3. sunnuntai loppiaisesta, Fil. 4: 6-7, Eveliina Hiltunen

Eveliina Hiltunen
Hvittorp

Puhe äitilomasen messussa Hvittorpissa:

Meerin lukemassa tekstissä apostoli Paavali kirjoittaa Kreikassa sijaitsevan Filippoin kaupungin seurakunnalle. Paavalin sanat ovat levollisia, rohkaisevia ja lohdullisia. Ehkä filippoilaisilla oli jotakin huolta, asioita sydämillään. Paavali osuu rohkaisullaan ihmismielen ytimeen. Meille on kovin luonnollista murehtia ja huolehtia. Mua lukuun ottamatta kaikki täällä ovat äitejä, ja äideillä on erityisen paljon huomioitavaa.

Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta Perhekerho -sivuston, jossa kerrotaan, mistä tietää olevansa äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet ja hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Nukuin niin pitkään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani, ja siivosin kotini joka päivä.
En kompastunut leluihin.
En miettinyt rokotuksia.
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu, kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty, eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta, enkä tuntenut sydämeni murskaantuvan palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En tiennyt, että voisin rakastaa jotakuta niin paljon.
En tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
En ollut tuntenut sitä lämpöä, iloa, rakkautta, sydänsärkyä, ihmetystä, tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon…
Ennen kuin minusta tuli äiti.

Niillä, joilla lapset ovat jo aikuisia, värssyn alkupuolella mainituista tilanteista on jo aikaa. Yksi asia äitiydessä on sellainen, mikä on jatkuvasti ajankohtainen. Olen kuullut sanonnan, että äiti on aina huolissaan lapsistaan. Raskaana oleva saattaa säikähtää, jos vauvan liikkeiden välillä kuluu tavallista pidempi aika. Onkohan lapsi terve, mitenköhän synnytys tulee sujumaan. Kovaa vauhtia kiitävän taaperon äiti pelkää, että pieni ihminen juoksee vahingossa auton alle tai nielaisee paristonapin. Miten kerron lapselleni Jeesuksesta. Alakouluikäisen äiti pohtii, milloin lapsi oppii lukemaan ja saako hän kavereita. Teini-ikäisen äitiä huolettaa jatkuvat kiukunpuuskat. Samalla saattaa salaa toivoa, ettei teini vaan saa päähänsä haluta mopoa tai ajaudu huonoon seuraan. Äidin huoli ei pääty edes lapsen varttuessa aikuiseksi. Toivottavasti lapseni saa opiskelupaikan ja löytää työtä. Äiti kantaa huolta myös nuoren aikuisen taloudellisesta toimeentulosta ja elämän sujumisesta ylipäänsä. Äidille oma lapsi on aina lapsi, hänestä kantaa huolta ja hänelle toivoo vain parasta.

Äsken me saatiin työstää Maijan ohjauksessa tän äitilomasen teemaa: kuulolla. Itsensä kuunteleminen on tärkeää kiireisen ja huolien täyttämän arjen keskellä. Voi olla, että kaikessa menossa ja meiningissä huomio kohdistuu lapsiin tai työntekoon, jolloin oma hyvinvointi jää taka-alalle. Kuulolla oleminen on tärkeytensä lisäksi tällä hetkellä trendikästä. Jumppatunnilla, lääkärissä ja naisten lehdissä sanotaan: Toimi itseäsi kuunnellen, niin kuin parhaalta tuntuu. Itsensä kuunteleminen ei ole helppo tehtävä. Bloggari Noora Lintukangas toteaa, että moni kuulee päässään myllertävän ajatusten virran, joka ei ole millään tavalla yksiselitteistä. Ajatus hyppää hetkessä asiasta toiseen niin, ettei perässä meinaa pysyä. Mieli metelöi, eikä selkeää omaa ääntä kuulu.

Nyt me ollaan täällä äitilomasella, jossa on mahdollisuus panostaa itseensä, kuulostella mietteitä. Ajattelen, että itsensä kuuntelemisen lähtökohtana on Jumalan kuunteleminen. Mistä tiedän, mitä Jumala haluaa minulle sanoa, miten voin kuunnella Häntä? Paavali kirjoittaa: Saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Rukous on meidän ihmisten puhetta Jumalan kanssa. Rukouksessa voimme pyytää Jumalalta asioita ja kiittää niistä. Rakas Jeesus, auta minua olemaan kärsivällinen äiti, kun olen väsynyt. Kiitos, että perheeni on säästynyt flunssilta tänä talvena. Joskus rukous voi tuntua yksipuoliselta. Jumala kuitenkin kuuntelee, sen voi aistia esimerkiksi hyvän olon tunteena ja raukeutena, mikä tulee, kun saa rukoilla. Paavali jatkaa: Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne.

Sen, mitä Jumala haluaa sanoa meille, hän kertoo esimerkiksi Raamatun, luonnon ja hiljentymisen kautta. Paavalin kirjoittamat, lukemani lauseet Raamatusta ovat Jumalan puhetta meille. Elämme Jumalan luomassa maailmassa ja siksi luonnon kauneus muistuttaa meitä Luojastaan. Kaunis luonto on erinomainen paikka ymmärtää, miten Jumala toivoo meidän toimivan. Hektisen arjen keskellä ei aina ehdi luontoon. Olen huomannut, että suihkussa käyminen on usein päivän ainoa hetki, jolloin saan hiljentyä. Tämän harjoittelun aikana Jumala on yleensä suihkussa kirkastanut mieleeni, mistä haluaisin puhua hartauksissa ja muissa tilaisuuksissa.

Tänään aamupäivällä saimme oppia Mintun kristillisestä kehonhuollosta. Vaikka olen vielä nuori nainen, olen huomannut iän mukanaan tuomia muutoksia omassa kehossani ja naiseudessani. Raskaus, synnytys, imetys, vauvan kanssa valvotut yöt, ja huolet, miten kasvatan lasta, jättävät kaikki omat jälkensä naisen kehoon. Joskus ainakin itselleni tulee hassuja ja tyhmiä ajatuksia. Kelpaanko miehelleni, miellytänkö hänen silmäänsä? Onko reisissä liikaa muhkuroita, pömpöttääkö maha?

Näissä pohdinnoissa minua on auttanut tietoisuus kahdesta asiasta. Ensimmäinen on se, että tajuan ajatusten olevan vain omiani ja todellakin tyhmiä. Totta kai jokainen nainen kelpaa kumppanilleen ja miellyttää hänen silmäänsä. Olemme vetävän näköisiä kaikkien iän ja äitiyden tuomien muutosten kanssa. Jos joku ihminen nyt sitten on liian vaativa, niin se on ainakin täysin varmaa, että Jumalalle kelpaamme aina. Tämä on se toinen minua auttanut asia. Oli kehomme tai mielemme, miten loppuun kulutettuja tahansa, Jumala rakastaa meitä juuri sellaisina kuin olemme. Jumalan hyvyydessä ja huomassa saan olla oma itseni. Sitä ei riko mikään, koskaan.

Jumala sanoo meille Raamatussa näin: Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju.

HUOM! Nimet muutettu.