”Hän kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt.” Näin samarialainen nainen totesi kotikaupunkinsa asukkaille.
Tämän evankeliumitekstin edellä Johannes kertoo samarialaisen naisen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Se tapahtui kaupungin vesikaivolla, jonne Jeesus meni helteisenä päivänä janoissaan.
Kaivolle tuli paikallinen nainen. Kunnon juutalaisen ei ollut sopivaa antautua keskusteluun vääräuskoisen naisen kanssa. Jeesus kuitenkin rikkoi rajan ja pyysi naiselta vettä juotavaksi. Jeesus myös pyysi häntä hakemaan miehensä paikalle. Nainen hämmentyi ja Jeesus kertoi naiselle, mitä tämän elämässä oli mennyt rikki: ”Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi.”
Nainen havahtui ja huomasi, että hän itse tarvitsi elämäänsä puhdistusta. Jeesus totesi kaivon äärellä hänelle: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen pyysi: ”Herra, anna minulle sitä vettä.”
Nainen aavisti, ettei ollut tekemisissä kenen tahansa kanssa. Hän sanoi uskovansa, että Messias oli tuleva maailmaan. Tähän Jeesus sanoi: »Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.»
Naisen elämä muuttui, kun hän kohtasi Jeesuksen, Messiaan. Nainen palasi kotikaupunkiinsa ja kertoi kohtaamisesta Jeesuksen kanssa. Väki riensi Jeesuksen luo ja pyysi tätä jäämään heidän vieraakseen. Jeesus jäi tuohon Samarian kaupunkiin kahdeksi päiväksi.
Tuon tapahtumasarjan kautta juutalaisten vieroksumat samarialaiset löysivät yhteyden Jumalaan. He todistivat: ”Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”
Samarialaisen naisen kertomus kuvaa sitä, miten Jumalan rakkaus on kaikkia varten. Nainen oli haavoittunut elämässään. Hänen ihmissuhteensa olivat menneet yksi toisensa perään rikki. ”Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi,” sanoi Jeesus hänelle.
Tuossa miesvaltaisessa kulttuurissa nainen sai usein kantaa epäonnistumisen häpeää. Miehelle oli helpompi puhua itsensä vapaaksi vastuusta. Jeesus näki tämän vääristymän ja kohtasi naisen ihmisenä. Naisen häpeä ei ollut este Jeesukselle. Päinvastoin, Vapahtajan lähellä hänen elämänsä haaksirikot olivat ovi parantumiseen ja itsekunnioituksen palautumiseen.
Täällä rakkaassa Tuomiokirkossamme on taiteilija Hugo Simbergin maalaamia piikikkäitä köynnöksiä. Niiden rajaamat ruusut kuvaavat rakkauden kaipuuta, joka elää sisällämme. Haluamme löytää yhteyden toiseen ja tulla rakastetuiksi. Rakkauden ruusut eivät kuitenkaan vain johda kohti korkeuksia, vaan myös haavoittavat ja pudottavat takaisin maan pinnalle. Niin myös Simberg haavoittui rakkautta tavoitellessaan.
Rakkauden ideaali ja yhteys Jumalaan eivät taiteilijan elämässä koskaan saaneet täyttymystään. Ehkä Simberg itse haavoittui rakkaudessa niin pahasti, ja koki itsensä niin syntiseksi, että ruusut muuntuivat lopulta käärmeeksi kirkon kattoon. Simbergin sielu haavoittui Jumalan ja rakkauden kaipuusta.
Tästä kertoo Haavoittuneen enkelin fresko. Siinä voidaan nähdä Simbergin omakuva. Monissa ystävilleen lähettämissä kirjeissä hän sättii itseään ja sanoo, että hän ei koskaan tule saamaan oikeaa uskoa, löytämään rakkautta tai kuvaamaan taiteessa sitä, mitä toivoi. Simberg koki riittämättömyyttä Jumalan saavuttamisessa. Hän putosi elämän ristiriitojen keskelle ja haavoittui.
Haavoittunut enkeli on kuva ihmisestä. Se on kuva ihmisestä, joka pyrkii kohti Jumalaa, kohti täydellisyyttä, kohti hyvyyttä. Tässä pyrkimyksessä ihminen usein epäonnistuu, putoaa maahan ja haavoittuu.
Samarialaisen naisen kohdalla elämän haavat ja epäonnistumiset tulivat näkyväksi Jeesuksen lähellä. Vapahtajan kohtaaminen oli hänelle puhdistava ja vapauttava kokemus. Totuus teki hänet vapaaksi. Hänen ei tarvinnut peitellä haavoittumistaan.
Tällaista kokemusta tarvitsemme jokainen. Kristus tulee elämäämme haavan kautta. Se missä olemme haavoittuneita ja rikki, juuri siinä on paikka Vapahtajan tulla. Kuten samarialaisen naisen kohdalla, armahdus ja armo avaavat sinulle ja minulle tien eteenpäin.
Kohdattuaan Jeesuksen samarialainen nainen palasi kotikaupunkiinsa kertomaan tapahtuneesta. Näin muutkin pääsivät Jeesuksen luo. He pyysivät häntä jäämään kaupunkiin. Jeesus oli siellä kaksi päivää.
Kaupunkilaiset kuulivat Jeesuksen puhetta. Monet heistä vakuuttuivat ja totesivat: ”Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”
Kun Kristus kohtaa meidät haavoittuneet, meissä herää halu kertoa siitä eteenpäin. Näin muutkin elämän haavoittamat voivat päästä lohdutuksen ja toivon lähteelle.
Tätä Kristuksen läsnäolon elävää vettä kirkko jakaa kaikille. Kasteessa tuo elävä vesi on avannut elämäämme lähteen, joka pulppuaa joka päivä puhdistavaa vettä. Pyhässä ehtoollisessa Kristus antaa itsensä meille. Hän tietää, mitä elämä on antanut ja ottanut. Vapahtaja tietää, mitä etsimme.
Me etsimme yhteyttä toiseen ihmiseen. Etsimme yhteyttä Jumalaan. Etsimme rakkautta ja hyväksyntää. Ehkä emme näitä koskaan täysin löydä. Siipemme eivät kanna täydellisyyteen saakka. Putoamme alas ja haavoitumme.
Kuitenkin, kun putoamme, emme putoa tyhjyyteen. Putoamme rakastavan Jumalan syliin. Kristus tulee luoksemme, sitoo haavat, lohduttaa ja parantaa. Kun kohtaamme hänet, elämään tulee vapaus ja ilo. Elämän jano saa tyydytyksen. Voimme jatkaa vapaina matkaa.
Kristus sanoo: ”Joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.”