Päivänavaus Elämän leipä yläkoululle
Nyt on paastonaika. Paaston vähäisin merkitys on raosta tinkiminen. Ennen kaikkea paaston merkitys on siinä, että opimme elämän olevan Jumalan käsissä, hänestä lähtöisin ja häneen palaava. Yksinkertainen elämä tarvitsee kovin vähän. Paastossa pyrimme vähentämään syntejämme. Paastotessamme pahuudesta pyrimme pienentämään pahuuttamme.
Elämän leivän sunnuntai on paastonajan keskikohta. Se ohjaa meitä tutkimaan elämämme rakenneosia ja kysymään, mistä ihminen elää. Heräämme kyselemään Jumalan tahtoa. Havahdumme huomioimaan toisia ihmisiä ja etsimme Jumalan tahtoa.
Kerro esimerkin. Matkalainen saapui ruokabaariin. Saatuaan pienen ja väljähtäneen annoksensa hän istuutui, otti hatun päästään, risti kätensä ruokarukoukseen. Vastapäätä istuva mies kysyi rukouksen päätyttyä: ”Tuliko tuosta nyt mitään lisää?” — ”Ei siinä mitään lisää tullut,” vastasi matkalainen ystävällisesti, ”mutta maku parani.”
Rukouksen vastaus oli parempi maku. Kiitolliselle syöjälle yksinkertainenkin ruoka maistuu paremmin. Ruoka ei muutu miksikään, mutta rukoilija muuttuu. Rukoilija kuulee yksinkertaisen leipäpalasen sanoma. Siinä Herra Jeesus sanoo: Minä olen elämän leipä. (Joh. 6:35).
Puutteemme ja elämän nälkämme, taistelumme ja uupumuksemme ovat Herran hyvässä hoidossaan. Hän tulee ja siunaa elämäämme. Hän antaa elämän makua.
Herra siunatkoon sinua…