Tien kutsu
Tie vie ja kutsuu. Kesäautot ja motoristit ovat ilmestyneet. Heidän määränsä kasvaa sitä mukaa kuin kevät etenee ja auringon lämmittää. Matkantekoon kuuluu ajamisen riemu ja ripaus seikkailunhalua. Kauniit maisemat houkuttavat ja pysäyttävät. Ajatelkaapa vain Kärkisten salmea. Ensin huristellaan yli komean sillan, sitten noustaan korkealle mäelle. Siellä pysähdys ja huikeat näkymät Päijänteelle. Ja matkanteko jatkuu. Mihin? Vaarunvuorelle? Ei sen ole niin väliä. Kunhan joudutaan illaksi kotiin.
Tiestä ja kutsusta on puhe juhlapäivän evankeliumissakin. Herramme Kristus valmistelee oppilaitaan lähtöönsä. Hän puhuu tiestä, ja hän puhuu päämäärästä, johon tie johtaa.
Elämän matkalla
Syystä ihmisen elämä verrataan matkaan. Joskus se päättyy yllättäen, toisinaan siihen kuuluu monta vaihetta: syntymä, kasvu aikuisuuteen, ehkä puoliso ja perhe, työvuodet, eläke ja vanhuus. Matkalla koetaan yllätyksiä, pettymyksiä ja suuria ilon hetkiä. Matkalla totutellaan luopumaan ja kysellään päämäärää.
Elämän matka on samalla hengellinen matka. Kasteessa tullaan Jumalan omaksi. Konfirmaatiossa pyydetään siunausta ja uskon vahvistusta. Ehtoollinen ravitsee ja lupaa anteeksiannon. Raamatun sana lohduttaa, nuhtelee ja ohjaa. Vaikeudet opettavat huutamaan Jumalalta apua. Onnistumisen hetket ja elämänlahjat synnyttävät kiitollisuutta Luojaa kohtaan. Vaikeuksista selviytyminen vahvistaa luottamusta Isän hyvyyteen. Vastoinkäymiset saavat epäilemään, onko Jumalaa lainkaan olemassa.
Päämäärä ja sen valmistelut
Mihin elämänmatka ja hengellinen vaellus johtavat? Juuri siihen Jeesus ottaa kantaa puheessaan. Päämäärä on Isän koti, ja se on kaikesta päätellen hyvä paikka. Siellä on nimittäin monta huonetta valmiina matkalaisia varten. Tarkoitus on siis päästä Isän läheisyyteen ja kokea hänen läsnäolonsa.
Yhtä tärkeä kuin päämäärä ovat sitä varten tehdyt valmistelut. Jeesus sanoi tekevänsä itse kaiken valmiiksi ja laittavansa Isän huoneet kuntoon. Hän myös lupasi palata noutamaan oppilaansa Isän luo. Tällä kaikella hän tarkoitti pääsiäisen tapahtumia. Perille pääsyn esteet poistuivat, kun Jeesus ensin kuoli ja sitten heräsi kuolleista. Siitä hetkestä alkaen tie Isän kotiin on ollut meille avoin.
Saattoi hyvinkin olla, että Jeesusta kuunnellessaan oppilaissa heräsi kaipaus lähteä heti hänen mukaansa. Toisinaan meissäkin herää kaipaus Jumalan luo. Ihmismieli on levoton, kunnes se löytää rauhan Jumalassa. Kaipaus voi myös kasvaa elämänmatkan edetessä. Muistan hyvin monet keskustelut isoisäni kanssa. Hän eli 97-vuotiaaksi. Hän oli saanut elämästä kylliksi, elänyt yli 20 vuotta leskenä ja nähnyt ikätoveriensa lähtevän. Jäljellä olivat vain toivo päästä pyhän mutta armollisen Jumalan luo ja usko, että vähäisenäkin se riittää perille pääsyyn.
Jeesus on tie Isän luo
Ihmisen matka muodostuu raskaaksi, jos hän kulkee yksin tai eksyy harhapolulle tai ei löydä tietä lainkaan. Tätä silmällä pitäen Jeesus sanoo olevansa tie, joka vie perille.
Herramme lausuma on hyvin kokonaisvaltainen ja painokas. ”Minä olen tie.” Hänen sanansa ovat jopa ehdottomat: ”Ei kukaan pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani.”
Puheellaan Jeesus haastaa kannanottoon. Ihmiset ovatkin kautta vuosisatoja miettineet Jeesusta ja kyselleet, kuka hän on. Sen vuoksi luemme Raamattua. Se kertoo Isän Jumalan tahdosta ja kuvaa Jeesuksen elämän. Hänen puheistaan ja opetuksestaan löydämme paljon elämän viisautta, jonka tahdomme omaksua. Hänen tekonsa kertovat hänen erityislaadustaan: Jeesuksella oli ainutlaatuisen läheinen yhteys Isään Jumalaan. Se kävi ilmeiseksi viimeistään ristillä ja tyhjällä haudalla.
Kuinka vakuuttua Kristuksesta?
Mitä sinä ajattelet Jeesuksesta ja hänen puheestaan? Siitä, että hän on tie Isän Jumalan luo. Helppoa kannanotto ei ollut edes Jeesuksen lähipiirille. Avuttomina hänen oppilaansa sanoivat, etteivät tunne tietä Isän luo.
Mekin saatamme epäillä, ovatko Jeesuksen sanat totta. Hän kun ei väitä olevansa vain tie Isän luokse, vaan myös totuus ja vieläpä elämä. Kuinka voimme vakuuttua siitä, että Jeesuksella on näin kokonaisvaltainen merkitys?
Jeesuksen alkuperästä ja jumaluudesta ei voi varmistua älyn eikä järjen avulla. Hänestä vakuututaan toisella tapaa. Toisissa uskon oivallus syntyy hetkessä, toiset kamppailevat uskon ja epäilyn kanssa kauan. Voimme luottaa siihen, että jos Jeesus Kristus elää, hänen sanomansa ja tekonsa vakuuttavat omalla voimallaan epäilevän ihmisen. Paavali on tästä hyvä esimerkki: hän lähti Damaskokseen vainotakseen kristittyjä. Kristus kuitenkin pysäytti hänet tiellä. Kun Kristus ilmestyi, Paavalin oma totuus väistyi. Vainoajan mieli muuttui: hän alkoi julistaa totuutta, jonka oli kohdannut. Hänen elämänsä sai uuden suunnan.
Totuus ja elämä minulle?
Vastaava kokemus on monella muulla. Matkaa tehdessään ihminen kyselee suuntaa. Mihin olen matkalla? Kuka on Luojani? Kysymme myös, mihin laittamme toivon tässä elämässä. Kuka auttaa? Mikä kantaa eteenpäin?
Tällaisiin kysymyksiin on vaikea löytää vastausta aikana, joka on niin näköalaton. Ikään kuin elämä olisi helpompaa, jos koulut vapautuvat uskonnonopetuksesta ja Jyväskylän hotellihuoneet Raamatuista. Samaan aikaan ihmettelemme suomalaista väkivaltaa, elämän tarkoituksettomuutta ja nuorten elämänotteen kirpoamista. Ajatus taidosta hallita ja ohjata elämän kulkua on vuosi vuodelta vieraampi.
Näköalattomuutta vasten Jeesuksen sanat tiestä, totuudesta ja elämästä tuntuvat jotenkin totuudenmukaisilta. Hän saa meidät tarkastelemaan tätä elämää uudella tavalla. Entäpä jos Kristus onkin meille suuri totuus: se, mikä kestää kaiken muun osoittautuessa väliaikaiseksi tai puutteelliseksi. Entäpä jos hänestä tulee meille elämän sisältö: se, minkä varaan oman rajallisen elämänsä voi joka päivä uskoa; se elämä, jonka kantaa läpi ankarimpienkin vastusten.
Seurakunnan kotiin
Hetken kuluttua siunaamme Korpilahden uuden seurakuntatalon käyttöön. Kunpa kaikki korpilahtelaiset löytäisivät tien taloon ja kokisivat sen omakseen. Toivon, että talosta muodostuu mieluisa paikka niin vapaaehtoisille vastuunkantajille kuin elämän tien kulkijoille.
Kärkistensalmen sillalta ja läheisiltä vuorilta avautuvat kauniit maisemat. Myös seurakuntatalossa elämään voi avautua huikeita näkymiä: iloa, lohdutusta ja tulevaisuuden toivoa, jotka Kristus lahjoittaa. Toivon, että seurakuntatalossa silmienne edessä on näkymä avoimesta tiestä, joka johtaa Isän luo. Aamen.