Tämän päivän evankeliumitekstimme on niitä Raamatun kohtia, joissa on jatkuvasti niin paljon viittauksia toisaalta Vanhaan testamenttiin ja Jeesuksen ajan juutalaisuuden kansanuskon odotuksiin ja toisaalta Johanneksen evankeliumin syntyajan kristillisyyteen, että sitä on melko mahdotonta ymmärtää ilman selitysteoksia tai aiheen syvällistä tuntemista.
Siksi lienee aluksi hyvä käydä teksti vielä lerran läpi ja katsoa mistä siinä oikein puhutaan.
Lähtökohtatilanne on edellisenä päivänä tapahtunut ruokkimisihme, jossa Jeesus ruokki 5000 perhettä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Seuraava kertomus käsitteli sitä, kuinka Jeesus käveli vetten päällä opetuslastensa veneeseen. Nämä kertomukset ovat tämänkin kertomuksen taustalla.
Kansa oli immokas seuraamaan tätä ihmeidentekijää ja näkemään mitä muita temppuja hän osaisi. Eikä ilmainen ruokakaan ollut pahitteeksi. Tästä sensaatiohakuisuudesta Jeesus heitä myös kritikoi. Ihmetot eivät suinkaan olleet itsetarkoitus vaan viitteitä ja vihjeitä Jeesuksen persoonasta.
Pääpaino ei ollut siinä, että Jeesus ruokki heidät vaan siinä, että Hänen mukanaan maailmaan tuli jotain aivan uutta ja ennennäkemätöntä. Kansa toki ymmärsi Jeesuksen tarkoittavan ”katoamattomalla ruualla” taivaallista ruokaa mutta tulkitsi senkin oman uskonsa näkökulmasta – ”Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?”
Taustalla ajatus siitä, että taivaspaikkaa varten edellytettäisiin joitain hurskaita tekoja – rukouksia, uhreja tai muita erityisesti uskonnollisia toimituksia.
Jeesuksen yksinkertainen vastaus on se, ettei näitä tarvita vaan kyse on uskosta Häneen. Uskon mukana kaikki annetaan ilman omia ansioita.
Tämä oli jo niin iso väite, että kansa vaati hieman perusteluita ja todisteita. Jos Jeesus kerran väitti olevansa Messias niin toki Hän kykeni suurempiin ihmetekoihin kuin esikuvansa Mooses, joka ruokki kansan mannalla erämaassa.
Tähän Jeesus huomauttaa, ettei se suinkaan ollut Mooses, joka tuota mannaa antoi vaan Jumala itse ja jatkaa, että Jumala antaa tuota taivaallista leipää maailman elämäksi.
Taas kansa on konkreettisissa asioissa: ”anna meille sitä leipää.” Vaatimus oli samankaltainen kuin samarialaisella naisella Sykarin kaivolla kun hän halusi Jeesukselta elävää vettä, jottei hänen tarvitsisi jatkuvasti juosta kaivolla.
Jeesuksen vastauksessa tulee esiin tämän tekstin varsinainen opetus. Jeesus on se varsinainen elämän leipä. Tässä yhteydessä hän käyttää ilmaisua ”Minä olen”, joka viittaa Jumalan pyhään nimeen.
Mitä Jeesus sitten tarkoittaa sanoessaan: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”
Aivan ilmeisesti Hän tarkoittaa jotain sellaista, mikä on enemmän ja syvempää kuin jokapäiväisen elannon perässä juokseminen.
Se on myös jotain enemmän kuin erilaisten kokemusten ja tapahtumien perässä juokseminen.
Kyse on loppujen lopuksi siitä, mikä tekee ihmiselämästä mielekästä. Onko elämä lopultakin vain sitä, että synnytään, kasvetaan, mennään töihin, tehdään lapsia, vanhetaan ja kuollaan? Onko ihminen lopultakin vain orgaaninen koneisto, joka täyttää biologista tehtäväänsä ilman sen suurempia tavoitteita?
Ihmiskunta ei ole koskaan tyytynyt tähän. Aina on ollut kaipuu johonkin suurempaan. aina on ollut jonkinlainen kuolemattomuuden kaipuu. Muinaisen Mesopotamian kuuluisimmassa eepoksessa, päähenkilö Gilgamesh etsii kuolemattomuuden yrttiä, jonka löytääkin vain samassa kadottaakseen sen. Muinaisen Kreikan jumaltarustoissa jumalilla oli omat kuolemattomuuden takaavat ruokansa – oli nektaria ja ambrosiaa. Keskiajan Eurooppa etsi Graalin maljaa. Nykyaika etsii sitä lääketieteestä.
Kaikissa näissä on kyse ihmisen alitajuisesta tiedosta siitä, että tämä näkyvä maailma ja ihmisen noin kahdeksankymmentä vuotta siinä ei ole se kaikki. Siksi tuo etsintä on ollut niin keskeistä ihmiskunnan historiassa.
Ja nyt, Jeesus käytännössä kertoo, että etsintä on päättynyt. enää ei tarvitse lähteä maailman ääriin etsimään mitään maagista yrttiä vaan tuo etsitty lahjoitetaan jokaiselle, joka sitä haluaa.
”Ihminen ei elä ainoastaan leivästä vaan jokaisesta Sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”
Jokapäiväinen leipä on tärkeää. emme koskaan saa unohtaa, että maailmass on miljoonia, joille se ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Meidän tulee tehdä kaikkemme heidän ruokkimisekseen.
Kuitenkin tuo leipä on vain perusta. Sama koskee elantoamme ja kaikkea omaisuuttamme. Ne antavat vain pohjan elämällemme, ei elämän varsinaista sisältöä.
Elämän sisältöä ei myöskään löydy erilaisista kokemuksista – olivat ne kuinka mahtavia tahansa. Taas ihmiskunnan historia on täynnä kirjoituksia siitä, kuinka rikkaus, nautinnot ja elämän kokemukset ovat vain pintakuohua, joka ei lopulta tyydytä tuota ihmisen perimmäistä kaipuuta mielekkääseen elämään.
Tekstissä Jeesus seisoo kansanjoukon edessä ja sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”
Hän ei ilmeisesti tarkoita elämää, jossa ei olisi puutetta tai vaikeuksia. Hän ei tarkoita sitä, että ottaisi meiltä pois vastoinkäymiset.
Ei. Hän ei suinkaan tahdo kääriä meitä pumpuliin ja tehdä elämästämme liian helppoa. Ei. elämää ilman vaikeuksia ja kipua Hän ei suinkaan meille lupaa.
Sen sijaan Hän lupaa meille, että elämämme olisi mielekästä. Että elämällämme olisi tarkoitus. Että voisimme vanhana huoata ja sanoa ”Oli se sen arvoista.”
Elämä, jota Hän meille tarjoaa on Hänen perässään kulkemista. Se on elämää, jossa pääpaino ei ole omien mielitekojen täyttämisessä vaan lähimmäisten ja koko yhteisön palvelemisessa. Se ei ole ”minulle, tässä, nyt heti” – elämää vaan vastuullisuutta omasta lähipiiristä ja usein myös niistä, jotka ovat kauempana.
”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”
Vaikka elämä, jota Jeesus meille tarjoaa, ei ole elämää vailla vaikeuksia, se on mielekästä elämää. Vaikka Hän ei lupaa elämää ilman ahdistuksia, Hän lupaa, ettemme koskaan ole umpikujassa, emme koskaan toivottomia, emme koskaan yksin. Vaikka Hän ei lupaa poistaa ongelmiamme, Hän lupaa olla niissä meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.
Tätä elämää Herramme meille tarjoaa. Me saamme vastata Hänelle kuten kristikunta on tehnyt jo kahden vuosituhannen ajan. Me nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…