Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”
Millainen on sinun kirkkotiesi? Nyt korona-aikaan kirkkotietä ei ole mahdollista kulkea kuin vasta jumalanpalveluksen jälkeen ehtoolliselle tullakseen. Mutta voit muistella aikaa, joka joskus oli – ja ajatella toiveikkaana aikaa, joka joskus tulee – kun kirkon ovet ovat auki. Oma kirkkotieni alkoi nuoruudessani tulla tutummaksi ja käytetymmäksi pian rippikoulun jälkeen. Asuin silloin Vihdissä, missä kirkko sijaitsee mäen päällä. Matka kirkkoon oli kotoani sen verran lyhyt, että taitoin matkan aina jalkaisin. Kirkkoon päästäkseen oli kiivettävä mäki ylös tai vaihtoehtoisesti kavuttava pitkät portaat suoraan pääoven eteen. Kirkon pihassa aina vähän hengästytti. Oli kuitenkin hyvä mieli siitä, että oli tullut. Muistan vieläkin, miltä kirkon eteisessä tuoksui. Se tuntui ja tuntuu vieläkin pyhyyden tuoksulta. Miltä sinusta tuntuu, kun astut kirkon ovesta sisään?
Tämän päivän evankeliumiteksti asettuu hetkeen, jossa Jeesus on oppilaidensa kanssa viimeisellä yhteisellä aterialla. Hän on pessyt opetuslastensa jalat ja alkaa sitten puhua arvoituksellisesti kuolemastaan. Hän kertoo menevänsä pois. Pietari on äänessä ja pyytää päästä mukaan. Jeesus sanoo, että hän ei voi vielä tulla mukaan, mutta myöhemmin kyllä. Pietari jopa vakuuttaa antavansa vaikka henkensä Jeesuksen puolesta. Tähän vastauksena Jeesus lausuu Pietarille: ”Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut.”
Sen jälkeen on Tuomaksen vuoro hämmästellä, kuten päivän evankeliumikatkelma meille kertoo. Puhetta jatkaa vielä Filippus, joka pyytää saada nähdä Isän. Jeesus vastaa, että hän on Isässä ja Isä on hänessä. Hän hämmästelee opetuslasten ymmärtämättömyyttä. Hän vakuuttaa olevansa tie, totuus ja elämä. Hän vakuuttaa olevansa Isän lähettämä. Hän antaa lupauksen Pyhästä Hengestä. Kaikkea tätä opetuslapset jäävät hämmästelemään. Se lienee ihmisen osa Jumalan edessä. Paljon on ymmärrettävää, mutta niin vähän ymmärrystä.
Kuinka tärkeää on lopulta ymmärtää? Olisiko tärkeämpää voida uskoa ja luottaa? Siihen, että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut. Siihen, että hän on kaikkea sitä, mitä itse kertoi olevansa – elävä vesi, maailman valo, tosi viinipuu, hyvä paimen ja lampaiden portti. Tie, totuus ja elämä. Että kaikkein tärkeintä on rakentaa elävä yhteys häneen ja luottaa siihen, että kaikki muukin järjestyy sen myötä. Että jonain päivänä odotus päättyy ja taivaan koti odottaa.
Palaan vielä omaan kirkkomatkaani. Jumalanpalvelus oli minulle paikka ja hetki, jossa saatoin pysähtyä pohtimaan suuria asioita. Kaikkein mukavinta oli se, jos virsitaululla oli tuttuja virsiä, koska pidin laulamisesta. En tuntenut vielä kovinkaan montaa virttä. Aina en ymmärtänyt kaikkea. Kirkossa käytetty kieli oli välillä outoa. Liturgian kulku tuntui käsittämättömältä, mutta tutuksi käytyään se tuntui rauhoittavalta. Saatoin jumalanpalveluksen jälkeen olla hämmentyneellä mielellä. Mutta yksi asia oli varma: aina tuntui siltä, että kannatti tulla! Usein lähestulkoon juoksin portaat tai mäen alas. Niin kevyeltä tuntui olo.
Ehkä sinun kirkkotiesi on tänään ollut matka sohvalle kahvikupposen kanssa. Tai ehkä olet jo ehtinyt aamukahvit juoda. Oli miten oli, on hyvä, että sinä olet juuri siinä. Kuulemassa sanaa. Osallistumassa liturgiaan. Laulamassa tai kuuntelemassa virsiä. Saamassa jotain. Sanonta kuuluu: Varjele tapaa, niin tapaa varjelee sinua. Se pätee kirkkomatkaan oikein hyvin. Sillä kirkosta löytyy tie. Tuomas ei tiennyt eikä ymmärtänyt, mitä Jeesus tarkoitti. Mutta hän sai vastaukseksi sanat, jotka täyttävät kaiken. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Ainoa tie taivaaseen. Ja sillä tiellä me kristityt kuljemme yhdessä. Aina matka ei ole helppo, mutta matkakumppaneina on toisia ihmisiä. Ja itse matkanjohtaja kulkee kanssamme ja odottaa meitä kotiin! Matkalla koti-ikävää helpottaa matkaevääksi annettu Raamattu. Sen varassa on hyvä kulkea kohti iankaikkisuutta.