Evankeliumi vie mukanaan sairauksien vaivaamien ja pahojen henkien riivaamien ihmisten keskelle. Se ei ole ihme. Näin elämä oli silloin. Arkeologisten löytöjen perusteella Jeesuksen elämä ja toiminta sijoittui aikaan, jolloin Palestiinan asukkaita vaivasivat hankalat taudit, kuten lepra ja tuberkuloosi.
Hautalöytöjen valossa näyttää siltä, että 15 vuoden ikä oli merkkipaalu; jos sen yli pääsi, niin ennuste oli hyvä. Jopa ¾ hautalöytöjen jäännöksistä on lasten ja nuorten jäännöksiä.
Jeesus aloitti tehtävänsä Jumalan Poikana ympäristössä, jossa ihmisiä piiritti hätä hengissä säilymisestä.
Päivän evankeliumi Kapernaumista ja Pietarin anopin sairaudesta on suorastaan ajankuva.
Jos kaivamme tässä yhteydessä arkeologien kanssa maaperää Kapernaumin synagogan lähistöllä, missä evankeliumin kertomusta elettiin, niin sieltä löytyy yksi 1900-luvun merkittävin Jeesus löytö. Paikalle rakennetun kirkon alta löytyi ensin 1500 vuotta sitten rakennettu kirkko. Sen alta puolestaan löytyi yksityiskoti ensimmäiseltä vuosisadalta.
Vanhojen kirkkojen alta löydetyssä yksityiskodissa erityistä on se, että se on muutettu kodista palvontapaikaksi. Arkeologit pitävät mahdollisena, että paikka oli Pietarin koti, siis paikka, jossa Jeesus paransi päivän evankeliumin kuumesairaan Pietarin anopin. Illallahan kodin ovelle kertyi runsaasti apua etsiviä sairaita.
Oltiinpa Jeesuksesta sairaiden parantajana mitä mieltä tahansa, niin heti julkisen toimintansa alusta alkaen tämä liikkui hädänalaisten ihmisten parissa.
Jeesus ei karttanut turvallista elämää elänyttä yläluokkaa. Kuten tiedämme, Jeesuksella oli tiivis keskusteluyhteys fariseuksien ja muiden yläluokkaan kuuluvien ihmisten kanssa. Mutta näille hän ei suonut samanlaista lempeyttä ja hyväksyntää kuten sairaille ja heikoille.
Jeesuksen kutsumus oli samaistua niihin, joiden elämää uhkasi sairaus, nälkä, syrjäytyminen, kuoleman läheisyys – siis kaikenlainen hätä. Ja se näkyi heti toiminnan alussa. Jeesus suuntasi tekemisensä sinne, missä sairastettiin ja kohdattiin selittämätöntä pahuutta.
Ei ihme, että Pietarin talosta tuli pyhä paikka. Pyhät paikat kautta maailman ovat paikkoja, joissa osaton on tuntenut osallisuutta ilman, että on kyennyt maksamaan saamastaan hyvästä hyvitystä.
Pietarin talossa koettiin jotain erityistä hyvää, eikä sitä voitu unohtaa.
Päivän evankeliumissa tapahtuu selittämättömiä ilmiöitä, siis ihmeitä. Kahdentuhannen vuoden kuluttua ne myös pysyvät ihmeinä, siis selittämättöminä ilmiöinä. Tapahtumat jäävät historiaan ja historian verhoihin. Niistä on iloa niiden tapahtuessa, mutta ilo ei siirry tulevaisuuteen.
Sen sijaan evankeliumin ydin on ajaton. Hyvä ja osallisuus hyvästi puhuttelee yhä uusia sukupolvia. Se siirtyy ajasta aikaan, vuosituhansien takaa omaan aikaamme. Evankeliumin ydin on korkeimman laskeutuminen alimman alle, vahva kannattelee heikkoa, iso pientä. Edes historian saatossa ei menetä kirkkauttaan se, että Jumala tuli ihmiseksi.
Inhimillinen kiinnostuksen suunta luonnostaan on se, mikä on valmista, voimakasta, kaunista, runsasta. Luonnollisesta suunnasta löytyy se, missä silmä lepää, missä matalalla oleva voi samaistua ylhäällä olevaan. Siksi rakastamme tähtiä ja ihailemme kuninkaita.
Vaivaisten ja heikkojen kanssa on toisin; luonnollinen ihminen ei samaistu itseään alempaan.
Mutta vaivaiset ja heikot ovat aina kuuluneet porttien pieliin kerjäämään huomiota ja apua. Niin oli muinaisessa Palestiinassa, ja niin on omassa ajassamme.
Evankeliumin sisin ja kallein asia on se, että ensimmäinen tulee viimeiseksi, ja viimeinen ensimmäiseksi. Niin Jumala on olemassa luotujensa keskellä. Niin Jeesus, Jumalan Poika, on maailman Vapahtajana.
Jeesus sanoo: Minä olen tullut, että teillä olisi elämä. Evankeliumin elämää antavat sanat ovat tuttuja: saat anteeksi, rauha teille, rakastan sinua. Evankeliumin elämää antava teot suuntautuvat sinne, missä ollaan hädässä ja missä velloo selittämätön paha.
Ajattelen meitä: vanhoja ja nuoria, isiä ja äitejä, suomalaisia ja muun maalaisia. Meillä on kilvoitus, vaiva ja työ nostaa toisiamme pahan vallasta hyvän valtaan. Siksi on niin hyvä kuulla toistuvasti sanat: sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Ehtoollisella niitä toistamme yhä uudestaan, jotta toisiamme kohdatessamme jaksaisimme tehdä ne todeksi yhä uudestaan.