Rakkaat kristityt.
On olemassa monenlaista iloa. On olemassa iloa, joka liittyy omistamiseen. Ja on olemassa iloa, joka ei liity omistamiseen.
Omistamiseen liittyvällä ilolla tarkoitan esimerkiksi sitä, että kun alat haluta itsellesi jotain tavaraa tai asiaa – ajatukset ovat sitoutuneet sen hankkimiseen. Odotat ehkä, että jonakin päivänä sinulla on siihen varaa tai jonakin päivänä voi muuten vain olla mahdollista omistaa tuo asia. Kun sitten saat hankittua haluamasi, tunnet iloa. Tämä on minun. Tämä on minun omaani. Tätä ensin mainittua iloa meille tarjotaan joka päivä erilaisissa mainoksissa. Jos mainoksissa esiintyy ihmisiä – he yleensä hymyilevät, koska ovat iloisia.
Omistamiseen liittyy vain se hankala puoli, että saaminen tuottaa iloa – säilyttäminen ei niinkään. Ilon kokemus – jos ei kokonaan haihdu – niin ainakin laimenee.
Mutta sitten on tuo toisenlainen ilo. Se syntyy asioista, joita me emme voi omistaa. Emme voi omistaa aamuruskoa, emme kaunista auringonlaskua. Emme voi omistaa kaunista merimaisemaa, emme voi omistaa musiikkia – tarkoitan kuultavaa kaunista ääntä. Me emme voi omistaa linnunlaulua emmekä kauniisti tyynellä veden pinnalla lipuvaa joutsenta. Me emme voi omistaa taivaalla lentävää kurkiauraa. Me emme voi omistaa ystävyyttä. Me emme voi omistaa yhteyden kokemista. Me emme voi omistaa rakkautta. Kaikkea tuota me voimme kokea aika ajoin, mutta emme voi omistaa. Siksi ne säilyttävät arvonsa – ne eivät laimene. Keväinen lämmin auringonpaiste iholla vain monista tuntuu hyvältä. Harmaasta maasta nousevat äitienpäivän valkovuokot tuovat vuosi vuodelta ilonsa. Eikä niitä voi omistaa. Voi ne toki poimia maljakkoon – mutta silloin ne varsin nopeasti kuihtuvat. Ilo jää lyhytaikaiseksi.
Emme omista iloa, jonka saamme viettäessämme aikaa ystäviemme kanssa. Nuo hetket tulevat ja menevät, mutta me emme niitä omista.
Jeesus sanoi: ” Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät.” Jeesuksen antama ilo ei liity omistamiseen. Jos joku lupaa sinulle – usko Jeesukseen, niin ongelmasi haihtuvat, menestyt ja saat ulkoista onnea – niin älä usko. Voihan sellaistakin toki joskus kohdallemme osua – mutta ennen kaikkea hän tarjoaa ilon, johon ei liity omistamista, vaan kokemista.
Mihin tämä ilo liittyy? Jeesus rukoili näinkin: ” Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut.” Jeesus puhuu Jumalan nimestä. Tässä hän ei tarkoita nimeä siinä mielessä kuin me sanalla nimi yleensä ymmärrämme. Raamatun kielenkäytössä nimi on enemmän. Silloin puhutaan olemuksesta. Nimen voima – on jotain muuta kuin joku taikasana, mantra. Kun Jeesus rukoilee: ”Suojele heitä nimesi voimalla” se tarkoittaa jotain sellaista kuin: Suojele heitä olemuksellasi, suojele sillä, mitä sinä olet.
Ei liene meille epäselvää, millainen on se Jumalan olemus, jonka Jeesus teki elämällään näkyväksi. Kyse on rakkaudesta. Jeesus pyytää Jumalaa suojelemaan meitä rakkaudellaan. Jumala, joka on kaiken olevan takana, alla, kantaa sitä – on olemukseltaan rakkaus. Tähän rakkauteen hän tahtoo aivan kuin kätkeä meidät. Jumalan hyvä ympäröi meidät – keskellä tätä pimeää maailmaa. Keskellä tätä maailmaa, jossa me näemme ympärillämme monenlaista pahaa.
Mitä hän tarkoittaa rukoillessaan meille: ” jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.” Yhteys on avain. Enkä tässä yhteydessä tahdo puhua mistään korkealentoisesta tai kaukaisista ekumeenisista yhteyksistä, vaan tästä elämän arkisesta todellisuudesta keskellämme Loviisassa. Mitä enemmän me voimme keskenämme kokea yhteyttä – iloa yhdessä olemisesta ja tekemisestä, sen paremmin me seurakuntana voimme. Sitä enemmän me myös kutsumme muita tähän yhteyteen mukaan. Sinun paikkasi on tärkeä. Se, millä sinä osoitat välittämistä, rakkautta ja huolenpitoa toisille – se on jotain hyvin arvokasta. Keskinäisessä yhteydessä, yhdessä kokemisen ilossa on jo pala taivasta mukana.
Rakkauden ja hyvän asialla oleminen ei ole tässä maailmassa aina ollenkaan itsestään selvää. Meitä vedetään moneen suuntaan. Mutta Kristus on itse sanonut rukoilevansa meille iloa, joka syntyy siitä, että me olemme yhtä.
Tämän maailman keskellä hän haluaa antaa meille ilon.