Olen kuullut on kaupunki tuolla. Yllä maan, päällä pilvien usvain. Tämä alun perin venäläinen hengellinen laulu on tullut tutuksi monen tunnetun laulajan esittämänä. Täällä Sisä-Savossa erityisesti suonenjokelaisen Kari Tapion esittämänä.
Suositussa laulussa koskettavat niin sävel kuin sanat. Sävelessä välittyy slaavilainen melankolia ja sanoissa ihmisen ikiaikainen kaipaus Jumalansa puoleen.
Sanat kertovat siitä kaipauksesta, jonka Jumala on ihmissydämeen luonut. ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.” (Saarn. 3: 11, v 1938 käännös). Luotu kaipaa Luojansa puoleen.
Monenlaisia tunteita, ajatuksia ihmismielessä risteilee. Kaipuu kotiin on yksi voimakkaimmista. Vuosikymmenten vieriessä lapsuuskodin muisto kirkastuu. Sinne kaivataan. ”Hän kaipasi kotiin.” Näin kuulen monen omaisen sanovan
Kaipuu kotiin eli voimakkaana rintamalla sodan aikana. ”Kunpa pian näkisimme.” Kaipuu ja ikävä oli läsnä kotiin lähetyissä kirjeissä. Kaivattiin rakkaita, joiden kanssa yhteistä matkaa oli vuosia saatu elää.
Tänään kiitämme siitä, että monien kohdalla kaipaus sai toteutua. Kotiin palattiin. Tänään kiitämme myös siitä, että rakkaat saivat jatkaa elämäänsä kotipiirissä isänmaan turvissa, vaikka kotiin ei rintamalta palattukaan.
Ero rakkaimmista tuo kaipauksen elämään. Kuoleman tuoma kaipaus on surun ja ikävän täyttämää. Tähän jokaista koskettavaan kaipaukseen Jeesus meitä päivän evankeliumissa valmistaa.
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta. Minä menen valmistamaan teille sijaa, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Jeesus muistuttaa, että kuoleman tuoma kaipaus ei tarvitse olla levotonta, ahdistavaa. Jeesus itse on kuoleman portin kautta kulkenut. Ja siksi hänellä kuoleman voittajana on valta ja voima näin sanoa. ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on valmistanut meille kodin taivaassa. Meille jokaiselle on tilaa tässä kodissa. Tämä suuri toivo meitä kristittyjä kantaa.
Siksi laulamme Olen kuullut on kaupunki tuolla. Jeesukselta itseltään olemme tämän kuulleet. Ensinnä sen kuulivat opetuslapset ja sitten jokainen sukupolvi vuorollaan on kuullut sanoman Taivaan kodista, jossa on tilaa kaikille, ja jonne jokaista odotetaan.
Tässä uskossa ja toivossa edellä menneet sukupolvet ovat kilvoitelleet. Samaan kilvoitukseen heidän uskonsa esikuva meitäkin kutsuu. Itse elämä kutsuu meitä tähän kilvoitukseen. Elämä muistuttaa kaiken ajallisen katoavaisuudesta.
”Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee.” Näin heprealaiskirjeen kirjoittajakin meitä elämän todellisuudesta muistuttaa. (Hepr. 13: 14)
Pysyvää asuinsijaa meillä ei täällä ole, mutta meillä on odotus tulevasta, pysyvästä kaupungista, joka on meille jo valmistettu.
Kaipaus on, mutta kuinka me tänne tulevaan kaupunkiin pääsemme?
”Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.” Näin Jeesus tähän suureen kysymykseen opetuslapsilleen vastasi. Vastaus oli arvoituksellinen, että se sai opetuslapsi Tuomaan tunnustamaan ja kysymään: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?”
Kysymykset ovat ihmisen osa tässä elämässä. Ihminen kysyy ja Jumala vastaa. Toisinaan joudumme elämään pitkään vastaamattomien kysymysten keskellä. Joudumme tunnustamaan, että emme elämää täysin ymmärrä. Emme ymmärrä Jumalaa, jonka hallussa ja vallassa elämä on.
Tuomas sai kuulla tärkeään kysymykseensä vastauksen. ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Näin Jeesus Tuomaalle vastasi.
Tätä Jeesus tarkoitti sanoessaan: Te tunnette kyllä tien. Opetuslapset tunsivat Jeesuksen. Siksi he tunsivat myös tien. Jeesus itse oli tie.
Minä olen tie. Tämä Jeesuksen sana oli niin vaikuttava, että Apostolien teoissa kutsutaan kristillistä uskoa ”Herran tieksi” ja kristittyjä sen tien kulkijoiksi.
Tällä tiellä mekin kuljemme, kun uskomme ristinnaulittuun ja ylösnousseeseen Herraamme Jeesukseen Kristukseen.
Emme voi kerskailla uskomme määrällä. Uskon määrä ei onneksi ratkaisekaan vaan uskon kohde. ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”
Tänä monien totuuksien aikana on vain yksi totuus, joka vie perille Isän kotiin. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme.
Saakoon hyvä Jumala meitä armossaan niin johdattaa, että kaipaus Taivaan kotiin pääsystä säilyy sydämissämme ja pitää meidät Jeesuksen, Vapahtajamme seurassa.