3. sunnuntai pääsiäisestä, Jh. 14: 1 – 11, Esko Väyrynen

Katso uusi on sijaan tullut.
Se uusi, mikä kristityille on tullut, on se, että kuolema ei olekaan kaiken loppu. Jeesuksen ylösnousemus on tästä todistuksena.
Kristityille ei edes hautajaiset ole toivoton ja lohduton tilaisuus. Murheenkin keskellä on kiitoksen ja riemun aihetta. Riemun ja kiitoksen aihe on siinä, kun joku rakkaistamme on saanut nukkua uskossa Vapahtajaansa pois tästä ajasta.
Uusi on se, mikä on Jeesuksen opetuslapsilla, on rakkaus, keskinäinen rakkaus. Keskinäinen rakkaus eristää maailmasta siten, että herää keskinäinen huolenpito. Se eristää maailmasta siten, että herää murhe maailmassa elävästä ystävästä ja lähimmäisestä. Se eristää maailmasta siten, että herää huoli ja murhe omata vaelluksesta. Herää halu päästä Isän tykö iankaikkiseen elämään. Me voimme kuvitella, miltä tuntuu mennä juhlaan huonossa kunnossa. Rakkaus Jeesukseen panee murehtimaan iankaikkiseen elämään menoasua.
Mutta tämän päivän evankeliumissa Jeesus lupaa, että meidän ei tarvitse siitä murehtia. Me saamme luottaa Jeesuksen ansioon. Iankaikkiseen elämään pääsyssä meidän ansiomme on Jeesuksen ristinkuolema. Kuoleman hädässä meidän toivomme on Jeesuksen ylösnousemus.
Jeesuksen huolenpito ei rajoitu vain sijan valmistamiseen. Hän tulee peräti hakemaan. Tämä nouto ei toteudu vasta ylösnousemuksessa, viimeisellä tuomiolla. Jo nyt, kun syntinen ja Jumalan tahdon rikkonut saa voiman uskoa syntinsä Jeesuksen sovitustyön perusteella anteeksi. Silloin hän on kelvollinen iankaikkiseen elämään. Silloin Jeesus on tullut hänen sydämeensä.
Jopa silloin, kun syntinen herää kauhistelemaan syntisyyttään ja hätääntyy kadotuksen pelosta, Jeesus on häntä lähellä. Ei sielunvihollinen herätä kuolemanpelkoa tai kadotustuomion pelkoa. Sen saa aikaan Jeesuksen läheisyydessä koettu Jumalan pyhyys.
Jeesus on tullut meidän elämäämme ensi kerran silloin kun meidät on kastettu Jeesuksen opetuslapsiksi ja Jumalan valtakunnan jäseniksi. Meidät on kasteessa puettu Jeesukseen, hänen kuolemansa osallisuuteen.
Silloin kun meille tämä asia omakohtaisesti tulee eläväksi, silloin meille tulee tärkeäksi ja välttämättömäksi joka päivä elää yhteydessä Jeesukseen. Omat voimat ja omat teot eivät enää riitä. Niitä ei enää kehtaa esittää Jumalalle. Oman edun tavoittelun ja lähimmäisen hyväksi käytön tilalle tulee Jumalan tahdon kyseleminen ja lähimmäisen parhaaksi toimiminen. Katso, uusi on sijaan tullut.