4. paastonajan sunnuntai, Jh. 6: 1 . 15, Esko Väyrynen

”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee meidän sydämemme ja ajatuksemme, niin että pysymme Kristuksessa Jeesuksessa” Fil. 4:7.
Tämän päivän evankeliumissa kerrotaan yksi Jeesuksen tunnusteko: hän ruokkii viidellä leivällä noin viisituhatta miestä. Jeesuksen tunnustekojen tarkoituksena oli herättää ihmisissä usko Jeesuksen jumalallisuuteen, siihen että hän on profeettojen ennustama Messias.
Usko Jeesukseen oli vaikea asia tunnusteon nähneille ja kokeneille. Heti seuraavana päivänä nuo ruokkimisihmeen kokeneet kysyivät Jeesukselta: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet?” Jh. 6:30.
Inhimillisesti ajatellen meille, jotka emme ole saaneet olla mukana Galileanjärven eli Tiberiaanjärven rannalla tapahtuneessa massaruokinnassa, täytyy olla vielä oikeutetumpaa kysyä Jeesukselta, minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun. Meillä on aivan sama vaara kuin Jeesuksen seurassa eläneillä, että nähtyämmekään emme usko Jeesusta Vapahtajaksi.
Eräästä nykyaikana tapahtuneesta ruokkimisihmeestä kerrottiin noin kuukausi sitten Kotimaa-lehdessä. Venäjän Suomen suurlähettiläs Juri Derjabin – neuvostovallan aikainen Juri Komissarov – kertoo, että kommunistien ideologian pohjana oli ateismi. Uskonnot oli torjuttava. Uskovaisia tapettiin ja vangittiin systemaattisesti varsinkin Stalinin kaudella. Tarkkoja tietoja uskonnon vuoksi vainotuista Derjabinilla ei ole. Vielä niinkin myöhään kuin Etykin Wienin seurantakokouksessa 1980-luvun lopulla Moskova ei halunnut sallia uskonnon opettamista eikä uskonnollisia ohjelmia joukkoviestimissä.
Kotimaan haastattelija kysyy Derjabinin näkemystä siitä, miksi kirkko ei kuollut, vaikka neuvostojohto yritti hartiavoimin yli 70 vuotta ottaa kirkkoa hengiltä. Suurlähettilään mielestä usko tulevaisuuteen on kirkon kuolemattomuuden selitys. Profeetta Jeremia kirjoitti Babylonian pakkosiirtolaisille: ”Näin sanoo Herra: Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne. Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.” Jer. 29:10-14. Heihin voisi soveltaa meille tuttua Lutherin virttä: He ovat voittaneet turman vallat Herran antamalla voimalla. VK 170:2
Jeesus sanoi tunnustekoa kyseleville ja ruokkimisihmeen kokeneille: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” Jh. 6:35. Jeesus ei ole sukkeluustemppuja esittävä taikuri. Jeesus on jumalallisen vallan haltija, joka sanoo epäuskoisille ja taitamattomille opetuslapsilleen: ”Antakaa te heille syötävää” Mt. 14:16. Jeesuksen jumaluus näkyy siinä, että vaikka uskonto kielletään, on yliluonnollisen rohkeita vanhempia ja isovanhempia, jotka kuolemaa uhmaten kertovat tuleville sukupolville Herran ylistettävistä töistä. Psalmilaulaja sanoo: ”Me emme salaa niitä lapsiltamme, vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.” Ps. 78:4.
Täällä Porvoon Tuomiokirkossa tuntee maamme historia tulvahtavan elävänä vastaan. Herran ihme kansallemme sai ilmauksen suuriruhtinaskuntana. Lutherin mukaan jokapäiväiseen leipään kuuluu myös esivalta, jolle Jeesuksen opetuslasten tulee rukoilla Jumalan viisautta.
Kristillistä kilvoitusta yrittävä vaeltaja kadottaa varmasti monta kertaa näkynsä Herran voimasta. Pahuus näyttää vain kasvavan ja oma uskokin on kovin kestämätöntä. Sielunvihollinen kyllä tuo mieleen oman syntisyyden ja kilvoituksen huonouden puutteineen ja laiminlyönteineen.
Jeesuksen ruokkimisihme meille tämän päivän tunnusteon kyselijöille on hänen sanassaan: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” Jh. 6:51. Usko tulevaisuuteen on kirkon voima. Jeesus on maailman tulevaisuus.
Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän uhrasi ainoan Poikansa Golgatan ristillä, ettei yksikään häntä avuksi huutava joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän, Jh. 3:16. Kristus vuodatti pyhän ja kalliin, viattoman verensä häpeällisessä kärsimyksessään ristillä, jotta me kurjat syntiset saisimme periä iankaikkisen elämän ja Jumalan lasten kunnian. Pyhässä kasteessa kaikkivaltias Jumala on tunnustautunut meidän taivaalliseksi Isäksi. Tästä vakuudeksi hän antaa meille Poikansa ruumiin ja veren Pyhässä Ehtoollisessa uskomme vahvistukseksi syntiemme sovituksesta. Paavali sanoo, että se malja, jonka me siunaamme, on yhteys Kristuksen vereen ja se leipä, jonka me murramme, on yhteys Kristuksen ruumiiseen, 1.Kor. 10:16. Jeesus valitsi vehnänjyvän tien ja kuoli, että me synneillämme kuoleman ansainneet, saisimme elää, Jh. 12:24.
Virrentekijää vapaasti tulkiten, virren sävel antaa meille aavistuksen taivaan ihanuudesta. Taivaan ihmeellinen rakkaus paljastuu siinä, että Elämän Herra kutsuu tänäänkin pöytäänsä niitä, jotka eivät ole sinne kelvollisia, ja joita syyllisyys ahdistaa. Syntiset ovat Herran pöydän kaunistus, koska Kristus pukee heidät vanhurskaudellaan, niin että he saavat Kristuksen kunnian ja pyhyyden. Jumalan rakkaus peittää kurjimmankin syntien paljouden, 1. Piet. 4:8.
Alamittaisuus vanhempina ja kasattajina pyrkii peittämään Jumalan työn. Kun me näemme lapsen ristivän kätensä rukoukseen, silloin Jumalan Pyhä Henki on aloittanut hänessä valistavan ja varjelevan työnsä. Hän on saanut osan elämän leivästä. Hyvä Jumala kaikkiviisaudessaan tulkitsee leivän jakamise nälkäisille, esirukouksiksi meidän puutteellisetkin huokaukset ystävien ja rakkaittemme puolesta. Kun me rukoilemme lastemme ja nuortemme puolesta, he kerran siunaavat niiden muistoa, jotka opastivat heitä turvautumaan Jeesukseen. Raamatun mukaan ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla.” Ap.t. 4:12.