(Dikoniavihkimys)
Maallisen vaelluksensa aikana Jeesus teki useita voimatekoja. Hän paransi esimerkiksi Pietarin anopin ja lukuisia muita sairaita. Hän sai kuuron kuulemaan ja mykän puhumaan. Hän tyynnytti myrskyn. Tämän juhlapäivän kertomus sadanpäälliköstä ja hänen sairaasta lapsestaan on siis yksi monista. – Kertomuksen suomennoksessa kreikan sana pais on käännetty palvelijaksi. Kyse on kuitenkin roomalaisen upseerin pojasta.
Kaikille parantamiskertomuksille on yhteisenä piirteenä ihmisen hätä. Niin tälläkin kertaa. Isä on sydänjuuriaan myöten huolissaan pojastaan, joka makaa kotona halvaantuneena ja kovissa tuskissa. Voimme aavistaa, mitä isän mielessä liikkuu, sillä kaikilla meillä on läheisiä, jotka ovat joutuneet sairauden kurimukseen tai johonkin muuhun hätään. Kukapa meistä ei tekisi parhaansa kärsivää auttaakseen.
Diakonian tehtävä
Ihmisen hädän tunnistaminen ja auttaminen on jokaisen kristityn pysyvä kutsumus. Jotta tämä voisi toteutua, vihimme tänään viisi uutta diakonia kirkon ja lähimmäisten palvelukseen. Diakonien erityinen tehtävä on kuulla ja tunnistaa maailman hätä. Sitten he etsivät keinoja, joilla voi auttaa apua tarvitsevia. Työtä varten diakonit ovat saaneet erityisen koulutuksen.
Viime aikoina yhteiskunnassa on kannettu huolta erityisesti lapsista ja nuorista. Ilonaihe on, että entistä useampi nuori on löytänyt työpaikan. Nyt he voivat ottaa oman paikkansa tässä yhteiskunnassa. Huolta sen sijaan kannamme nuorista, jotka ovat vailla koulutusta ja syrjäytymisvaarassa. Samoin lapsiperheiden köyhyydestä. Oma ahdistava kysymyksensä on lasten ja nuorten huono kohtelu, jopa hyväksikäyttö. Se riistää heiltä tulevaisuuden ja uskon parempaan huomiseen.
Toinen huolenaihe ovat vanhukset. Ruuhkavuosia elävät aikuiset eivät jaksa eri suunnista tulevien paineiden keskellä. Niinpä monet vanhukset elävät yksin. Olo on turvaton ja puhekaveri puuttuu.
Yhä useampi kysyy mielessään, mitä voisimme yhdessä tehdä lasten, nuorten ja vanhusten hyväksi? Kaikkea ei voi säilyttää ammattilaisten ja diakonien harteille.
Yksi diakoniatyöntekijöiden keskeinen työtehtävä on tukea seurakuntalaisia, kun nämä huolehtivat palvelutehtävästään. Yhä useammin seurakuntalaiset ovat vastuunkantajina diakonien rinnalla. Näin seurakuntalaiset elävät todeksi omaa kristillistä vakaumustaan ja auttavat avuntarpeessa olevia. He uskovat ja rakastavat. Diakonien tulee ohjata näitä seurakuntalaisia ja varustaa heitä tehtävässään. Tämä tehtävä on samalla kertaa arkista auttamista ja hengellisen tehtävän hoitamista.
Jeesuksen rajaton valta
Juhlapäivän evankeliumissa isän hädän ohella on toinenkin kohta, joka kiinnittää huomion. Se on Jeesuksen valta.
Sadanpäällikkö oli vakuuttunut siitä, että Jeesuksen luokse kannatti mennä pyytämään apua. Hän oli oivaltanut, että Jeesuksella oli sotilaan valtaa suurempi määräysvalta. Esteenä oli kuitenkin se, että juutalaisen ei ollut lupa mennä roomalaisen miehittäjän kotiin. Sadanpäällikkö tiesi, että juutalaiset pitivät häntä muita huonompana. Hän oli silti kehittänyt sotilaan kokemuksella ratkaisun ongelmaan: hän vaati, että Jeesus hoitaisi auttamistehtävän – niin kuin me sanomme – etätyönä. ”Sano vain sana ja poikani paranee.” Vain yksi sana Jeesuksen suusta, ja poika paranisi.
Sadanpäämiehen usko Jeesukseen oli luja. Se hämmästytti Nasaretilaista. Tämä sanoi: ”Näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella.” – Miten on meidän kohdallamme? Uskommeko, että Jeesuksella on valta ja voima auttaa meitä silloin, kun olemme hädässä?
Rohkaise uskomaan ja luottamaan
Samalla kun tunnistamme hädän, meiltä kysytään, luotammeko evankeliumin sanomaan. Emme usko mihin tahansa Jeesukseen vaan ylösnousseeseen kuoleman voittajaan. Jeesus ei ole meille ensi sijassa oikean elämäntavan ja moraalin sekä viisauden opettaja vaan syntiemme sovittaja ja lohduttaja. Hän on uuden elämän alkaja eikä armoton tuomari. Hänen valtansa on uutta luovaa, parantavaa ja armahtavaa valtaa hädässä olevan ihmisen hyväksi.
Sen vuoksi rukoilemme tässäkin messussa hädässä olevien puolesta. Saatamme yhteiset rukousaiheet tiedoksi Taivaalliselle Isälle Kristuksen hyvään tekoon ja esimerkkiin vedoten. Uskomme ja luotamme siihen, että Pyhä Henki yhtyy rukoukseemme ja että kaikkivaltias Isä kuulee meitä ja armahtaa hädässä olevia.
Tänään sadanpäämiehen usko rohkaisee meitä. Isä turvautui Jeesukseen ja tämä oli valmis auttamaan. Huomasithan evankeliumia kuunnellessasi, että Jeesus vastasi heti isän pyyntöön ja sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Tämä oli tärkeä lupaus, ja se on edelleen voimassa. Jeesus haluaa tulla – Jeesus haluaa auttaa, hänen pelkkä armahtava sanansa riittää. Tämä lupaus on yhä edelleen totta: siihen sinäkin saat turvautua hädän hetkellä.
Kun auttaja väsyy, lahjat tulevat tarpeeseen
Lopuksi haluan kiinnittää huomionne vielä yhteen seikkaan. Toisinaan diakonit kohtaavat hätää, johon ei näytä löytyvän apua. Ilmeistä on, että hätä ei myöskään lopu. Avun tarvitsijoita on jonoksi asti ja resurssit puolestaan ovat rajalliset. Tämä saattaa uuvuttaa ja turruttaa mielen. Ja sama lohduttomuus voi tarttua seurakuntalaisiin, jotka toimivat diakonien rinnalla. Auttajakin uupuu. Kuinka siis jaksaa työssä ja rohkaista ja kannustaa muita?
Pitäkää mielessänne sadanpäämies ja hänen lausahduksensa: ”sano vain sana, ja poikani paranee.” Pidä mielessäsi myös tämä vihkimys: sinut varustetaan tässä vihkimysmessussa tehtävääsi. Vihkimyksen aikana rukoilemme yhdessä seuraavasti: ”Anna tänään vihityille palvelijoillesi Pyhän Hengen lahja.” Ja rukous jatkuu: ”Anna heille kestävyyttä rakkauden palveluvirassa, taitoa kuunnella ihmisten hätää ja voimaa julistaa sinun sanaasi.”
Virkaan vihkiminen tarkoittaa, että saatte avun ja tuen tehtäväänne. Saatte Pyhän Hengen lahjan. Sitä ei anneta teille pelastusta silmällä pitäen. Se annetaan, jotta jaksatte hoitaa diakonin virkaa seurakuntalaisten keskellä. Eteen tulee uupumisen ja vastoinkäymisten hetkiä. Virkaa varten annetut lahjat kuitenkin pysyvät. Voitte sen vuoksi lähteä viranhoitoon turvallisin mielin: Kristus ja hänen Pyhä Henkensä ovat kanssanne. Aamen.