vaikka iloitseminen ei aina ole helppoa, niin me iloitsemme siitä, mitä olemme Jumalalta saaneet ja siitä, että me pääsemme kerran taivasten valtakuntaan. Ei ilosanomaa voi viedä eteenpäin ilman iloa. Paavali opettaa meitä näin:
Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on jo lähellä. Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:4–7)
Tähän me panemme toivomme – tähän me uskomme – tämä on Jumalan rakkautta. Kiitos ja ylistys Jumalalle aina ja ikuisesti! Aamen.