Tutun Luukkaan jouluevankeliumin lisäksi Uudessa Testamentissa on useita muita jouluevankeliumeja, jotka kertovat Vapahtajan syntymästä. Kuulimme juuri yhden sellaisen. Näin kuuluu siis jouluevankeliumi Matteuksen mukaan.
Voitaisiin sanoa myös niin, että kuulimme jouluevankeliumin Joosefin mukaan. Matteus tarkastelee ensimmäisen joulun tapahtumia nimenomaan Joosefin näkökulmasta, ja Joosef on ollut hänen tietolähteensä. Matteus ei varmaankaan tavannut Joosefia henkilökohtaisesti, mutta hän on tallentanut sen, mitä luotettavat henkilöt kertoivat Joosefin kokemuksista.
Luukkaan jouluevankeliumissa Joosef ei ole keskeinen henkilö, ei myöskään muulla Uudessa Testamentissa. Samanlainen asema Joosefilla on kirkkovuodessa. Neljäs adventtikin on omistettu lasta odottavalle neitsyt Marialle, vaikka päivän evankeliumi kertoo enkelin ilmestymisestä Josefille.
Joosef katoaa evankeliumeissa kokonaan kuvasta sen jälkeen, kun Jeesus käy kaksitoistavuotiaana vanhempiensa kanssa Jerusalemissa pääsiäisjuhlilla. Joosef epäilemättä kuoli ennen kuin Jeesus aloitti julkisen toimintansa, mutta meille ei ole säilynyt tietoa siitä, miten ja milloin tämä tapahtui.
Tiedämme, että Josef oli ammatiltaan rakennusmies, oikeastaan lähinnä muurari. Jeesuksen aikana talot rakennettiin Lähi-idässä tiilistä tai kivestä, ja rakentajat olivat enemmän muurareita kuin kirvesmiehiä. Jeesuksestakin sanotaan adventtilaulussa aivan oikein: “Muurari-rabbi nyt on matkalle lähtenyt … “ Jeesushan omaksui isänsä ammatin.
Joosef ei ollut mikään merkkihenkilö sen ajan yhteiskunnassa. Köyhäkin hän oli. Tämän osoittaa se, että kun Joosef uhrasi lain määräysten mukaan Jerusalemissa 40 päivää Jeesuksen syntymän jälkeen, uhrina oli kaksi kyyhkystä. Varsinainen lain määräämä uhri oli lammas, mutta jos siihen ei ollut varaa, kyyhkysten uhraaminen oli mahdollista.
Jeesuksen kasvatusisällä oli kuitenkin ominaisuuksia, jotka olivat paljon tärkeämpiä kuin ulkonainen asema. Vanhan raamatun käännöksen mukaan hän oli “hurskas mies” ja uuden käännöksen mukaan “lakia kunnioittava mies”, kuten kuulimme. Uusi Testamentti nykysuomeksi puolestaan käyttää sanaa “oikeudentuntoinen”. Kaikki nämä käännökset ovat mahdollisia.
Joosefin hurskaus ja oikeudentuntoisuus tai oikeamielisyys tulee esille siinä, että hän ei halunnut häpäistä kihlattuaan Mariaa julkisesti vaan aikoi purkaa kihlauksen kaikessa hiljaisuudessa. Tämä merkitsi varmaankin muuttamista toiselle paikkakunnalle. Kihlaus ei ollut yksityisasia vaan kahden perheen välinen julkinen asia. Aviollinen yhteiselämä alkoi häiden jälkeen, jotka pidettiin vuoden tai kahden kuluttua kihlauksesta, mutta juridisesti kihlaus oli aivan yhtä sitova kuin avioliitto.
Marian raskaus oli Joosefille kova paikka. Hän tunsi itsensä petetyksi ja nöyryytetyksi, sillä ainoa johtopäätös, minkä hän saattoi tehdä, oli se, että Maria oli ollut hänelle uskoton. Ehkä Joosef olisi silti halunnut ottaa Marian vaimokseen, koska rakasti tätä. Mutta lain mukaan ainoa vaihtoehto oli avioero, joka täytyi panna kiireesti vireille. Joosef ei kuitenkaan laittanut eroa täytäntöön heti, kun Marian raskaus ilmeni, vaan hän empi ja mietti, mitä tulisi tehdä. Näin hänen mielessään kypsyi aikomus purkaa avioliittosopimus hiljaisesti ja tehdä siten ero Marialle mahdollisimman helpoksi.
Raskaine ajatuksineen Joosef oli käynyt levolle, ja silloin hän koki suuren yllätyksen: Unessa Joosefille ilmestyi enkeli, joka sanoi, että hänen ei tule pelätä ottaa Mariaa vaimokseen, koska oli tapahtunut jotain täysin ainutlaatuista: Maria oli tullut raskaaksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Joosef oli epäilemättä rukoillut ja pyytänyt, että Jumala auttaisi häntä ja johdattaisi toimimaan oikein ja viisaasti, ja hän sai rukoukseensa ihmeellisen vastauksen. Joosef ei ymmärtänyt – emmekä mekään ymmärrä –, miten kaikki oli tapahtunut, mutta sen hän ymmärsi, että kysymys oli profeettojen lupaaman Vapahtajan syntymästä.
Joosef uskoi enkelin sanan, joka oli Jumalan sana, otti sen vastaan ja toimi sen mukaan, vaikka ei sitä ymmärtänytkään. Joosef ja Maria olivat maan hiljaisia, joita pidettiin halpoina ja vähäpätöisinä ihmisinä, mutta jotka olivat uskossaan suuria. Joosef on Matteuksenkin evankeliumissa vain sivuosassa, vaikka joulun ihme kerrotaan hänen näkökulmastaan, ja sivuosa on lopulta myös Marialla ensimmäisen joulun tapahtumissa. Marian ja Joosefin hurskaus ei ollut mitään ulkonaista vaan se oli nöyrää uskoa: Jumalan lahjan vastaan ottamista ja hänen tahtoonsa taipumista. Usko ei katso omaan minään ja siihen, millainen se on, vaan se katsoo yksin Jumalaan. Vapahtajan äiti ja kasvatusisä pitivät itseään arvottomina siihen, mikä heille luvattiin, mutta he eivät jääneet tähän, koska he uskoivat, että kysymys ei ollut heistä ja heidän arvollisuudestaan vaan Jumalan teosta, armosta ja lahjasta.
Lupauksen sana, jonka Joosef sai unessa, ratkaisi hänen ongelmansa. Tätä sanaa ei annettu vain häntä vaan myös meitä varten. Se on vastaus meidänkin rukouksiimme ja ratkaisu meidänkin ongelmiimme – ei niin, että ongelmat heti poistuvat, vaan se on ratkaisu nimenomaan lupauksen sanana, johon usko voi tarttua.
Joulun lapsen kunnianimi “Immanuel” merkitsee “Jumala on meidän kanssamme”. Jumalaa ei tyytynyt katselemaan meidän hätäämme kaukaa taivaasta, vaan hän syntyi yhdeksi meistä ja tuli jakamaan ihmisen osan meidän kanssamme. Hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä vaan aivan lähellä, lähempänä kuin ymmärrämme. Hän haluaa olla joka hetki kanssamme ja jakaa sekä ilomme että surumme.
Joulun lapsen puhuttelunimi “Jeesus”, jonka enkeli käski lapselle antaa, oli yleinen heprealainen nimi, joka merkitsee “Herra pelastaa”. Enkeli selitti, että lapselle tuli antaa juuri tämä nimi, koska “hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Pian syntyvä lapsi tuli olemaan paljon enemmän kuin maallinen messias, jota monet juutalaiset tuohon aikaan odottivat. Hän tuli olemaan paljon enemmän kuin Joosef saattoi ymmärtää: Hänestä tuli Israelin kansan ja koko maailman Vapahtaja, joka ratkaisi ihmiskunnan ja jokaisen ihmisen syvimmän ja perimmäisen ongelman, synnin ongelman.
Meille, jotka elämme synnin takia erossa Jumalasta ja kaukana Jumalasta, julistetaan enkelin suulla tänäkin jouluaikana hyvä sanoma: Vapahtaja on syntynyt, hän, joka on pelastanut meidät synneistämme. Hänen takiaan olemme armahdettuja syntisiä ja hänen takiaan on mahdollista, että Jumala on lähellä meitä. Josefille lupaus siitä, että hän saattoi ottaa Marian luokseen, oli tärkeä, iloinen ja vapauttava uutinen, mutta vielä paljon tärkeämpi, iloisempi ja vapauttavampi uutinen oli lupaus Vapahtajan, hänenkin Vapahtajansa ja Marian Vapahtajan syntymästä. Meitäkin kutsutaan ottamaan Joosefin tavoin enkelin lupaus uskossa vastaan. Meitäkin kutsutaan seimen äärelle Marian ja Joosefin rinnalle iloitsemaan Vapahtajan syntymästä.