Häpeä! Varmasti meillä kaikilla on kokemusta tuosta voimakkaasta tunteesta. Se voi vahvimmillaan olla hyvinkin lamauttava ja elämää rajoittava tunnetila. On toki olemassa tervettä häpeäntunnetta, joka rajoittaa taipumustamme toimia itsekkäästi tai harkitsemattomasti ja auttaa meitä toimimaan elinympäristössämme toivotulla tavalla. Terve häpeä myös muistuttaa meitä, kuinka epätäydellisiä ja erehtyväisiä me kaikki olemme. Liiallinen häpeä voi määrätä kaikesta toiminnastamme ja jopa tunteistamme. Siitä voi tulla kiinteä osa identiteettiämme, jolloin koemme olevamme ihmisinä puutteellisia ja kelpaamattomia. Se saa tarkkailemaan ja arvioimaan omia ja muiden tunnetiloja ja käyttäytymistä. Silloin toimii muiden ihmisten odotusten mukaan, eikä kuuntele omia tarpeita ja toiveita. Alun perin terveestä tunteesta voi tulla sisäinen demoni, joka vie elämästä valon. Kyseinen, epäterve häpeä, on myös minulle tuttu ja olen sen kanssa joutunut joskus kamppailemaan. Ehkä osaksi siksi tunnistan evankeliumitekstin alkuasetelmasta valtavasti häpeää. Vaikka tänään on joulua edeltävä 4. adventtisunnuntai, tilanteessa jossa Joosef saa tietää Marian raskaudesta, ei ole mitään idyllistä saatikka jouluista. Pikemminkin ainekset kaikkien aikojen katastrofijouluun.
Siinä missä häpeä voi olla tervekin tunne, sen pikkuserkuissa häpäiseminen tai häpeällä hallitseminen ei ole mitään hyvää. Häpeällä kasvatettu lapsi tulee kokemaan vaikean elämän. Häpeä voi hallita myös kokonaisia yhteisöjä ja kulttuureita. Jokaisella aikakaudella on omat kipupisteensä ja epäterveet ajatusmallinsa, ja ajassa jossa Jumalan poika tuli ihmiseksi, korostuu ainakin kaksi. Ensimmäinen on kunnian ja häpeän vastakkainasettelu. Oli vain kunniallisuus, puhtaus, ja häpeällisyys, epäpuhtaus – ei oikeastaan mitään välissä. Kunniallisuutta tavoiteltiin ja sen menettämistä pelättiin. Häpeää piti välttää hinnalla millä hyvänsä, ja häpeä ei ollut vain yhden ihmisen asia vaan koski koko yhteisöä. Yhteisö reagoi jäsenensä häpeään rikkeestä liittyen joko eristämisellä tai muulla rangaistuksella, joista ankarin oli kuolemantuomio.
Raamatun ajan maailman toinen kipupiste oli naisen alisteinen asema. Miehet päättivät naisten puolesta ja valvoivat perheensä naisten puhtautta ankarasti. Jopa evankeliumiteksti paljastaa tästä jotain. Emme tiedä, miten nuori Maria ilmaisi raskautensa Joosefille ja kertoiko hän mitään enkeliltä saamastaan viestistä lapsen alkuperästä, mutta lain mukaan raskauden tultua Joosefin tietoon Maria oli siitä hetkestä käytännössä täysin kihlattunsa ja yhteisönsä armolla, ilman sananvaltaa omasta tai syntyvän lapsensa kohtalosta. Tuohon aikaan kihlaus oli yhtä sitova lupaus kuin avioliitto, ainoana erona, että vasta avioliiton solmimisen jälkeen nainen muutti saman katon alle miehensä kanssa. Ainoastaan miehellä oli valta purkaa kihlaus tai avioliitto antamalla naiselle erokirja vetoamalla puolison uskottomuuteen tai hedelmättömyyteen. Esiaviolliset tai avioliiton ulkopuoliset suhteet olivat ankarasti kiellettyjä, lain kirjaimen mukaan kuolemanrangaistuksen uhalla molemmilta sukupuolilta, mutta käytännössä muistamme mm. Jaakobin pojan Juudan ja kuningas Daavidin ”seikkailut” sekä sen, että aikuisen Jeesuksen luokse tuomittavaksi tuotiin vain aviorikoksesta tavattu nainen, ei miestä.
Tilanne oli siis hyvin uhkaava Marian kannalta. Mahtoiko hän tuolloin pelätä itsensä ja syntyvän lapsensa puolesta vai luottiko hän Jumalan huolenpitoon? Tätä emme voi tietää, ehkä hän tunsi samanaikaisesti sekä pelkoa että luottamusta. Evankeliumitekstin päähuomio on tässä kohtaa kuitenkin Joosefissa, ehkä senkin vuoksi, että Marian ja lapsen tulevaisuus oli hänen käissään. Joosefin kerrotaan olleen lainkuuliainen, ja laki suorastaan vaati paljastamaan avionrikkojat – asian salaaja altistui itsekin ankaralle tuomiolle. Voimme vain mielessämme kuvitella Joosefin pettymyksen ja petetyksi tulemisen tunnetta tuossa tilanteessa. Kuitenkin Joosef osoitti tuossa tilanteessa suurta, harvinaista armeliasuutta aikomalla erota Mariasta kaikessa hiljaisuudessa. Ehkä nuoren kihlatun turvattomuus liikutti hänen sydäntään ja sääli voitti suuttumuksen. Mutta vaikka Joosefin aikomus oli sen aikaisessa kulttuurissa jalo, mutta se ei olisi kuitenkaan välttämättä Mariaa pelastanut, sillä lopulta raskauden ulkoiset merkit olisivat paljastaneet hänet tai hän olisi raskauden salaamiseksi joutunut viettämään loppuraskausajan ja ehkä synnytyksenkin täydessä yksinäisyydessä, asumattomilla seuduilla, ilman tukea ja turvaa. Joosefia tarvittiin kipeästi vielä, suojelemaan Mariaa ja lasta. Ja siinä kohdassa Jumala puuttui taas asiaan.
Marian tavoin Joosef sai viestin enkeliltä. Tällä kertaa unessa. Kuitenkin unen on täytynyt olla hyvin vaikuttava, sillä se hälvensi Joosefin kaikki epäilykset Mariaa kohtaan, lauhdutti pettymyksen ja kiukun tunteet ja sai Joosefin toimimaan Jumalan tahtomalla tavalla. Enkelin viestissä törmäämme taas yhteen Raamatun yleisimmistä viesteistä: Älä pelkää. Enkelin välityksellä Jumala kehotti Joosefia olemaan pelkäämättä ottaa Mariaa vaimokseen. Myös pelko voi olla meidän ihmisten elämää rajoittava voima. Jumala kuitenkin haluaa rohkaista meitä: kuten Joosefin, meidänkään ei tarvitse pelätä. Kuitenkin tosiasia on, että monille joulunaika ei ole kuusentuoksua, rosollia ja iloista yhdessä oloa, vaan pelottavaa aikaa. Monilla juuri joulunaika tuo pinnalle syvän yksinäisyyden tunnetta. Miten pärjään yksin? Onko kukaan tulossa minua katsomaan? Toisille taas joulupyhät ovat pelottavaa aikaa juuri perheen tai suvun tiiviin yhdessäolon vuoksi pelottavaa aikaa – menevätkö asiat taas niin kuin edellisinä vuosina. Joku pelkää, ettei kykene tarjoamaan läheisilleen sellaista joulua kuin haluaisi. Ja koska joulu on monille lahjojen, ruokien tai matkojen aikaa, huoli taloudellisesta pärjäämisestä on monilla pinnassa. Ja sitten on tietysti melkein jokaista jollain tavalla koskettava koronatilanne. Pelko omasta tai tärkeiden ihmisten terveydestä. Keitä voin tavata, missä voin käydä. Tälläkin hetkellä moni päättävässä asemassa oleva henkilö potee pelkoa sen suhteen, osaako tehdä oikeita ratkaisuja.
Tätä kaikkea pelkoa vasten on hyvä peilata Marian, Joosefin ja syntymäänsä odottavan joulun lapsen tilannetta. Ei se helppoa heillekään varmasti ollut. Toisen reaktion pelkoa, pettymystä, häpeää, suuttumusta, julkisen häpäisemisen ja suorastaan väkivallan uhkaa. Ajatellaanpa hieman eteenpäin, jouluaattoiltaa, Maria viimeisillään raskaana, varmasti turvallisuutensa vuoksi pakkoratkaisuna mukana, pitkällä matkalla viranomaisten luona asiointia varten. Täysiä majapaikkoja, sulkeutuvia ovia. Vetoinen eläintensuoja. Joosef varmasti henkisesti äärirajoilla, kun ei pysty parempaa perheelleen tarjolla. Katastrofin ainekset monta kertaa, pelkoa ja epävarmuutta. Ja näistä kaikista aineksista Jumala loi jotakin uutta ja suurta, joulun ihmeen. Jokaisen lapsen syntymä on suuri ihme, mutta me muistelemme jouluna vieläpä joulun lapsen syntymää. Hämyisessä tallissa me ihmiset saamme tavallaan uuden mahdollisuuden. Maassa rauha ihmisten kesken, joita Jumala rakastaa. Ehkä mekin voimme saada joulun viestistä helpotuksen pelkoihimme. Ehkä mekin voimme vahvemmin luottaa siihen, että Jumala on meidän kanssamme. Enkelin viesti vahvisti Joosefia, vahvistakoon joulun enkelin viesti myös meitä. Mitkä ikinä ovat joulumme puitteet, Jumala haluaa ne siunata.
Nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme