Kännykkä pirisi: sain viestin. Toisen ihmisen viesti tuo läsnäoloa. Toinen auttaa toista lähettämällä sanaa. Sana kantaa. Viesti käyttää tekniikkaa, se menee olemassa olevia kanavia pitkin. Viesti heijastaa ihmissuhdetta ja asiaa, läsnäoloa kantavana välineenä.
Myös joulukortti, ystävänpäivän tervehdys, pääsiäistoivotus tai merkkipäivän muistaminen tuo sanan kautta inhimillistä läsnäoloa ja sen kautta yhdessäoloa ja merkitystä elämään ja juhlaan. Sana kantaa.
Evankeliumimme tänään kertoo poissaolosta ja läsnäolosta. Me jäämme maailmaan, Jeesus menee takaisin Isän luo. Jeesus menee pois opetuslastensa luota ja jättää heidät maailmaan.
’Maailma’ on tässä kohden arvovapaasti se paikka ja sija elämälle, jossa Jumalan tahdon ja luomisteon mukaan syödään, nukutan, hengitetään, iloitaan, sairastetaan ja ollaan, niin kauan kuin Hän suo. Täällä maailmassa käytetään inhimillistä puhetta ollakseen yhteydessä toisiinsa. Siksi Jumalan sanakin on ensinnä ihan tavallista ihmispuhetta, sanoja, lauseita ja viestejä, joita korvilla kuunnellaan, silmillä nähdään ja aivollaan ymmärretään.
Jeesus lähtee Isänsä luo. Taivaassa ei tarvita kieltä. Siellä yhteyden väline on olemuksellinen viesti, sydämen ajatus, kirkkauden läsnäolo kuvan ja kuvastimen sijasta. Kun me jäämme maailmaan Jeesuksen lähtiessä Isän luo, tarvitsemme Sanaa tuomaan Jumalan läsnäoloa Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Evankeliumi on maailmassa Jumalan läsnäolon väline, kantava Sana. Tarvitsemme sitä, että Sana kantaisi meitä, kun toistaiseksi jäämme tänne maailmaan. Tarvitsemme sitä, mitä Jeesus pyytää: En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.
Isä meidän –rukouksessa pyydämme Päästä meidät pahasta. Katekismuksemme selittää (luku 32): ”Jokainen ihminen haluaisi välttyä pahalta. Kun rukoilemme Kristuksen opettamalla tavalla, luotamme Jumalaan, joka yksin kykenee voittamaan pahan ja päästämään meidät sen orjuudesta.”
Millä tavoin Jumala varjelee pahalta? Tämän päivän evankeliumissa Jeesus vastaa pyytäen: Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla. … Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Suojelevana tekijänä on siis Jumalan nimi. Pyhässä kasteessa meidät on otettu tähän nimeen ja olemukseen.
Jumala on pyhä. Hänen Sanansa ja sakramenttinsa antavat meille osallisuuden Jumalan olemuksesta ja pyhyydestä. Tässä maailmassa eläessämme emme voi elää ja pysyä pyhyydessä. Siksi tarvitsemme jatkuvaa Sanan harjoitusta. Tarvitsemme sitä, että aloitamme aina alkeista. Kun pidämme Jumalan Sanan puhtaana sydämessämme ja pyrimme noudattamaan sitä uskomalla Jeesukseen, silloin elämme Jumalan lapsina ja olemme hänen ominaan tässä usein Jumalalle niin vieraassa maailmassa. Silloin elämme molemmilla jaloilla tässä maailmassa ja tässä elämässä, mutta edessämme oleva elämän kotimaa, taivaan koti ja iankaikkisen elämän kirkkaus luo kajastuksensa jo tähän elämään, niin että saamme iloiten vastaanottaa uuden kevään täällä ja kiittää Luojaa tämän elämän ja tämän suloisen kotimaan ihanuudesta.
Tämän päivän evankeliumi tuo silmiemme eteen itse evankeliumi perusolemuksen, kun Heramme toteaa: Puhun tämän, … jotta minun iloni täyttäisi heidät. Kun Herra puhuu, ilo valtaa sydämet. Vaikka maailmassa huokaillen, hänen ilonsa on läsnä, ilo, joka ei lähde hyppelemään tai ilakoimaan päiväperhosen tavoin, vaan tämä ilo elää ja on ristin varjossa. Maailma, jossa olemme, on näyttänyt todelliset kasvonsa sodissa kaatuneiden ja heidän omaistensa elämässä. Maailma ja sen elämälle vastaiset voimat vaativat ihmiselämältä suuria ponnisteluja heikon ihmiselämän varjelemiseksi.
Kun Herra puhuu, toteutuu evankeliumi. Se on Herran puhe, ilo kärsimyksissäkin, sillä kärsimyksissä on Vapahtaja läsnä ja kutsuu lepoonsa. Hänen Sanansa on totuus, joka irrottaa meidät harhakuvitelmista itsestämme ja elämästämme. Sanan totuus vapauttaa meidät sekä aidosti suremaan omaa ja maailmamme tilaa että myös aidosti elämään ja iloitsemaan elämästä Jumalan lapsina.
Antakoon kolmiyhteinen Jumala meille uskoa, toivoa ja rakkautta. Aamen.
3. sunnuntai pääsiäisestä, Joh. 17: 11-17, Hans-Christian Daniel
Hans-Christian Daniel
Espoonlahti