Mietteitä ja saarnan juuria
Rakkaat kristityt!
Mihin pöytään
Herra, kuljin ympäri kaupunkia,
etsin oikeaa pöytää.
Kiersin kaikki kuppilat,
usein käymäni – ja ne vieraammat.
Etsin sinua,
missä pöydässä sinä istut?
Kenen seurassa tunnet olosi kotoiseksi?
Mihin pöytään sinä istut?
—-
Valitsen itse paikkani
Astun sisään,
katson ympärilleni.
Kyseenalaista väkeä,
outoja,
puhuvat vielä vierasta kieltä.
Uskaltaudunko uuteen kohtaamiseen?
Käyn tuttuun pöytään.
Yksinäisyyteen.
—-
Sinä jäit ihmettelemään
Sinä Herra jäit ihmettelemään
ihmisten puheita.
Olit valinnut väärän seuran.
Oliko pöydässä liikaa naurua,
liikaa tyhjiä tuoppeja,
huonoja tapoja,
vääriä ajatuksia?
Oli mitä oli,
pöytä oli väärä –
ja ihmiset syntisiä.
—–
Herra kertoo vertauksia
Kerroit vertauksia.
Oli kadonnut lammas
ja rikki mennyt otsakoru.
Paimen etsi lammastaan,
nainen puuttuvaa rahaa korustaan.
Kenelle kerroit vertauksesi?
Kerroitko pöytäseurueellesi, noille syntisille –
vai kuuluiko viestisi naapuripöydän moitiskelijoille?
—–
Kadoksissa
Missä olen?
Kuka olen?
Mitä odotan, toivon?
Mitä tunnen ja ajattelen?
Mistä olen tulossa, minne menossa?
En tiedä – olen kadoksissa.
Eksynyt itseltäni, muilta
– kenties Jumalaltakin.
Sotkeutuneena ihmissuhteiden ihmeelliseen verkkoon.
—–
Mihin seuraan käyt tänään
Herra,
tahdon palata alkuun.
Tahdon palata kyselemään perääsi.
Mistä sinut löydän?
Kenen seurassa liikut?
Kauan sitten sinä valitsit seurasi
väärästä joukosta.
Missä ovat tämän päivän kadonneet
– he, jotka suljetaan joukosta,
joille ei anneta samaa arvoa kuin muille?
—–
Anna ilon tarttua
Tänään Herra,
kutsut pöytääsi
iloitsemaan yhdessä
toisten kanssa.
Tarttukoon ilo,
kun kadonneet löytävät toisensa,
eksynyt itsensä,
Kristus uuden ystävän.