Kun vanha Aatami oli syntiin langennut, Herra Jumala langetti rangaistuksen: Otsasi hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat (1.Moos. 3: 19).
Leivän puolesta on aina tehty paljon työtä, loppuun palaamiseen asti. Leveämmän leivän takia on aina käytetty vahvemman otetta. Soditaan muka oikeudenmukaisuuden tai vapautuksen nimissä, mutta hyvinvoinnin kiilto silmissä tavoitellaan vain leipää omille lapsilleen, leipää naapurin pöydästä. Vanha Aatami meissä hikoilee leivän puolesta: hikeä, verta ja kyyneleitä.
Leipä tarkoittaa ravintoa, polttoainetta ruumiimme soluja varten, elämän toimeentuloa. Leipä — myös leveämpi leipä — voi ravita vain tänään. Huomenna on uusi nälkä. Ainoastaan suuta ja vatsa voidaan ravita. Elämän nälkä, rakkauden nälkä, ei tule kylläiseksi leivästä.
Me kaikki olemme edelleen vanhan Aatamin kanssa kiinni samasta leivän syrjästä. Saamme rukoilla vetoapua: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Kuoro veisasi: Kaikkien silmät odottavat sinua, Herra, kaikkivaltias Jumala, etenkin minun silmäni. Anna niille voimaa ja valoa, älä jätä niitä ikuiseen pimeyteen! Nälkäiset silmät: Kaikki katsovat sinua, Herra (Ps. 145, virsi 473) ! Jumalan lapsilleen antama leipä on lahjaa. Luther vähässä katekismuksessaan selittää: Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme … että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina. Otsan hiki vaihtuu armopalaksi.
Herramme Jeesus Kristus ottaa meidät tänään kouluunsa ja opettaa leivästä. Leipää oli jo hänen aikanaan jokapäiväinen perusruoka joka aterialla. Päivittäistavaraa siis, eli päivittäinen perustarve. Nyt hän vaihtaa sen koostumuksen ja ravintotarkoituksen: hän antaa itsensä ikuista elämää varten. Ehtoollisessa hän fyysisesti ha hengellisesti tulee meihin, asettuu asumaan ja muuttaa meidät rakkautensa voimalla. Hän antaa itsensä, jotta maailma saisi elää. Elävä Jumala on läsnä maailman nälässä. Elävä Jumala on läsnä Kristuksessa. Elävä Jumala Pyhän Hengen voimalla antaa meille ehtoollisessa uskoa, toivoa ja rakkautta. Maailma ei ole enää toivottomana riidan ja ahdistuksen paikka, vaan Jumalan maailma, jonka puolesta Kristus on antanut itsensä.
Mitä tällainen syöminen hyödyttää, kysyy Luther. Jumala, jonka olemus on rakkaus (1. Joh. 4: 16-21), tulee ehtoollisessa ja uskossa meihin asumaan ja muuttaa meidät olemuksensa kaltaisuuteen. Hän auttaa meitä kuuntelemaan rakkauden vienoa ääntä, kun loukattu huokailee.
Uskomme heikkoudesta johtuu, että meissä oleva synti nousee sotimaan ja ahneus pääsee valoilleen. Mutta Kristuksen ruumiin kautta saamme uskon vahvistusta, ja Rauhan ruhtinas antaa meille osallisuuden voitostaan, jonka sai kärsimällä. Olemme yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita.
Ehtoollisessa Kristus tulee meihin ja muuttaa meidät, jotta meistä tulisi Kristus toisille, uskon, toivon ja rakkauden välikappaleita, joiden kautta Jumala tekee työtään, jotta maailma saisi elää. Ja tämä leipä ei ole vain tätä lyhyttä, kiireestä, sairasta ja heikkoa, elämää varten, vaan iankaikkista elämää varten. Tulemme ylösnousemuksesta osallisiksi, ja uskossa meidän heikkojen syntisten kauttamme ylösnousemus tulee todellisuudeksi jo tässä maailmassa.
Osallisina elämän leivästä kasvakaamme uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Aamen.
4. paastonajan sunnuntai, Joh. 6: 48-58, Hans-Christian Daniel
Hans-Christian Daniel
Espoonlahti