Saarna Lasten kirkkohetkellä Mukaan: muovipussissa viisi ruisleipäpalasta Virret: 490: 1-2; 490: 3-5
Tekstin kerronta
Jeesuksen luo tulee hirmuisen paljon ihmisiä. Isoja ja pieniä. Kaikki tykkäävät Jeesuksesta, kun hän tekee terveeksi eli parantaa sairaat. Mahtava mies tuo Jeesus! Koko rinne on väkeä pullollaan. Mutta voi hyvänen aikaa, kello on jo paljon ja monet lapset itkevät nälkää. Mistä otamme ruokaa näin monelle? Heillä ei ole juuri minkäänlaisia eväitä. Niin, mutta on yksi pikkuinen poika, jolla on viisi leipäkakkua ja kaksi kalaa. Eihän se riitä näin monelle! Näin tuumivat opetuslapset. Jeesus sanoo: Tässä on paljon ruohoa. Siinä on hyvä istua. Asettukaa aterialle täällä ulkosalla. Mitä häh — meillähän ei ole täällä juuri mitään syötävää, vain yhdellä on hirmuisen vähäisiä eväitä, mutta meitä on täällä ainakin viisituhatta nälkäistä. Kuulettehän itse, kuinka masu kurnii ja lapset itkevät. Me aikuiset oikein unohduimme kuuntelemmaan tuon Jeesuken puhetta. Asettukaa aterialle, kuuluu Jeesuksen selvä ohje. Kaikki istuutuvat ja katselevat, mitä Jeesus tekee. Arvaa mitä: Jeesus ottaa leivät, kiittää Jumalaa niistä ja jakelee. Myöskin kaloista hän kiittää ja jakelee. Hän jakelee mulle ja sulle ja Villelle ja Anitalle, myös pikkusiskolle ja mummollekin, isälle riittää ja äitikin saa ottaa lisää. Tuli nyt oikein ähky olo, niin kylläisiksi kaikki tulivat. En oikein jaksa syödä kaikkea sitä, mitä Jeesus antoi. Ja nyt tulevet Jeesuksen ystävät, nuo kaksitoista opetuslasta. Jokaisella on iso kori. Niihin kootaan kaikki tähteeksi jääneet palaset. Minäkin annan loput pois, kun en jaksa enää. Mulle tulee mieleen kirkon kolehti. Kaksitoista korillista tulee ihan täyteen. Kaikki ovat syöneet, niin että ylikin jää. Kaiken Herra Jeesus otti vain niistä naurettavan vähäisistä eväistä. On tuo Herra Jeesus tosi ihmemies!
Me kaikki veisaamme nyt lasten kiitosvirren Mä silmät luon ylös taivaaseen, sen loput säkeistöt (490:3-4): Oi kiitos lahjoista, joita suot; Mä taimi olen su tarhassa; ja Mua suojaa sä, Isä armoinen
Sarna
Tulkoon teidän kaikkien osaksi Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen yhteys!
„Äiti, mulla on nälkä“ näin huutaa pikku tyttö, ja tartuu äitiä helmasta. „Anna syötävää“. Äiti käskee hiljaiseksi. Hän tahtoo kuulla ja nähdä, mitä Jeesus sanoo ja tekee. „Anna ruokaa“ anelee pikkuinen. Äitiä harmittaa. Hän oli vain ottanut lapset kainaloonsa ja seuraanut ihmisjoukkoa. Pitihän lasten päästä näkemään tuon ihmemiehen, jota kaikki seuraavat. Sehän on historiallinen hetki, jota lapset muistavat vielä vanhoina. Nälkäinen pikkuinen tyttö näkee pienen pojan ottavan esille eväitä. Tyttönen anelee ännekkäästi äidiltään syötävää. „Ole jo hilja“ tokaisee äiti. Häntä hävettää, ettei ottant eväitä, ja hän tahtoo kuunnella Jeesusta. Mutta sitten äiti yllättyy ja pikkuinen tyttö myös. Pikkuinen poika ihan noin vaan suostuu antamaan viisi leipäpalastaan ja kaksi kalaansa Herran Jeesuksen käteen. Ihmeellistä, että pieni mies suostuu siihen. Jeesus käskee istahtamaan nurmikolle. Lepoa tulee sydämeen. Jeesus kuulee pienen tytön huudon. Äidillä on vitsit vähissä. Jeesus antaa syötävää. Jeesus tyynnyttää nälän. Hänellä on ruokaa jopa kotiinvietäväksi perheväelle. Tässä otin vähän talteen. Siksi minua kutsutaan leipäpapiksi. Isovelikin saa ja mummo myöskin. Tämä on sitä samaa leipää, jota syömme joka päivä kotonakin. Jeesus hoitaa minua ja kaikkia muitakin. Kun uskon häneen, jaksan elää. Ja äitikin jaksaa, naapurisetä ja opettajakin/hoitotätikin. Nyt uskon sen ja luotan siihen. Kiitän Jumalaa pienestäkin asiasta. Jumala hoitaa minun elämäni alusta loppuun. Joka päivä.