4. adventtisunnuntai, Matt. 1:18-24, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Päivänavaus ykäkoululle
Musiikki: Telemann Trauer-Actus –kokoelmasta raita 23 Schaffe in mir Gott ein reines Herz.

Herran syntymä on lähellä, lupaa neljännen adventin otsikko. Posteissa on kiire joulukorttien takia. Jokainen tahtoo suoriutua joulunvalmistuksista. Tuntuu kuin kirjoittamaton joululaki piiskaisi kaikkia toimiman savutakseen ”Satumaisen joulun” tai ”Kaikkien aikojen joulun” jotta ”tulee joulu kultainen”.
Mitä oli lähtötilanne tuolle ensimmäiselle joululle? Kukaan ei hankkinut kinkkuja, joululahjoja, kukaan ei jonottanut postissa, joulukorteista puhumattakaan. Oli tapahtunut yläkouluikäiselle Marialle vahinko. Hän oli tullut raskaaksi avioliiton ulkopuolella. Kenen lapsi? Hänen kihlakumppaninsa Joosef koki itseään petetyksi. Hän aikoi purkaa kihlauksen.
Julkisen skandaalin lisäksi puolisoiden väliset suhteen olivat kariutua tulevaisuuden uhkan pullistuessa Marian vatsassa. Tulevaisuus oli romahtamassa.
Joosef oli harvinainen mies. Hän ajatteli. Sitä ominaisuutta tapaa harvoin miehissä tuollaisessa tilassa, jossa tunteen vellovat. Silloin ajattelun tueksi yöllä unessa hänelle ilmestyi Herran enkeli eli konkreettiseksi tuleva Jumalan sana: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” (Matt. 1: 20-21)
Tämä tuleva pelastus oli särkemässä Joosefin sydämen ja Marian tulevaisuusnäkymät. Joosef suostui ja otti Marian vaimokseen.
Kuule, sinäkin saat pelastuksen synneistä. Jumala, Jeesuksen tähden, antaa sinulle synnit anteeksi ja lahjoittaa tulevaisuuden ja toivon. Sinä tulet vapaaksi rakastamaan ja ottamaan vastuun rakastamastasi läheisestä ihmisestä. Siinä on kaikkien aikojen joulu! Herra siunatkoon sinua … Virsi 14: 1-2.