23.12.2012 4. adventti Matt. 1:18-24
Olemme nyt niin lähellä joulua kuin on mahdollista olla,
ilman että ON jo joulu.
Huomenna julistetaan joulurauha ja hiljaisuus laskeutuu
lumisten maiden ylle.
Olisi tarkoitus rauhoittua viettämään vuoden suurinta juhlaa
– tai näin ainakin suurin osa suomalaisista ajattelee,
että tämä on se suurin. Vaikka pääsiäisen merkitys on kyllä
vielä suurempi.
On sitten eri asia, miten ja minkälaista juhlaa ihmiset alkavat
viettää: Onko se vain uuden tavaran kahmimista,
ylensyöntiä ja lopulta pahoinvointia.
Vai onko juhlalla jokin syvempi ja pysyvämpi merkitys meille
juhlijoille?
Joka tapauksessa tämän suuren juhlan valmistelu on kutkuttavaa,
välillä hermoja raastavaa ja voimia kuluttavaakin.
Kaiken pitäisi olla jo kohta valmista,
jotta voimme astua ovesta sisään ja juhlapöytään.
Ilmassa väreilee odotuksen tunnelma…
***
Mutta kuinka paljon odotuksen tunnelmaa oli ilmassa ensimmäisenä
jouluna. Ja ihan oikean odotuksen tuntua.
Marian supistuksen alkoivat voimistua.
Merkit lapsen syntymästä alkoivat olla yhä selvempiä ja selvempiä.
Kohta se tulee.
Kohta hänestä tulisi äiti.
Ja kohta hän pitäisi sylissään poikalasta,
niin kuin enkeli oli ilmoittanut:
Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan,
ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus (Lk 1:31).
****
Ja niinhän siinä kävi.
Vauvan sukupuolta ei tietenkään tuohon aikaan voitu
selvittää etukäteen. Ei ollut ultraäänilaitteita eikä muitakaan.
Mutta pojan hän sai
ja Joosef antoi hänelle nimeksi Jeesus.
Paljon piti kuitenkin tapahtua tuon enkeli-ilmoituksen ja
vauvan ristiäisten välillä.
Tuon noin yhdeksän kuukauden aikana.
Marian piti ensin suostua tuohon tehtävään.
Hänen piti ottaa vastaan tuo Jumalan sana ja hyväksyä se.
Ja niinhän Maria tekikin: Minä olen Herran palvelijatar.
Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit (Lk 1:38).
Huomatkaa, että Maria ei lähde neuvottelemaan tuon
tehtävän ehdoista: Hän EI sano:
Jos minä suostun, niin vaadin kuitenkin, että …
Tai: Suostun sillä varauksella, että …
– Ei, näin hän ei sano.
Hän hyväksyy varauksetta, sellaisenaan enkelin viestin.
Maria antaa Jumalan päättää siitä, mitä hänelle tapahtuu.
Aivan niin kuin Marian poika, Jeesus, teki Getsemanessa:
Älköön tapahtuko minun tahtoni vaan sinun (,Isä) Lk 22:42
Herran palvelija alistuu kaikessa Herransa tahtoon.
Vie sitten tie minne viekin.
***
Seuraava kanto kaskessa oli sitten Joosef.
Maria suostui Herran suunnitelmaan, mutta entä hänen sulhasensa?
Kuinka Joosef saataisiin suostumaan siihen,
että hänen morsiamestaan tulisikin Jumalan Pojan synnyttäjä?
Kuinka Joosef suostuisi pitämään huolta tuollaisesta morsiamesta
ja hänen tulevasta lapsestaan.
Ilman Joosefia he olisivat turvattomia hylkiöitä.
Jokaisella naisella piti tuohon aikaan olla joku huoltaja,
aviomies, isä, setä tai joku muu sukulaismies.
– Mutta kuka suostuisi huoltajaksi naiselle,
joka saisi isättömän lapsen?
Taas tarvittiin enkeliä.
Joskus Jumalan pitää käyttää yliluonnollisia keinoja ihmisten
suostuttelemiseen tai lohduttamiseen tai johdattamiseen.
Kun muut keinot eivät tepsi.
Siksi Hän lähetti enkelin sekä Marian että Joosefin luo.
On mielenkiintoista, että molempien kohdalla enkeli
aloittaa sanomansa samalla tavoin:
Älä pelkää.
Pelkohan on se asia, joka usein eniten orjuuttaa, lamauttaa,
estää, tukahduttaa meitä.
Kun me pelkäämme, me emme uskalla lähteä uuteen.
Käperrymme vain itseemme ja puolustamme itseämme.
Maria pelkäsi sitä, että Joosef jättää hänet ja ihmiset tuomitsisivat hänet.
Olihan uskottomuudesta Mooseksen lain mukaan rangaistuksena
kivittäminen.
Ei siis olisi ollut mikään ihme, että Maria olisi pelännyt,
kun enkeli ilmoitti lapsen saamisesta.
Siksi enkeli piti ensin rauhoittaa Marian mieli.
Älä pelkää Maria, sinä armon saanut (Lk 1:30).
Samoin Joosefin kohdalla.
Oli aivan luonnollista, että Joosefia pelotti se, minkä hän Jumalalta
sai tehtäväkseen.
Kuinka hän osaisi suhtautua oikein Mariaan ja tämän lapseen?
Entä jos ihmiset saisivat tietää, että lapsi olekaan hänen vaan
jonkun muun?
Miten hän selviytyisi ja selvittäisi kaiken tämän?
Siksi enkelin piti ensimmäiseksi sanoa Joosefille:
Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi (Mt 1:
Ja niinhän enkelit sanoivat paimenillekin Betlehemin kedolla:
Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko
kansalle (Lk 2)
Tämä osoittaa, miten hyvin Jumalan tietää meidän TUNTEEMME.
Hän tietää aivan tarkkaan, kuinka herkkiä ja haavoittuvia me olemme.
Ei paljonkaan tarvitse tulla vastoinkäymisiä, niin me jo
pelästymme ja masennumme ja ahdistumme.
– Siksi Hän kohtelee meitä hellästi ja hienotunteisesti.
Myös Pyhän Jumalan kohtaaminen on meille pelottava asia.
Tai kun kuulemme sen, mikä on Jumalan pyhä tahto ja
suunnitelma.
Jumalan tiet ovat meille usein pelottavan tuntuisia.
Ja Hänen salattu olemuksensa saa meidän mielemme helposti
vapisemaan.
Mutta onneksi Jumala tietää, millaisia me olemme,
ja kuinka meitä kutakin pitää lähestyä.
Ettemme me pelästy ja pakene.
***
Joosefin piti saada jumalallinen viesti yhtä tiettyä tarkoitusta
varten.
Hänen piti uskoa neitseelliseen syntymään.
Siihen, että koskematon nainen voisi odottaa lasta ja
synnyttää Jumalan Pojan.
Ilman jumalallista viesti, ilman Jumalan sanaa,
mekään emme voisi uskoa tuollaiseen neitseestäsyntymiseen.
Sehän on biologinen mahdottomuus.
Eiväthän lapset sillä tavoin saa alkunsa,
että Pyhä Henki verhoaa äidin.
Siksi neitseestä syntyminen on tämänkin päivän ihmisille
hullutus ja järjettömyys. Eihän sellaista voi tapahtua!
Sen täytyy olla vain satua tai legendaa. Mutta ei oikeasti totta.
Meillä kuitenkin on neitseestä syntymisestä vahvempi todistus
kuin mitkään tieteelliset tutkimukset.
Meillä on JUMALAN SANA.
Ja mitä Jeesus sanoi: Sinun sanasi on totuus (Jh 17:17).
Me uskomme tälläkin kohdin Jumalan sanaan,
vastoin kaikkea järkeä ja todennäköisyyttä.
Jeesus on siinnyt Pyhästä Hengestä ja hän on syntynyt
neitsyt Mariasta.
– Tämä oppi kuuluu meidän uskomme perustaviin totuuksiin.
****
Mutta onko se niin vakavaa, mitä me tästä ajattelemme.
Jotkut piispatkin ovat sanoneet, että ihminen voi olla kyllä
hyvä uskovainen, vaikka ei uskoisikaan, että Jeesus on
syntynyt neitseestä.
Valitettavaa vain on, että tuon opin mukana kaatuu sitten
kaikki muukin.
Jos Jeesus ei ole syntynyt yliluonnollisella tavalla Jumalan
Pyhästä Hengestä, silloin hän ei ole oikeasti Jumala.
Ja jos Hän ei ole tosi Jumala,
silloin meidän on aivan turha panna toivomme Häneen.
Ei ihminen voi meitä pelastaa.
Ei edes Jumalan ottopojaksi otettu ihminen, jollaiseksi
jotkut väittävät Jeesusta.
Mutta toisaalta Jeesuksen piti tulla myös tosi ihmiseksi.
Hänen piti ottaa ihmisen luonto ja ihmisen olemus.
Hänen piti tulla yhdeksi meistä.
Vain siten Hän pystyi ihmisessä ja ihmisenä sovittamaan
ihmisen synnit.
Sovitus ei voinut tapahtua vain Jumalassa ja vain taivaassa,
vaan sen piti toteutua ihmisessä ja maan päällä.
Siksi neitseestä syntyminen on luovuttamaton totuus.
Jos siitä luovutaan, koko kristinuskolta putoaa pohja pois.
Silloin me emme voi myöskään ajatella, että saisimme
ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren.
Silloin saisimme tänäänkin tässä pöydässä vain leipää ja viiniä.
Sillä ehtoollinen edellyttää sitä,
että Jeesus on syntynyt neitsyt Mariasta,
että hänessä todella on jumalallinen ja inhimillinen puoli,
kaksi luontoa, mutta yksi olemus.
– Ja me saamme nauttia tämän jumalolennon,
kun polvistumme tänäänkin tänne sakramentin osallisuuteen.
***
Onneksi Jumalan sana on varma ja luotettava.
Siksi me voimme käydä iloisin mielin viettämään Jumalan Pojan
syntymäjuhlaa.
Hän on tosi Jumala ja tosi ihminen,
joka syntyi tänne pelastamaan kansansa sen synneistä
– niin kuin enkeli ilmoitti.
Ja Hän syntyi tänne ollakseen meille IMMANUEL,
Jumala meidän kanssamme.
Jeesus on Jumala, joka ei ole meidän kanssamme vain joulun
juhla-aikana,
vaan myöskin arjen raskaina ja harmaina hetkinä.
Hän ei jätä eikä hylkää sinua koskaan!