Tänään vietettävää neljättä paastonajan sunnuntaita kutsutaan usein leipäsunnuntaiksi, sillä leipä esiintyy kaikissa päivän teksteissä. Leipä on vuosituhansien ajan ollut ihmiskunnan ruokavalion perustana. Ei taida olla kuin kourallinen kansoja, jotka eivät tunne leipää. Niin kuin leipä on ruokavalion perustana, niin tulee Kristuksen olla meidän elämämme perusta.
Päivän evankeliumiteksti on viittaus pääsiäisen tapahtumiin, erityisesti kiirastorstaihin. Silloin Jeesus asettaa ehtoollisen, jota me yhä tänä päivänä vietämme hänen muistokseen. Ehtoollisessa Jeesus asettuu meihin ja tukee meitä.
Päivän evankeliumi sopii hyvin pääsiäisen aikaan, sillä se muistuttaa Jeesuksen työstä meidän hyväksemme, josta saamme olla osallisia pyhässä ehtoollisessa. Kristinuskoon kuuluu olennaisena osana tämä kyseinen asia: Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi, jotta Hän pystyi pelastamaan ihmiskunnan.
Samalla päivän evankeliumi vie huomiomme maallisesta ravinnosta Raamatun sanaan. Pääsiäistä edeltävässä paastonajassa on kyse juuri tästä: maallisista haluista luopumisesta ja ajatusten kohdistamisesta Jumalaan, Taivasten valtakuntaan ja iankaikkiseen elämään.
Nykyajan kristillisyydessä esiintyy paljon ylimääräistä, joka vieraannuttaa meidät kristinuskon perimmäisestä sanomasta. Milloin kiistellään siitä, millä tavoin kymmentä käskyä tulisi noudattaa, milloin siitä, miten pitäisi suhtautua naispappeihin tai seksuaalivähemmistöihin. Tämä mielipide-eroavaisuus ei kuitenkaan saisi häiritä aikaansaatua yhtenäistä rintamaa. Tällaisten tilanteiden jälkeen on mielestäni aika henkiselle karppaukselle, jossa keskitytään olennaiseen liiallisten ulkonaisten asioiden sijaan.
Kirkossa olennainen on samalla yksinkertainen, mutta samalla monimutkainen asia. Yksinkertaisuudessaan se on tämä: kirkon, meidän, yhteyteen riittävät kaksi asiaa: yksimielisyys evankeliumin opista sekä sakramenttien jakamisesta. Evankeliumin oppikin on selkeä: niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän.
Sakramenttien jakamisestakin kirkon opetus on selkeä. Jeesus, Jumala itse, on salatulla tavalla mukana tuossa leivässä ja viiinissä. Kohta saamme astua ehtoollispöytään. Jeesus itse asetti ehtoollisen 2000 vuotta sitten meidän hyväksemme.
Leipä on peruselintarvike, joka kuuluu tosiaan monien kulttuurien ruokavalioon. Paastonaikakin kutsuu miettimään elämän perustarpeita: miten täytän elämäni niin, että tulen siitä ravituksi? Miten kohtelen lähimmäisiäni, jotka pyytävät apua elämisen perustarpeisiin?
Miten kohtelen itseäni?
Elämän ravinnontarve täyttyy, kun löydämme elämällemme merkityksen. Kristinusko kutsuu tässä merkityksen etsimisessä yksinkertaisuuteen, auttamaan toisiamme. Rakkaus on sanana – eri muodoissaan – yksi Raamatun eniten käytettyjä sanoja, ellei jopa käytetyin. Rakkaus onkin Raamatun tärkein viesti, sen punainen lanka: rakasta. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakasta myös Jumalaa.
Tällä tavoin löydät itsellesi elämään sellaista ravintoa, joka täyttää tarpeesi.
Pyydän nyt, että yhdessä tunnustamme seuraavaksi ensin omat virheemme ja syntimme synnintunnustuksen 702 sanoin ja sen jälkeen nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.