Kuume lienee jokaiselle tuttu vaiva. Flunssa-aikoina siitä voi kärsiä suuri osa kansasta. Kuume ei kuitenkaan ole varsinainen sairaus, vaan oire, joka hälyttää, puolustaa kehoa ja kutsuu taisteluun tulehdusta tai muuta sairautta vastaan. Kuume on kokonaisvaltainen vaiva, jonka seuralaisia ovat useinkin kivut, väsymys, vilu, joskus jopa sekava olo. Pitkään jatkunut korkea kuume on vaaraksi elimistölle.
Jos kuume ei hellitä, on siitä kerrottava lääkärille, asianmukaisen hoidon aloittamista ajatellen. Sain kokea tämän vuosi sitten, kun muutaman päivän jatkunut korkea kuume oli merkkinä keuhkokuumeesta, jota sitten hoidettiin sairaalassa. Päivän evankeliumissa Pietarin anopin kuumeesta kerrottiin Jeesukselle.
Myös työn paineet, vastoinkäymiset ja uskon tähden osaksemme tuleva pilkka ja vastustus voivat tehdä elämän ”helteeksi”.
On myös kuumetta, jota voidaan kutsua ”vimmaksi” tai ”kärsimättömäksi odotukseksi”: koirakuume, autokuume, matkakuume…. Pitää saada tämä, tässä ja nyt! Mutta hellittääkö ”kuume”, kun tuo haluttu lopulta saadaan? Mikään ei riitä – ehkäpä löytyy taas uusi kuumeen aihe.
Ja sitten on kuumetta, joka kumpuaa syvältä sisimmästä. ”Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset”
[Matt. 15:19]. Synti on ihmisen vakavin ongelma, sillä se vie eroon Jumalasta. Perisynti on langenneen ihmiskunnan yhteistä perintöä. Monesti tämä asiantila ei ihmeemmin vaivaa – enintään etäisesti saatamme aavistaa, että jotakin puuttuu. Mutta kun omatunto herää, totuus meistä paljastuu kuin kuumeena, joka ei jätä rauhaan. Jatkuessaan levottomuus voi merkitä unettomia öitä, uupumusta, kivistäviä jäseniä, pelkoa ja ahdistusta – näin varsinkin, jos turhaan yritämme itse parantaa elämäämme ja hyvittää rikkomuksiamme Jumalalle. Muistan vanhan rippikoulukirjan kuvan, jossa Pekalla on synkkä katsanto ja päällä tummanpuhuva murhepilvi: ”Mitenkähän sille kävi? Pitäisiköhän asia selvittää? Ne toiset sen aloittivat. Että tuleekin tehtyä tyhmyyksiä. Tekisi mieli unohtaa koko juttu? Päätä särkee ja väsyttää …”. Mitähän Pekka on tehnyt?
Päivän evankeliumissa Jeesus tuli kuumeessa makaavan Pietarin anopin luo, nosti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kun kuumeen aiheuttaja poistui, lähti myös kuume. Jeesuksella on toki tänäkin päivänä valta sairauksien yli. Mutta toinen kysymys on, mikä on Jumala tahto. Ennen muuta ja kaikessa hän tahtoo meidän iankaikkista parastamme. Tästä näkökulmasta sairauskin voi kutsua meitä Jumalan yhteyteen ja näin kääntyä tosi parhaaksemme – silloinkin, kun sairautta ei oteta pois.
Mitä kertomukset Jeesuksen parantamisihmeistä opettavat vakavimman vaivamme parantamisesta? ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme … meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet” [Jes. 53:4-5].
Ennen muuta Jumala tahtoo, että saisimme syntimme anteeksi ja pääsisimme kerran hänen luokseen taivaaseen. Juuri siksi Jeesus syntyi maailmaan ihmiseksi, kantoi ristinpuulle naulittuna ihmiskunnan synnin ja teki rauhan Jumalan kanssa. Jeesuksen kuolleista nouseminen vakuuttaa hänen voitostaan synnin ja kuoleman vallasta. Täällä ajassa synnit annetaan anteeksi sille, joka uskoo. Taivaassa synti on kokonaan poissa. ”Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi” (Jes.33:24).
Mutta koko ihminen – ruumis, sielu ja henki – on lunastettu. Kaikkia sairauksia ei tosin voi parantaa, eikä Jumala läheskään aina vastaa parantamispyyntöihimme myöntävästi. Ja onhan jokaisen kerran kuoltava. Mutta taivaassa ei enää ole mitään vaivaa. Yksikään taivaallisen kaupungin asukas ei sano: ”Minä olen sairas” [Jes. 33:24].
Mitä sitten tarkoittaa ”Hän otti taakakseen meidän sairautemme” (Jes.53:4)? Vaikka Herra tahtoo ennen muuta puhdistaa henkemme, ei hän jätä meitä yksin myöskään sielun ja ruumiin vaivojen kanssa. Kun sairaan kuume laskee, myös olo paranee. Samoin omatunnon puhdistus tuo myötään rauhan, joka ylittää kaiken, mitä ymmärrämme. ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa” [Room. 5:1]. ”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” [Room. 8:16].
Tämä rauha sisimmässä tuo lohdutuksen ja antaa uutta voimaa elää vaivojen keskellä. Jeesus avaa uskon silmät näkemään päämäärään, yli sen, mitä ruumiin silmillä näemme tai muuten koemme. Elämme uskon varassa, emme näkemisen, mutta voimme olla turvallisin mielin. Perille pääsyn toivo kantaa meitä tämän maailman ja oman elämän myrskyjen kautta ikuiseen rauhaan ja kirkkauteen.
Jumala ei siis tahdo jättää meitä tietämättömiksi mihin olemme lopulta menossa. Monesti me kuitenkin epäilemme. Sisäinen varmuus ei olekaan uskon perusta vaan Jeesus, uskomme perustaja ja täydelliseksi tekijä. Hän kohtaa meitä tänäänkin hengen lääkkeissä, sanassa ja ehtoollisessa. Kasteemme on avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Jumalan lupaukset pysyvät, tuntuu nyt miltä tuntuu. ”Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä” [1. Tim. 1:15]. Häneen voimme aina luottaa.
Päivän evankeliumissa on vielä yksi näkökulma Jeesuksen voimasta: Kun kuume lähti Pietarin anopista, tämä alkoi palvella vieraita. Terveys on annettu meillekin, että palvelisimme muita. Mutta voimme palvella myös sairasvuoteella, esirukoilijoina ja omalla kärsivällisyydellä Herrasta todistaen. Joka tapauksessa tarvitsemme parantajaa synnistä. Kun uskomme, Jeesuksen tähden Jumala antaa meille synnit anteeksi. Mutta vielä enemmänkin, Jeesus antaa uutta rakkautta palvella Jumalan tahdon mukaan. ”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen” [Room. 5:5]. ”Hän (Kristus) on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa” [Hepr. 9:14]. Jumala on siis Kristuksessa ensin palvellut meitä – millä tavoin, sen nousemme nyt yhdessä tunnustamaan: