10.3.2013 4. PAS Joh. 6:1-15
Joku saattaa muistaa, miten tammikuussa puhuimme täällä
Kaanan häistä. Se oli monella lailla samantyyppinen ihme
kuin tämä leipäihme. Molemmissa oli kyse syömisestä.
Molemmissa oli paljon ihmisiä.
Molemmissa heräsi kysymys: mistä tämä ruoka oikein on tullut?
Molemmissa tapauksissa oli myös kysymys valtavasta määrästä:
viiniä oli 520 litraa!
Sillä olisi juottanut vaikka tuhat ihmistä.
Ja nyt Galilean vuorella kaikki 5000 miestä – ja lisäksi naiset ja
lapset saivat niin paljon ruokaa kuin jaksoivat syödä.
Eikä siinäkään ollut vielä kaikki.
Jäi vielä ylikin 12 korillista ja palaset koottiin talteen.
Molemmissa näissä ihmeissä on siis kysymys yltäkylläisestä
ruokkimisesta.
Puhuin silloin tammikuussa siitä, miten juuri tämä yltäkylläisyys
on merkki siitä, että ollaan siirrytty Messiaan aikaan.
Vanha testamentti ennusti, että kun Messias tulee,
silloin he iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana
iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan (Jes. 9:2).
Näiden ruokkimisihmeiden avulla Jeesus siis osoitti kiistatta,
että Hän ON se odotettu Messias.
Hän on kansan Sulhanen.
Ja niin kuin hän itse sanoi: Eivät kai häävieraat voi paastota silloin,
kun sulhanen on heidän kanssaan! Niin kauan kuin sulhanen on
heidän joukossaan, he eivät voi paastota (Mark. 2:18-19).
Jollakin tasolla kansa näyttää tämän ymmärtäneenkin.
He käsittivät, että Jeesus on se Profeetta, josta Mooses ennustaa.
Ja he aikoivat siltä istumalta tehdä hänestä kuninkaan.
Ihmisiä ovat kautta aikojen innostaneet sellaiset hallitsivat,
jotka lupaavat leipää. Juuri sellainen hallitsijahan oli vaikkapa
Venezuelan presidentti Hugo Chavez. Hänen kannatuksensa
perustui juuri niihin tekoihin, joissa hän oli antanut kansalle
ruokaa ja toimeentuloa.
Mutta Jeesus ei ollut leipäkuningas.
Kansa ymmärsi kuitenkin väärin sen viestin,
joka tuohon leipäihmeeseen sisältyi.
Se ei ollut VAIN nälän poistamista.
Se oli tunnusteko, joka osoitti, KUKA JEESUS ON.
Että Hän on todella taivaasta tullut Elämän Leipä,
Messias, Jumalan Poika, joka voi luoda tyhjästä uutta.
Luoja-Jumala.
****
On mielenkiintoista katsoa, missä muualla Raamatussa
puhutaan YLTÄKYLLÄISYYDESTÄ.
Mooses puhui siitä erämaassa.
Kun kansa oli nälissään ja napisi Moosesta ja Aaronia vastaan:
Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaiksi Egyptissä,
kun olimme vielä lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme.
Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne
nälkään kaikki nämä ihmiset (2. Moos. 16:3).
Silloin Mooses saa Jumalalta ilmoituksen, jonka hän välittää kansalle:
Saattepa nähdä, että Herra antaa teille tänä iltana lihaa ruuaksi
ja aamulla leipää NIIN PALJON KUIN JAKSATTE SYÖDÄ …
Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne
(2. Moos 16:8, 12) .
Tämä kertomus kansalle tuli varmasti mieleen siellä Galilean
vuorella, kun Jeesus jakoi heille leipää niin paljon kuin he jaksoivat syödä.
– Juuri siksi he osasivat yhdistää Jeesuksen siihen profeettaan,
josta Mooses sanoi, että hän olisi jopa suurempi kuin Mooses itse.
Jeesuksen ruokkimisihme oli siis mannaihme.
Autiomaan leipää taivaasta.
***
Toinen YLTÄKYLLÄINEN kertomus Vanhassa testamentissa
oli 2. Kuningasten kirjassa.
Siellä profeetta Elisan kanssa oli sata miestä.
He tarvitsivat ruokaa.
Silloin eräs mies tuli Baal-Salisasta ja antoi profeetalle 20 ohraleipää
ja pussissa uutta viljaa.
Se oli siis lain määräämä uhri ensisadosta Jumalalle.
Elisa käski palvelijaansa antamaan nämä leivät väelle ateriaksi.
Palvelija kuitenkin epäröi: Kuinka minä voin jakaa tästä sadalle
miehelle
– Israelissa nimittäin ajateltiin, että kolme leipää oli riittävä
ilta-ateria yhdelle miehelle (Ne olivat sellaisia ohuita kaltiaisia).
– Näin ollen tarvittiin siis yhteensä 300 leipää ruokkimaan
tuo miesjoukko.
Mutta Elisa vain sanoi: Jaa ne heille syötäväksi, sillä näin sanoo
Herra: Ruoka riittää ja sitä jää ylikin (2. Kun. 4:43).
Ja niin kävi: Palvelija jakoi väelle ruoan, ja he söivät,
ja siitä jäi ylikin, niin kuin Herra oli sanonut.
Huomatkaa: Jumalan sanan ja Jumalan lupauksen varassa palvelija
toimi. Hän teki niin kuin käskettiin. Ja ruokaa riitti.
Tämäkin ihme on esikuva siitä, mitä tapahtui siellä Galilean vuorella.
Jeesus osoittautuu olevansa suurempi kuin Elisa,
jota kuitenkin pidettiin yhtenä Israelin suurimmista profeetoista.
****
Kolmas ja viimeinen kertomus YLTÄKYLLÄISYYDESTÄ on
meille tuttu tuhlaajapoikakertomus.
Siinähän poika lähtee muille maille ja joutuu nälänhätään.
Hän on pakanuuden autiomaassa.
Siellä poika ajattelee: Minun isäni palkkalaisilla on kaikille
YLLIN KYLLIN RUOKAA, mutta minä näännyn täällä nälkään (Lk 15:17).
– Ja niin hän lähtee takaisin kotiin isän luo.
Ja muistatte minkälaiset juhlat siellä järjestetään.
Kaikkea on tosiaankin yllin kyllin: ruokaa, juomaa, vaatteita, riemua.
Tuossa kertomuksessa ei enää vain kuvata Messiaan aikaa.
Siinä myös selvästi näytetään, kuinka nälkäinen ja syntinen
ihminen pääsee osalliseksi tuosta yltäkylläisyydestä.
Kuinka hänen nälkänsä tyydytetään ja hänen kaikki syntinsä
pestään pois.
Se paikka on siellä, missä on Isä.
Ja on tärkeä huomata, että tuossa vertauksessa Jeesus vertaa
ITSEÄÄN tuohon isään.
Jeesus on se isä, joka syli avoinna odottaa tuhlaajalapsia kotiin.
Hän haluaa kiihkeästi ruokkia nälkäiset lapsensa.
Hän tahtoo pukea heidät siis meidät juhlavaatteisiin.
Hän tahtoo pujottaa sormuksen meidän sormeemme
– niin kuin Sulhanen pujottaa sen morsiamen sormeen.
Ja Hän tahtoo viettää meidän kanssamme yltäkylläistä juhlaa
aina ja ikuisesti.
***
Samalla tuo ruokkimisihme Galileassa on meille kuva SEURAKUNNASTA.
Juuri tällainenhan on Kristuksen seurakunta.
Se on niin kuin vuorenrinne, jonne Jeesus nousee opettamaan kansaa.
Hän johdattaa meidät istumaan vihreälle, keväiselle nurmelle.
Hän julistaa meille Jumalan sanaa, joka vapauttaa synnin orjat
ja lahjoittaa meille elämän ja autuuden.
Ja Kristus itse ottaa leivän, kiittää Jumalaa ja antaa leivän
jaettavaksi koko kansalleen.
Ja niin kaikki saavat tyydytettyä sen perimmäisen nälän ja janon,
joka ihmistä piinaa, jos olemme ilman Kristusta.
Ja tuota ruokaa on niin paljon, että sitä on riittänyt jo kohta 2000
vuotta, miljoonille ihmisille idästä länteen.
Golgatalta alkoi sellainen elämän leivän murtaminen ja
taivaallisen viinin jakaminen, joka päättyy vasta Kristuksen paluuseen.
– Niin kauan jaetaan tämän maan päällä Kristuksen ruumista ja
verta syntien anteeksiantamiseksi.
Tällainen on pohjimmiltaan Kristuksen seurakunta.
Se on joukko ihmisiä, jotka asettuvat Jeesuksen jalkojen juureen.
Häntä kuulemaan ja Häntä syömään.
Mekään emme saa ajatella, että kuinka näistä pienistä eväistä
muka riittäisi niin monelle.
Paulus-yhteisössäkin meidän voimavaramme ovat varsin vähäiset.
Meidän budjettimme on yksi sadasosa (siis yksi prosentti) siitä,
mitä on esimerkiksi Imatran seurakunnan budjetti.
Mutta Jumala on antanut meille lahjansa.
Näyttävät ne sitten kuinka vähäisiltä tahansa.
Ja me saamme antaa Jeesuksen käyttöön sen,
mitä Hän itse on antanut meille.
Ja Kristus voi tehdä niillä meidän vähäpätöisilläkin eväillä
suuria ihmeitä niin kuin Hän on jo tehnytkin!
Meidän pienet eväämme on annettu Jeesuksen käyttöön.
Ja niin me olemme saaneet jo 7.5 vuotta viettää täällä aina
uudelleen suurta juhlaa vihreillä niityillä, Rakkaan Vapahtajan
jalkojen juuressa.
Ainakin 25.000 annosta ehtoollista on jaettu näinä vuosina.
Siis YLLIN KYLLIN.
Kristuksen ruumis ja veri ovat riittäneet ja riittävät tänäänkin
puhdistamaan meidät kaikesta synnistä ja saastasta.
Iloitaan siksi yhdessä tästä ruokapaikasta ja
taivaan mannasta, jota Jeesus itse meille taas jakaa.