22.1.2012 3. slop Mk 1:29-39
On sapatti.
Suuri osa Kapernaumin asukkaista on kokoontunut synagogaan.
Nasaretin puusepän poika oli siellä saarnaamassa.
Hänen maineensa oli ehtinyt kiiriä jo tuohonkin Gennesaretin
rannan kaupunkiin.
Kaikki halusivat nähdä hänet, kuulla hänen julistustaan ja varsinkin nähdä hänen tekemiään ihmeitä.
Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksistaan.
Hän puhui niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin kirjanoppineet.
He vain saivartelivat Raamatun sanoilla, mutta voima oli poissa.
Synagogaan oli tullut myös riivattu mies.
Pahat henget huusivat tuon miehen suulla: Mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä.
Riivaajat tuntevat siis hyvin Jumalan Pojan.
Jeesus on pahojen henkien ja voimien pahin vastustaja.
Niin silloin kuin tänäänkin.
Riivaajat joutuivat paniikkiin, kun Jeesus tuli paikalle.
Ne koittivat kaikin voimin estää sen, että Vapahtaja tuhoaisi ne.
Jaakob kirjoittaa kirjeessään: Sinä uskot, että Jumala on yksi.
Oikein teet pahat hengetkin sen uskovat ja vapisevat (2:19).
Orjuuttavasta hengestä tulikin yhtäkkiä pelästynyt henki.
Se oli kohdannut vahvempansa.
Jeesus ei kuitenkaan ollut valmis vielä paljastamaan sitä, kuka Hän todella on.
Vasta suuren neuvoston edessä, pitkäperjantain vastaisena yönä, Jeesus myöntää: Hän on Messias, Ylistetyn Jumalan Poika. Ihmisen Poika joka istuisi Voiman oikealla puolella ja tulisi taivaan pilvien keskellä.
Mutta vielä ei ollut tuon ilmoituksen aika. Jeesus kätki vielä kirkkautensa.
Hänen piti vielä kulkea kolme vuotta Israelin kyliä ja kaupunkeja.
Siksi Hän sanoi pahalle hengelle: Vaikene!.
Ja se lähti ulvoen pois tuosta miespoloisesta.
**
– Huh-huh! Olipa se jumalanpalvelus!
Jumala todella palveli kansaansa
Ensin Jeesus julisti puhtaasti Jumalan sanaa niin että kaikki saivat kuulla Isän äänen.
Ja sitten he saivat nähdä, kuinka Jumalan valtakunta voittaa saatanan valtakunnan yhden miehen elämässä.
Kaikki tulivat hoidetuiksi Sanalla ja Pyhällä Hengellä.
**
Jumalanpalvelus päättyi ja kansa purkautui ulos synagogasta Kapernaumin kapeille kaduille ja kujille.
Pietari oli kutsunut Jeesuksen kotiinsa, joka oli kivenheiton päässä.
(Te, jotka olette käyneet Kapernaumissa, muistatte, miten Pietarin talo on vain vajaan sadan metrin päässä synagogasta)
He olisivat varmaan menneet kirkkokahveille, jos kahvin käyttö olisi jo tuolloin ollut levinnyt Etiopiasta tuonne Lähi-itään. Mutta se tuli sinne vasta 1400 vuotta myöhemmin.
Mutta syömään oli varmaan tarkoitus mennä Pietarin kotiin.
Emäntien eli Pietarin anopin, Pietarin vaimon ja ilmeisesti myös Andreaksen vaimon on määrä tehdä ateria Jeesukselle ja opetuslapsille.
Vasta Pietarin talossa kuultiin surullinen viesti: Pietarin anoppi olikin tullut sairaaksi. Ilmeisesti tuo sairastuminen oli tapahtunut äkkiä, tuon äskeisen jumalanpalveluksen aikana. Kova kuume oli kaatanut anopin petiin.
Kysymys ei ollut nyt vain anopista.
Koko väki huolestui nyt kovasti.
Kuinka talon nyt kävisi?
Entä jos anopin tila pahenisi ja hän saattaisi jopa kuolla?
Kuka sitten huolehtisi kodista?
Mistä Pietarin vaimo saisi turvaa, kun Pietari ja tämän velipoika Andreas olivat lähdössä kuljeskelemaan ympäri maata tuon Nasaretin rabbin mukana?
Ja entä tämän päivän ateria? Jäisikö se laittamatta?
Ja kun Jeesus oli kutsuttu asumaankin Pietarin taloon.
Pitäisikö Mestarin nyt lähteä etsimään itselleen uutta kortteeria?
Tai nukkua taivasalla?
Talon koko elämä olisi saamassa vaarallisen käänteen.
Mitä Jeesus teki.
Hän kuunteli tarkasti tuon surullisen viestin.
Jeesus astuu sisään matalasta ovesta hämärään taloon.
Hänet ohjataan peräkammariin, jossa anoppi makaa kovassa kuumeessa, hikisenä, vapisevana, heikkona.
Jumalallehan kaikki on mahdollista.
Jeesus olisi voinut tehdä niin kuin Hän juuri oli tehnyt Kapernaumin
synagogassa. Hän olisi voinut sanoa sanan: Kuume. Lähde hänestä.
Ja kuume olisi lähtenyt.
Mutta Jeesus toimii aina yksilöllisellä tavalla.
Hän tietää, millaista kohtelua me tarvitsemme.
Ei Pietarin anoppi ollut riivattu. Hän oli kipeä.
Ei hänelle tarvinnut huutaa. Eikä pahoille hengille.
Tuo nainen tarvitsi nyt hellää kohtelua.
Ja mikä voisi olla sen hellempää kuin tarttua käteen.
Ottaa tuo kuumeinen käsi Vapahtajan käteen.
Ja mikä voisi olla parempaa kuin se, että alaspainettu nostetaan pystyyn?
Kuume oli vienyt anopin voimat, mutta Kristus tuli hänelle voimaksi.
Samalla hetkellä, kun Jeesus tarttui häneen, kuume väistyi ja voimat palautuivat.
Jeesus nosti hänet istumaan vuoteen laidalle.
Yleensä kuumeiset ihmiset ovat monta päivää heikossa kunnossa.
Vasta pikkuhiljaa voimat palautuvat, kun syö ja liikkuu.
Mutta tässä tapauksessa ei tarvittu mitään toipumisaikaa.
Sairas muuttui silmänräpäyksessä terveeksi!
Heikko sai voimansa!
Voipuneesta tuli virkeä!
Vain Jumalan Poika voi tehdä tällaista.
Vain Hänen voimansa voi muuttaa kaiken yhdessä hetkessä.
Siksi tämä ei ole niinkään kertomus naisen paranemisesta vaan tämä on
opetus Jumalan voimasta.
Niin että mekin voisimme uskoa ja luottaa, että kaikki VOI muuttua.
Vielä silloinkin, kun kaikki inhimilliset keinot on käytetty loppuun.
Ja kaikki näyttää menetetyltä.
Silloinkin Jumala voi!
Jeesus oli näin palvellut koko päivän.
Ensin synogogassa saarnaamalla ja karkottamalla riivaajat.
Ja sitten parantamalla Pietarin anopin.
Mitä tämä sai aikaan?
Lähtikö Pietarin anoppi lenkille tai kalastelemaan?
Ei vaan kerrotaan, että hän alkoi palvella vieraitaan.
Nainen oli kiitollinen siitä, mitä Jeesus oli hänelle tehnyt.
Siksi hän mielellään ryhtyi valmistamaan heille ruokaa ja kattamaan sitä vieraiden eteen. Olivathan kaikki jo varmaan nälkäisiä tuohon aikaan päivästä.
**
Tässä on meille kerrottu asioiden oikea järjestys.
Ensin Kristus palvelee meitä jumalanpalveluksessa:
Saarnaa sanaa, jakaa ruumiinsa ja verensä, vapauttaa synnistä ja pahan vallasta, parantaa sairauksista jne.
Ja sitten me Hänen voimallaan lähdemme palvelemaan muita.
Vaikka me kyllä viime kädessä aina palvelemme itseensä Herraa,
kun pidämme huolta Hänen vähäisistään.
Hyvin helposti me käännämme tämän asetelma nurinniskoin.
Ajattelemme, että meidän täytyy ensin palvella ja tehdä ja touhuta.
Ehkä Jeesus sitten on meihin tyytyväinen ja auttaa meitä.
– Näinhän se ihmisten maailmassa usein toimii.
Ja jos Jeesus ei paranna ja auta meitä, sitten alamme miettiä,
olemmeko palvelleet häntä liian vähän tai liian laiskasti.
– Ikään kuin se olisi viime kädessä MEISTÄ kiinni, toimiiko Vapahtaja vai ei
Painakaa siksi mieleenne tämä järjestys:
Kristus toimii AINA ensin.
Eikä meidän tarvitse jäädä odottamaan Hänen palveluitaan vaan Hän on varmasti ainakin joka sunnuntai täällä.
– Niin kuin oli kerran Kapernaumin synagogassa.
Turha mennä siis merta edemmäs kalaan.
Pietarikin sai suurimmat saaliit ihan vierestä.
**
Yksi asia saattaa päivän evankeliumissa ihmetyttää.
Siinä kerrotaan, että illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Ja koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle
Miksi he tulivat pimeällä?
Pelottiko heitä, että joka ehkä näkisi, kun he menevät Jeesuksen luo.
Niin kuin Nikodemos tuli yöllä.
EI: Siellähän oli koko kaupunki paikalla.
Vai olivatko he päivän työssä ja pääsivät tulemaan vasta illalla,
kun työt loppuivat?
EI, vaan he olivat lainkuuliaisia juutalaisia.
Se päivähän oli sapatti.
Päiväsaikaan, kun aurinko oli taivaalla, ei saanut kulkea.
Eikä ainakaan kantaa mitään taakkaa, ei sairaitakaan.
Eikä monien mielestä saanut parantaakaan, koska sitäkin voitaisiin pitää työn tekemisenä.
Siksi ihmiset viettivät sapatinpäivän levossa ja tulivat vasta, kun sapatti päättyi auringonlaskun aikaan.
Näin he tahtoivat kunnioittaa Mooseksen lakia.
Varmaan moni ihminen mietti koko sen sapattipäivän Jeesusta ja sitä,
mitä hän aamupäivällä oli tehnyt synagogassa.
He vain odottivat sitä hetkeä, jolloin pääsisivät Vapahtajan luokse.
Se oli heidän kiihkeä ja harras toiveensa.
– Niin paljon oli asioita, joissa he TARVITSIVAT Jeesusta.
– Niin paljon oli hätää, sairautta, riivaajia, syntiä, pahuutta.
Vielä seuraavana päivänäkin opetuslapset tulivat sanomaan Jeesukselle:
Kaikki etsivät sinua!
Koko kaupunki oli ollut jo oven edessä.
Ja vielä lähdettiin etsimään Jeesusta.
Kunpa meilläkin olisi tällainen palava halu päästä Jeesuksen luo aina uudelleen ja uudelleen. Jospa mekin näkisimme ne puutteemme ja tarpeemme ja hätämme, joissa vain Jeesus voi meitä auttaa.
Ja kunpa tällainen polttava halu iskisi koko tähän kaupunkiin.
Koko Suomen maahan. Koko maailmaan.
Enemmän kuin presidenttiä me tarvitsisimme Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa, syntisen kansan Armahtajaa.