4. adventtisunnuntai, Matt. 1:18-23, Martti Vaahtoranta

1.
Rakas Pyhän Marian seurakunta! ”Meidän päivämme”, meidän seurakuntamme päivä, on enemmän ylihuomenna kuin tänään. Silloin on jouluaamu. Kokoonnumme pyhän yön jälkeen viettämään valtavaa valon juhlaa keskellä vuoden suurinta pimeyttä. Katselemme sitä, minkä Herra on meille ilmoittanut. Palvomme Pyhän Marian sylissä lepäävää Jumalan suurten lupausten toteutumista meille, jotka kannamme nimessämme Herran äidin odotusta ja sen täyttymystä.
Sillä neitsyt Mariakin on ”pyhä” ainoastaan Pojassaan ja Hänen tähtensä. Tätä jumalaista Poikaa neitsyt Maria tänään vielä viimeisillään odottaa sydämensä alla. Itsessään Maria on jotakin muuta. Hän on vain nuori tyttö, joka on kihlattu Joosef-nimiselle miehelle. Silti hän odottaa vauvaa, joka ei ole Joosefin.
2.
Tätä tilannetta katselemme tänään erityisesti Joosefin näkökulmasta. Niinhän P. Matteus tekee evankeliumissaan. P. Luukas antaa sen sijaan äänen erityisesti Jeesuksen äidille.
Luukkaan ”naisnäkökulma” on lämmin ja syvä. Melkein näen, kuinka evankelista istuu kirjoitusvälineet mukanaan kuuntelemassa jo vanhenevan Marian muistoja ajalta, joka muutti hänen elämänsä. Pyhä Henki on siinä kolmantena ohjaten keskustelua ja kirjoitustyötä ja täyttäen sen kokonaan.
Luukkaan evankeliumiin tallennetuista Marian muistoista huolimatta emme saa unohtaa hiljaista Joosefia. Hän oli mies, joka sai kantaakseen valtavan vastuun pyhässä Pojassa, jonka hän tunnusti omakseen tietäen, ettei lapsi ollut hänen. Oliko se hänelle helppoa? Miltä hänestä mahtoi tuntua, kun hän kuuli syntyvästä lapsesta ensimmäisen kerran?
Meille on liiankin helppoa hukkua joulun idylliin ja katsella kaikkea siihen kuuluvaa kynttilän valossa ja hyasintin tuoksuessa. Mehän tiedämme, että lopulta kävi hyvin. Silloin kuitenkin, kun kaikki oli vasta tapahtumassa, myöskään Marialle eteenpäin kulkeminen Jumalan lupausten varassa ei ollut helppoa. Oletko koskaan ajatellut, mitä olisi tapahtunut, jos Maria olisikin sanonut ”ei, en halua lasta”, kun enkeli vieraili hänen luonaan ja kertoi, että hänet oli valittu Jumalan Pojan synnyttäjäksi?
Oletko ajatellut, mitä Marian ”ei” merkitsisi meille tässä ja nyt? Mitä olisi tapahtunut, jos Maria olisi antanut Kiusaajan, Valehtelijan ja Murhaajan vaientaa Jumalan kutsuvan äänen? Mitä olisi tapahtunut, jos Maria olisi sanonut: ”En halua pitää tätä lasta”?
3.
Maria ei kuitenkaan sanonut niin. Maria ei sanonut ”ei”. Hän sanoi näin: ”Katso, Herran piika! Tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen!“
Maria otti vastaan Jumalan antaman uuden elämän lahjan. Maria otti vastaan Jumalan lupauksen, vaikka hän tiesi, että hänen myöntymisensä toisi mukanaan vaikeita kysymyksiä, kummastuneita katseita, häpeää ja ehkä jopa vihaa. Ja mitä Joosefkaan sanoisi?
Niin. Mitä Joosef sanoi? Sillä Joosef oli Marian laillinen sulhanen. Avioliitosta oli jo sitovasti sovittu. Ei oltu missään salakihloissa eikä seurusteltu muilta piilossa. Sellaista ei liene niihin aikoihin harrastettu.
Ja itsestään selvää oli, että kihlatun tulisi olla neitsyt. Villit seksisuhteet ennen avioliittoa olivat vielä minunkin lapsuudessani harvinaisia. Jeesuksen ajan Israelissa niitä ei suvaittu lainkaan. Pahimmillaan sellaisesta meni henki.
Jo toteutuneen kihlauksen jälkeen tapahtunutta nuoren parin lankeamista kiusaukseen aloittaa avioliitto jo ennen sen virallista alkua ei välttämättä katsottu niin pahalla kuin kihlatun aviorikosta jonkun ulkopuolisen kanssa. Periaatteessa kihlapari kuitenkin vietti pidättyväisyyden vallitessa säädetyn ajan aina häihin ja luvalliseen, siunattuun ”yhdeksi lihaksi tulemiseen” asti.
Sen tähden voimme vain kuvitella, miltä hurskaasta, Jumalaa pelkäävästä Joosefista tuntui, kun vihdoin hänkin sai tietää sen, minkä Maria oli ehkä jo aikaisemmin jakanut läheisten sukulaistensa kanssa. Raamattu ei tosin kerro, missä vaiheessa ja millä tavalla Joosef sai tietää, että hänen morsiamensa odotti lasta. Se on kuitenkin selvää, että siitä hetkestä lähtien Joosefinkaan elämässä mikään ei enää ollut niin kuin ennen.
Kertoiko Maria itse Joosefille, mikä oli hänen tilansa. Kertoiko hän siinä yhteydessä myös siitä, mitä enkeli oli hänelle ilmoittanut? Vai kuuliko Joosef asiasta ensimmäisen kerran Marian sukulaisten kautta? Olivatkohan Maria ja Joosef edes tavanneet toisiaan Marian tultua takaisin sukulaisensa Elisabethin luota?
4.
Emme tiedä sitä. Siitä kuitenkin voimme olla varmoja, että Joosef järkyttyi uutisesta sydänjuuriaan myöten. ”Mitä nyt pitäisi tehdä?” Tämä ajatus ei jättänyt Joosefia rauhaan.
Niin Joosef päätyi ratkaisuun, joka tuntui ainoalta mahdolliselta: Marialle pitäisi kirjoittaa erokirje. Pitäisi sanoutua irti sopimuksesta, joka sitoi Marian häneen ja hänet Mariaan.
Joosef ei halunnut tehdä Marian häpeästä julkista asiaa. Sitähän olisi käsitelty aviorikoksena, eikä se ollut mikään pikkujuttu sen ajan yhteiskunnassa, kuten tiedämme. Tiukimman tulkinnan mukaan Maria ja mies, jonka lasta tämä odotti, olisi pitänyt julkisesti kivittää – jos Maria nimittäin odotti lasta toiselle miehelle, kuten tilanne Joosefin silmissä näytti.
Ehkä Joosef siis halusi vain hiljaa väistyä syrjään ja jättää nuoren naisen, johon hän oli syvästi kiintynyt ja jonka kanssa hän halusi jakaa elämänsä ilot ja murheet. Ehkä hän ei ollut Marian rakkauden arvoinen. Ehkä näin olisi hyvä. Ehkä mies, jonka lasta Maria odotti, ottaisi huolehtiakseen hänestä. Hänen puolestaan Maria olisi vapaa menemään.
Näitä miettiessään ja raskaan työpäivän jälkeen jotakin vielä syötyään Joosef vihdoin nukahti. Ahdistavat ajatukset hellittivät ainakin hetkeksi. Uni antoi mahdollisuuden hengähtää ennen seuraavaa, ahdistavan raskasta päivää.
5.
Silti joskus unetkin ovat ahdistavia. Heräämme painajaisiin, jotka seuraavat meitä koko alkavan päivän. Toisaalta joskus unet auttavat meitä. Ne avaavat ikkunan seinään, joka päivällä on umpitiiltä ja niin korkea, ettei sen yli pääse.
Meille uni ei kuitenkaan ole uuden, erityisen ilmoituksen lähde. Parhaimmillaan Jumala vahvistaa meille unessa sen, minkä Hän on ilmoittanut kirjoitetussa ja saarnatussa sanassaan. Kokonaan uutta ilmoitusta ei meille ole edes unessa luvattu.
Joosefin vihdoin nukahtaessa raskaiden mietteidensä jälkeen elettiin kuitenkin vielä sitä aikaa, jolloin uuden ilmoituksen aika ei ollut päättynyt Herran ylösnousemiseen, taivaaseen astumiseen ja ensimmäisen kristillisen todistajien sukupolven siirtymiseen Herransa iloon. Tosin se, mitä nyt tapahtui, merkitsi profeetoille jo annetun ilmoituksen ja siihen sisältyvän lupauksen täyttymystä. Myös se, mitä Joosef koki unessa, oli sidottu Kirjoituksiin, mutta sillä tavalla, että Herra erityisen ilmoituksen kautta avasi lupausten toteutumisen salaisuutta omilleen.
Niinpä pyhä Joosef näki unta, joka syvyydessään ja kirkkaudessaan ylitti meidän unemme. Hän ei nähnyt vain kuvia omasta alitajunnastaan, ei vain muistoja lapsuutensa iloisista päivistä, vaan taivaallisen todellisuuden ja kirkkauden, joka ei ollut unta, vaan totta. Sillä Jumala lähetti onnettoman ja väsyneen Joosefin luo unessa enkelin, kirkkaan ja hyvän henkiolennon. Enkeli avasi Joosefille oven tulevaisuuteen, jonka hän luuli olevan enää vain suljettu seinä, joka kaatuessaan murskaa väsyneen alleen.
6.
Joosefille ilmestyi Herran enkeli, niin kuin enkeli oli ilmestynyt jo aikaisemmin hänen morsiamelleen. Jumala ilmoitti, mitä Hän jo oli tehnyt ja mitä Hän oli vielä tekevä: että Maria oli yhä Joosefin uskollinen ja puhdas morsian, jota ei synnin tähden tarvinnut eikä pitänyt hylätä, mutta että Maria oli silti jotakin vielä enemmän kuin vain Joosefin hoidettavaksi ja holhottavaksi uskottu nuori morsian – että tämä nuori neitsyt oli Jumalan itsensä Pojan äiti.
Ja tämän enkeli ilmoitti ensin Morsiamelle, ensin Äidille, joka oli ilmoituksen saadessaan valveilla, ja sitten vasta unessa hänelle, jonka Jumala oli kutsunut pyhän Poikansa maallisen Isän virkaan. Mutta niin kuin Maria ennen tätä, myös pyhä Joosef otti nöyrästi vastaan sanoman, jonka enkeli hänelle ilmoitti, ja raskaan tehtävän, joka siinä hänelle annettiin: että hänestä tulisi oikeudellisessa mielessä syntyvän Lapsen isä ja että hänen vastuulleen tulisi pyhän Lapsen kasvattaminen ja Hänen äidistään huolehtiminen, mutta että varsinaisessa mielessä Lapsi ei olisi Hänen. Joosef otti hänelle annetun tehtävän vastaan, vaikka se toi hänenkin ylleen epäilysten häpeän ja vihan ja vainon, jotka ajoivat hänet ja koko pienen perheen maanpakoon Egyptiin, kuten muistamme.
7.
Meillä olisi tässä paljon ihmeteltävää ja pohdittavaa. Tänään on kuitenkin 4. adventtisunnuntai, ja huomenna vietämme jo jouluaattoa. Sen tähden jätämme matkan kesken ja pysähdymme vain vielä hetkeksi ennen suurta juhlaa miettien, mitä se tarkoitti, että enkeli ilmestyi ensin Marialle ja vasta myöhemmin Joosefille, jonka vastuulle lapsi annettiin ja jonka juridinen maallinen hän oli.
Olemme pitkin kirkkovuotta kuulleet siitä, kuinka Jumala oli luvannut kansalleen ja kantaisä Abrahamin jälkeläisille vielä kerran uuden ruhtinaan ja pelastajan Juudan sukuhaaraan kuuluneen kuningas Daavidin suvusta. Tämä suku ei kuitenkaan ollut saamansa armolupauksen arvoinen. Se oli pettänyt moneen kertaan Herran sille osoittaman luottamuksen. Silti Herra ei ottanut siltä pois lupaustaan.
Sen tähden nyt syntyvän Messiaan piti olla oikeudellisessa mielessä ”Daavidin Poika” eli suuren kuninkaan jälkeläinen. Juuri tämä toteutui Daavidin sukuun kuuluneen Joosefin ottaessa Jumalan kutsun nöyrästi vastaan ja ryhtyessä Jeesuksen maalliseksi isäksi. Silti luvatun Vapahtajan todellinen Isä oli Jumala itse, ja vauvan nimeksi piti tuleman ”Jeesus” eli Jumala pelastaa ja ”Immanuel” eli Jumala kanssamme.
Ja niin Jeesus syntyi Marian syliin ilman Joosefin myötävaikutusta. Jeesuksen sikiäminen ja syntymä olivat yksin Jumalan teko. Normaalilla tavalla siinnyt ja syntynyt Jeesus olisi ollut tavallinen ihminen ja silloin myös sen perisynnin saastuttama, jonka kirouksen alla kaikki miehen ja vaimon lapset sikiävät, syntyvät ja elävät. Jeesuskin olisi ollut silloin syntinen ihminen eikä Jumalan ainosyntyinen, synnitön Poika. Ja sellaisena Hän olisi kuollut ristillä myös omien syntiensä tähden eikä kantanut syyttömillä harteillaan meidän syntejämme Ristin puulle.
Jos Jeesus ei olisi saanut ihmisyyttään Marian kautta suoraan Jumalalta, meidän syntimme lepäisivät yhä meidän harteillamme. Jos Jeesus olisi Marian ja Joosefin biologinen poika, Hän olisi vain profeetta profeettojen joukossa, ja meidän olisi itse sovitettava itsemme Jumalan edessä – ja silti lopulta tuhouduttava Hänen vihansa hehkussa. Jos Jumala ja yksin Jumala ei olisi ollut vastuussa siitä riemullisesta tapahtumasta, jota kohta juhlimme, meidän olisi tehtävä ainakin oma osuutemme pelastuksestamme kaikkivaltiaan ja pyhän Jumalan edessä – mutta ei meistä syntisinä ihmisinä olisi siihen, vaikka moni niin luuleekin.
8.
Mutta ei meidän tarvitsekaan! Sillä Jumalan ihmeellisestä armosta on niin, ettei yksikään maallinen mies voi kerskua Jeesuksesta, että ”tämä mies on minun poikani, minun ruumiistani alkunsa saanut”. Jeesus on kyllä ”Daavidin Poika” ja ihmisenä meidän Veljemme. Silti Hän on pelkästään Vaimon siemen, jonka Isä on Jumala itse. Hän on Jumalan ja Marian Poika, jonka Hänen äitinsäkin otti vain itsensä kautta vastaan antaen Pyhän Hengen tehdä Hänen kohdussaan sen suuren, ihmisyyden ainekset puhdistavan työn, jonka perusteella syntyvä lapsi oli synnitön Jumalan ainosyntyinen Poika ja ”uusi Adam”, joka yksin ja omana työnään voi tehdä meistäkin Jumalan lapsia.
Ja nyt, tänä päivänä, pyhä seurakunta on se syli, jossa Jumala Henkensä kautta Kasteen sakramentissa ja uutta luovan Sanansa voimasta synnyttää syntiin kuolleita maailman äpäriä omiksi lapsikseen ja taivaan perillisiksi. Eikä Neitsyt Maria ole vain antanut meidän seurakunnallemme nimeä, vaan hän on ylipäätään Kristuksen Kirkon, meidän hengellisen äitimme, esikuva. Tähän Kirkkoon, tähän pyhän äidin virkaan, osallistuvat kaikki ne kastetut, jotka uskossa turvautuvat Jumalan armoon ja joiden sydämessä Jeesus hengellisesti syntyy. He ovat yhtä aikaa Jumalan lapsia ja osallisia seurakunnan äitiydestä toinen toisiaan ja myös seurakunnan paimenta kantaessaan.
Pyhä Joosef puolestaan edustaa Jumalan perheessä eli seurakunnassa ”isän virkaa”, joka hoitaa, varjelee ja kaitsee Jumalan lapsia Pyhän Marian sylissä. Uskon syvimpään salaisuuteen, siihen, minkä enkeli ensin ilmoitti Marialle ja minkä hän sitten koki omassa ruumiissaan – siihen ei Joosef voi vaikuttaa eikä päästä käsiksi. Sen sijaan Joosefilla on Jumalan hänelle antama kutsu palvella nöyrästi Äitiä ja Lasta, joka ei ole hänen, mutta jota hän saa silti hoitaa ja suojella maailman Herodesten käydessä pyhän perheen kimppuun.
Siunattua joulua vielä odotuksessa, mutta pian odotuksen täyttymyksessä! Amen.