3. sunnuntai loppiaisesta, Mt. 8: 1 – 13, Esko Väyrynen

Virret: 204, 126, 274, 185: 5-7, 445: 1-, 220, 444: 2.
Teksti Mt. 8: 1 – 13
”Minusta on kaiken kaikkiaan outoa, että kirkko uskontoon sitoutuneena ylläpitää myös sellaisia, jotka eivät ole uskovaisia missään mielessä ja joilla ei ole edes sympatiaa uskontoa kohtaan. Jos vain palvelut sitovat kirkkoon, se on melkein häpeällistä.” Näin sanoo Helsingin yliopisto käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen erään lehtihaastattelun mukaan, Crux 7/ 92. Hänen mielestään ”kirkon tulisi pysyä hengellisissä kysymyksissä, uskonnollisissa sisällöissä.”
Tämän päivän evankeliumi, Mt. 8:13, on jälleen yksi esimerkki siitä, miksi kristittyjen tulee auttaa kärsiviä, erottelematta heitä uskoviin ja uskomattomiin.
Ensimmäinen avuntarvitsija, spitaalinen, oli juutalainen. Meidän kielenkäyttömme mukaan uskovainen. Hän oli valitun kansan jäsen. Aabrahamin siementä, kuten Jeesuksen aikana asia ilmaistiin. Valitun kansan jäsenen tuli noudattaa Mooseksen lakia. Juutalaisten ”terveystarkastajia” olivat papit. Jos he totesivat spitaalisen parantuneen, hän sai palata takaisin yhteiskuntaan.
Toinen avuntarvitsija , upseeri, sadanpäällikön palvelija, oli miehitysvallan edustaja. Meidän kielenkäyttömme mukaan pakana, jolle filosofian professorin mielestä ei tulisi osoittaa minkäänlaista huomiota. Kaiken huipuksi avuntarvitsija ei ole edes itse apua pyytämässä.
Jeesus auttaa empimättä valitun kansan jäsentä, uskovaista, ja yhtä sumeilematta myös pakanaa. Jeesus ei auta uskon perusteella, siis avun pyytäjän uskon asiosta. Jeesus auttaa herättääkseen pyytäjässä uskon Jeesukseen. Jeesus auttaa syntistä, jotta syntinen voisi uskoa syntinsä sovitetuiksi Golgatalla. Jumala herättää epätoivoon vajonneessa ihmisessä uskon, kun tämä uskonsa heikkouden seurauksena luulee, että Jumala ei ole kuullut hänen pyyntöään.
Tänään on ensimmäinen rukouspäivä, jolloin meitä kehoitetaan rukoilemaan kristittyjen yhseyden puolesta. Päivittäiset uutistiedot kyllä ruokkivat epäuskoa kristittyjen ykseyteen. Jeesus sanoo evankelista Johanneksen mukaan: ”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte samoin minkä minä tein teille.” Jh. 13: 14- 15. Jos rukoileminen lähimmäisen puolesta on meille vaikeaa, silloin emme ole vielä ottaneet Jeeuksen teosta esimerkkiä.
Rukous on luodulle ihmiselle annettu jumalallinen etuoikeus. Kuolevainen, tomua ja tuhkaa oleva olento saa puhula Luojalleen, pyhälle ja kuolemattomalle. Aabraham rukoili Jumalalta armoa Sodomalle ja Gomorralle, jotka Herra oli aikonut tuhota raskaiden syntien tähden. Jumala lupasi Aabrahamin armon anomisen johdosta säästää kaupungit, jos sieltä löytyy kymmenen Jumalaa pelkääväistä, 1. Ms. 18: 16 -33. Luoja ottaa luotunsa pyynnöt huomioon, jopa muuttaa suunnitelmiaan sen perusteella. Se, että Jumala kuulee avunpyynnön, herättää avuttomassa rukoilijassa uskon. Tätä tosiasiaa meidät on kutsuttu levittämään toinen toisillemme: meillä on rukouksia kuuleva Jumala. Siinä välittyy aavistus Jumalan rakkaudesta: Jumala rakastaa minua syntistä niin paljon, että lähetti ainoan Poikansa maailmaan minun syntieni sovittajaksi.
Tämän Jumalan pohjattoman rakkauden omalle kohdalle todeksi kokeminen, usko Jeesukseen, saa palvelemaan lähimmäisiä. Kun kristitty tekee palvelusta lähimmäiselleen, silloin tämä saa aavistuksen Jumalan rakkaudesta. Vain palvelemalla lähimmäistään kristitty noudattaa Jeesuksen antamaa esimerkkiä. Palvelua ei voi erottaa uskosta.
Kärsivän lähimmäisen luona viipyminen on Jumalan läsnäolon osoitus.. Jeesus on luvannut: ”Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Mt. 18: 20. Kuoleman voittanut ja ylösnoussut Elämän Herra on niin ihmeellinen, että hän, uskon alkaja, on paikalla, jos kaksi epäuskoista anoo häneltä apua. Kristus ei hylkää heikkoa ja raadollista. Kristuksen seuraaja ei voi hylätä kärsivää lähimmäistään tämän heikkouden takia. Kristus tuli ihmiseksi, ettei yksikään häneen turvautuva hukkuisi. Tämä ansio meille annetaan henkilökohtaisesti Herran Pyhässä Ehtoollisessa.