22.12.2013 4. adventti Matt. 1:18-24
Neitsyt Maria on vähän ongelma meille luterilaisille.
Me kyllä myönnämme, että hän oli Jeesuksen äiti ja
hän suostui nöyränä tähän tehtävään niin kuin Raamattu kertoo.
Mutta helposti meille tulee Mariaan liittyen myös kielteisiä ajatuksia.
Meitä oudoksuttaa se tapa, jolla roomalaiskatoliset ja ortodoksit
puhuvat Mariasta
– taivaan kuningattarena
– ikuisena neitsyenä
– taivaaseen otettuna ilman kuolemaa
– ja jopa perisynnittömästi siinneenä
– Näistähän ei Raamattu puhu mitään vaan ne ovat
vuosisatojen ihmisten keksimiä käsityksiä.
Me emme voi hyväksyä sitä, että Marialle osoitetaan esirukouksia.
Emme käsitä sitä, miten Marian patsaita voidaan kumartaa
ja kantaa kulkueessa pitkin katuja.
Emmekä hyväksy kansan pariin pesiytyneitä käsityksiä,
joissa Maria asetetaan jopa lunastajaksi Jeesuksen rinnalle.
Nämä ylilyönnit meidän tulee selkeästi torjua.
Mutta sen jälkeen meidän pitäisi pystyä sanomaan Mariasta
jotain hyvää ja paljonkin hyvää.
Onhan hän monessa mielessä hyvin tärkeä ihminen Jumalan
pelastussuunnitelmassa. Ilman äitiä ei Vapahtaja olisi voinut
tulla maailmaan.
Jumala tarvitse tällaisen naisen, joka otti vastaan tämän
vaativan tehtävän. Olla äitinä Korkeimman Pojalle.
Seurata Pojan elämää läheltä kaikkeen sen vaivaan ja
ahdistukseen. Ja lopulta seistä katselemassa, kun oma
Poika naulitaan ristiin, huutaa tuskissaan, valittaa janoaan,
valuu kuiviin, häpäistään ja viimein kuolee kaikkensa antaen.
Kuka äiti voi sellaista kestää?
***
Moni luterilainen on pahentunut siitäkin, että Mariasta käytetään
nimitystä Jumalan synnyttäjä, kreikaksi theotokos.
Tuntuu jotenkin aivan käsittämättömältä väittää,
että Maria olisi ollut Jumalan äiti.
Ikään kuin Maria olisi jopa Jumalan yläpuolella ja Jumala olisi
hänestä lähtöisin.
Mutta tällainen hämmästely on turhaa.
Me luterilaiset voimme vallan hyvin käyttää Mariasta nimeä
jumalansynnyttäjä. Sillä sellainen hän oli.
Tuo nimitys ei niinkään liity Mariaan vaan se liittyy keskusteluun,
jota käytiin Jeesuksen olemuksesta.
Varsinkin 300- ja 400-luvuilla oli kristikunnassa kova vääntö siitä,
kuka ja millainen Jeesus oli ja on.
Onko Hän Jumala vai ihminen vai jotain siltä väliltä?
Onko se Sana, josta Johannes kirjoittaa, sama kuin Jeesus?
Mikä on taivaassa olleen Sanan ja maan päällä eläneen Jeesuksen
välinen yhteys? Jne jne.
Toisessa ääripäässä olivat ne, jotka väittivät, että Jeesus oli vain Jumalan valitsema ihminen, jonka Jumala adoptoi omakseen.
Siksi häntä kutsuttiin Jumalan Pojaksi.
Hänestä tuli jotenkin jumalallinen ja pyhä, mutta pohjimmiltaan hän
oli vain samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin.
Toista ääripäätä taas edustivat ne, joiden mukaan Jeesus oli vain Jumala,
joka ikään kuin käväisi täällä maan päällä.
Hän oli Jumala, joka näytteli ihmistä.
Mutta oikeasti hän ei tuntenut ihmisen tuskaa ja Hänen kuolemansakin
oli vain jonkinlainen valekuolema. Jeesus kyllä tiesi, että kuolemalle
ei ole Häneen mitään valtaa.
Kristillinen kirkko torjui nämä molemmat ääripäät.
Sen sijaan muotoiltiin uskontunnustuksiin, että Jeesus on
tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu,
samaa olemusta kuin Isä
Ja toisaalta pidettiin kiinni siitä, että Jeesus oli myös tosi ihminen,
Hän oli ottanut lihan asunnokseen.
Siksi Hän myös tunsi samalla tavoin kipua ja nälkää ja surua
niin kuin me ihmiset tunnemme.
Vain tällä tavalla voitiin tehdä oikeutta kaikelle sille, mitä
evankeliumit kertovat Jeesuksesta:
Hän oli tosi Jumala ja tosi ihminen,
erottamatta näitä kahta luontoa toisistaan,
mutta myöskään sekoittamatta niitä keskenään.
– Jeesus oli 100%:sti ihminen ja 100%:sti Jumala.
Meidän järkemme ei riitä tätä ymmärtämään,
mutta Jeesus olikin ainutkertainen henkilö.
****
Nyt me myös käsitämme tuon jumalansynnyttäjän paremmin.
Maria ei synnyttänyt vain ihmislasta.
Hän synnytti samalla lapsen, joka oli 100%:sti Jumala.
Siksi on aivan paikallaan käyttää Mariasta nimeä jumalansynnyttäjä.
Oikein ymmärrettynä tuo nimi ei niinkään korosta Marian
erinomaisuutta vaan se kertoo siitä, kuka ja millainen Jeesus on.
Kaikki eivät suinkaan olleet tyytyväisiä tuohon nimeen
jumalansynnyttäjä niin kuin arvata saattoi.
Kirkkoisä Nestorius olisi halunnut puhua vain kristuksensynnyttäjästä.
Mutta Efesoksen kirkolliskokouksessa vuonna 431 määriteltiin
kirkon viralliseksi opiksi, että Maria on jumalansynnyttäjä.
Ja tuohon päätökseen me luterilaiset voimme mielihyvin liittyä.
****
NEITSEESTÄSYNTYMINEN
Tätä taustaa vasten tuntuu käsittämättömältä,
että neitseestäsyntyminen on monille niin suuri ongelma.
Kotimaa-lehdessä kerrottiin vastikään, että
vain 62 % kirkon papeista hyväksyy neitseestäsyntymisen.
Naispapeista vain 50% eli puolet.
Arkkipiispa Kari Mäkinenkin on sanonut, että ihminen voi kyllä
yhtyä uskontunnustukseen, vaikka ei pitäisikään neitseestäsyntymistä
totena.
– Tällainen tunnustaminen on kyllä suunnilleen sama asia
kuin valehteleminen.
Neitseestäsyntyminen ja Jeesuksen jumaluus liittyvät
saumattomasti toisiinsa.
Jos Jeesus ei syntynyt Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta,
silloin hän oli pelkkä ihminen.
Silloin tunnustetaan sitä samaa harhaoppia, joka
riivasi jo varhaiskirkkoa.
Miksi on niin tärkeää pitää kiinni siitä, että Jeesus on tosi Jumala
ja tosi ihminen, siinnyt Pyhästä Hengestä ja syntynyt neitsyt Mariasta?
Yksinkertaisesti siksi,
että ilman tällaista jumalallista pelastajaa meillä ei olisi syntien
anteeksiantamusta eikä sovitusta.
Tarvittiin synnitön tosi ihminen, joka asettuu koko ihmiskunnan
edustajana uhriksi Jumalan edessä.
Ja tarvittiin tosi Jumala, joka pystyy suorittamaan tuon pelastustyön.
Jos tästä luovutaan,
kaatuu koko kristinusko.
Jäljelle jää se hyvän tahdon julistus,
jota me valitettavasti joudumme kuulemaan radion
hartauksissa ja jumalanpalveluksissa liian usein.
Kristinuskon ydin on lähimmäisen rakastamisessa,
väittävät monet saarnaajat.
Höpö- höpö!
Kristinuskon ydin on siinä, että tosi jumala ja tosi ihminen,
Jeesus Kristus, syntyi tänne neitsyt Mariasta ja
rakasti meitä niin paljon,
että sovitti meidän kaikki syntimme Golgatan ristillä.
Tällä on toki paljonkin seurauksia lähimmäisen rakkauden
suhteen, mutta rakkauden alkuperä ei ole meissä
vaan Kristuksen uhrissa.
Professori Miikka Ruokanen tiivistää asian näin:
Ainoastaan siksi, että Jumala itse astui aineeseen,
historiaan, ihmisyyteen,
ristinkuolema ja syntien sovitus on mahdollinen.
Ellei ristillä kuole todellinen Jumala,
maailman synnit jäävät sovittamatta.
Profeetan tai synnittömän opettajankaan kuolema
ei sovitukseen riittäisi.
Ihmiseksi tullut Jumala silloittaa olemassaolon kuilun
ihmisyyden ja jumaluuden välillä.
Se tekee meidät osalliseksi Hänen katoamattomuudestaan
Neitseestäsyntyminen tarkoittaa sitä,
että Jeesus ei miehen puolelta ollut lähtöisin ihmisestä
vaan Jumalasta.
Tämä taas tarkoittaa sitä, että Hän on Jumala,
samaa olemusta kuin Isä.
Ja koska Hän on Jumala,
kykenee Hän antamaan sinulle synnit anteeksi ja
viemään sinut ikuiseen elämään.
***
Kenen juhlaa me siis olemme käymässä viettämään nyt kun
olemme ihan joulun kynnyksellä?
Me vietämme ihmiseksi syntyvän Jumalan juhlaa.
Hän syntyy jumalansynnyttäjästä, neitsyt Mariasta,
joka ei halua itselleen mitään huomiota.
Maria vain viittaa Poikaansa.
Kumartakaa Häntä.
Palvokaa Häntä.
Ylistäkään Häntä.
Marian sanoin:
Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Näitä vähäisiä palvelijoita saamme mekin olla yhdessä Marian
kanssa ja jäädä viettämään juhlaa hänen Poikansa kanssa.