Tämän päivän evankeliumitekstin tärkein viesti on kääntymyksen ja parannuksen oikea ymmärtäminen. Uuden testamentin alkukielen kreikan sana metanoia voidaan kääntää suomeksi kääntymys tai parannus tai katumus tai mielenmuutos.
Oikea ymmärrys parannuksesta ja kääntymyksestä virvoittaa ihmisen. Väärä ymmärrys näännyttää tai saattaa lopulta johtaa ihmisen ajalliseen ja ikuiseen tuhoon.
Jeesus esitti kaksi vertausta. Ensin paimenesta, joka etsii kadonneen lampaansa ja naisesta, joka etsii kadonneen hopearahansa. Heti näiden jälkeen Jeesus opetti tuhlaajapojasta ja hänen isästään ja nämä kaikki kolme kuuluvat kiinteästi yhteen ja niissä on samat asetelmat ja tulokset.
Paimen, joka lähti hakemaan kadonnutta lammastansa ja nainen, joka etsi kadonnutta hopearahaansa, tarkoittavat Jumalaa. Kadonnut lammas ja kadonnut hopearaha tarkoittavat ihmistä.
Jeesus toi näillä kahdella vertauksella esiin miten valtava ero on ihmisellä ja Jumalalla. Ihmisestä nousee esiin kolme piirrettä: kyvyttömyys, surkea tila ja arvo.
Lammas ei tee mitään, eikä varsinkaan hopearaha tee mitään. Lammas kulkee paimenensa perässä ja jos se lähtee omille teilleen tai eksyy, se on kyvytön elämään yksinään. Miksi paimen nosti lampaan harteilleen? Koska lammas oli loukkaantunut tai liian uupunut kulkeakseen itse.
Hopearaha ei tee senkään vertaa kuin lammas, vaan se menee kukkarossa minne se viedään ja jos se tippuu, se katoaa. Ihminen on Jumalan suhteen kyvytön kuin lammas tai hopearaha.
Lammas oli kadonnut louhikkoon tai erämaahan. Hopearaha oli kadonnut maalattian kiviin ja kuraan. Ihminen on luonnostaan kadonnut syntisyyteensä. Lammas ei löydä pois louhikosta, hopearaha ei hyppää pois lattianraosta, eikä ihminen vedä itseään ylös synnin suosta.
Sitä ei ole kristillinen kääntymys tai parannus. Jos vaikka tänään päättäisit tehdä parannuksen, niin iltapäivällä se olisi jo vajaa ja huomenna olisit joko puolella sydämellä enää mukana tai vaipumassa epätoivoon, kun et pidä käskyjä. Syntisyys ei ole pienempi tai suurempi joukko tekoja tai tapoja tai ajatuksia, vaan se on syöpynyt luonnolliseen ihmiseen kaikkialle ja on pysyvä osa sitä. Siksi elämäntapojen korjaaminen ei pure siihen. Suureen syntisyyteen pitää olla jotain paljon enemmän ja palaamme siihen pian.
Kolmas ihmisen piirre on arvo. Lammas oli arvokas ja hopearaha oli arvokas. Ihminen on arvokas. Miksi?
Lammas olisi ollut arvoton, jos paimen olisi todennut, että 99 lammasta riittää hänelle. Vuorilla yksin oleva lammas olisi ollut arvoton, mutta koska paimen lähti hakemaan sitä, se oli arvokas.
Hopearaha olisi ollut arvoton, jos nainen olisi todennut, että 9 hopearahaa riittää hänelle. Lattiaan kadonnut hopearaha olisi ollut arvoton, mutta koska nainen lähti hakemaan sitä, se oli arvokas.
Ihminen olisi arvoton, jos Jumala toteaisi, että Hän voi tehdä samanlaisia maita ja taivaita, niin monta kuin Hän haluaa tai olla tekemättä ja pyyhkiä ne pois. Ihminen olisi arvoton, mutta Isä Jumala antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka Häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Siksi meillä arvo, että Jumala antaa sen meille.
Ihmisestä nousi esille kolme piirrettä: kyvyttömyys, surkea tila ja arvo. Jumalasta löydämme kaksi, joista ensin se, että Jumala antaa ihmiselle arvon. Jumala rakastaa ihmistä.
Apostoli Jaakob kirjoittaa, että Jumala haluaa kateuteen asti Henkeä, jonka Hän on pannut meihin asumaan. Paimenesta ja naisesta näemme millainen huoli ja murhe ja kaipuu Jumalalla on meitä kohtaan. Jeesus käyttää niinkin hellää vertausta, että Hän, Jumala haluaa suojella ja pelastaa ihmiset kuten kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Sitä miten voimakkaasti Jumala haluaa ihmisen luoksensa kuvaa myös Jeesuksen sanat kiirastorstaina: Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin. Miksi Jeesus oli niin kovasti halunnut? Koska heti seuraavilla sanoilla Jeesus asetti ehtoollisen ja teki Uuden liiton ihmisen ja Jumalan välille. Siksi Jeesus oli halajamalla halunnut, koska Uudessa liitossa syntinen ihminen palautetaan yhteyteen Jumalan kanssa.
Yhtä päättäväisesti ja sitkeästi kuin paimen haki lampaan ja nainen haki hopearahan, Jumala hakee syntisen ihmisen. Kyseessä ei ollut etsiskely muodon vuoksi, vaan kyseessä oli ja on etsintä, joka johtaa löytämiseen.
Nyt tarkkana. Kuka etsii? Kuka löytää? Ei olekaan, niin kuin yleisesti nykyään luullaan, että ihminen etsii Jumalaa. Kun ihminen yrittää etsiä Jumalaa, se on vain syntisen sokeaa huitomista pimeässä, joka ei vahingossakaan johda tulokseen. Jumala löytää ihmisen.
Jumala on se aktiivinen toimija, ei ihminen. Ihminen on yhtä kyvytön toimimaan kuin hopearaha, joka on kadonnut, eikä se edes tiedä surkeaa tilaansa.
Tämä on oikea kristillinen kääntymys ja parannus. Jumala tulee ihmisen luo. Eikä vain tule ihmisen luo, vaan armahtaa ihmisen ja ottaa lapsekseen ja pelastukseen. Vertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta kolikosta olivat pohjustuksena tuhlaajapoikaan. Tuhlaajapojan päätös palata isän luo ei olekaan ydin, vaan ydin on isän päätös armahtaa poika. Tuhlaajapojan menemiset ja tulemiset, päättämiset ja palaamiset ovat kuin hopearahan vierimistä lattianrakoon. Se on sitä pimeässä huitomista, jolla ei ole merkitystä. Isän päätöksellä oli kaikki merkitys. Jumalan armahtamisella on kaikki merkitys.
Kovin passiiviseksi jää meidän roolimme. Mikä on meidän vastauksemme Jumalan armahdukseen? Ei mikään. Jumala ei edes odota meiltä mitään vastausta. Paimen haki lampaan laumaan. Nainen laittoi hopearahan takaisin kukkaroon ja Jumala ottaa lapsekseen kasteessa ja antaa kaikki synnit anteeksi. Ihmisen vastaus on seuraavanlainen: kuten lampaan kuuluu pysyä laumassa ja hopearahan kukkarossa, niin kristityn kuuluu pysyä seurakunnassa Sanan ja sakramenttien äärellä.
Oikea kääntyminen eli parannus tapahtuu kasteessa. Vanhaa ihmistä ei voi parannella kasalla kieltoja esimerkiksi koskien kiroilua, haureutta, varastelua, vihaa tai viinan juontia. Ne menevät pieleen ennemmin tai myöhemmin. Jeesus käskee, että on synnyttävä uudesti vedestä ja Hengestä. Kasteessa me synnyimme uudesti, kun Jumala tuli meidän luo ja armahti meidät ja otti lapsikseen. Oikean parannuksen ja kääntymyksen alku on se, että Jumala armahtaa Jeesuksen veren tähden. Oikean parannuksen ja kääntymyksen loppu on se, että Jumala armahtaa Jeesuksen veren tähden.
Evankelista Markus on tallentanut seuraavat sanat, joilla Jeesus aloitti toimintansa maan päällä: Aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Ei mennyt niin, että ihmiset parannuksen teollansa olisivat vetäneet Jumalan valtakunnan lähelleen, vaan koska Jumala oli tullut lähelle, oli parannuksen aika.
Siitä miten ihminen on kyvytön ja miten Jumala toimii kertovat seuraavat Uuden testamentin kohdat:
Jeesus sanoo: Ilman minua te ette voi tehdä mitään.
ja Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät
Apostoli Johannes kirjoittaa: Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.
ja apostoli Paavali kirjoittaa:
”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.
16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
ja
8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-
9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Keitä 99 lammasta ja 9 hopearahaa edustavat? Ne tarkoittavat seurakuntaa ja kirkkoa. Paimen omisti lampaansa. Nainen omisti hopearahansa. Jeesus omistaa seurakuntansa. On alleviivattava sitä, että 99 lammasta tai 9 hopearahaa ei hylätty. Jakeessa 4 lukee, että paimen jätti lampaat erämaahan, mutta paimenilla oli karjasuojansa lampaita varten myös erämaassa. 9 hopearahaa olivat tallessa ja tiedossa, kun nainen etsi sitä kadonnutta rahaa.
Selvästi tässä lukee 99 vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse. Kyse on oikeasti vanhurskaista, jotka eivät tarvitse kääntymystä tai parannusta. Kyse ei ole siitä, että he luulisivat olevansa, vaan ovat vanhurskaita Jumalankin edessä. Yhden virheen, synnin he kuitenkin tekevät ja se aukeaa tuhlaajapojan veljen kautta. 99 laumassa olevaa lammasta ja 9 tallessa olevaa hopearahaa ovat tuhlaajapojan vanhempi veli. Hän oli elänyt isänsä tahdon mukaan isän luona. Hän ei ollut koskaan lähtenyt pois isän luota, eikä ollut kadoksissa. Siinä hän oli tehnyt oikein. Yhden virheen eli synnin hän teki: vanhempi veli vihastui ja raivosi isälleen, kun otti tuhlaajapojan takaisin.
Jeesus vastasi vertauksilla kadonneesta lampaasta ja hopearahasta sekä kertomuksella tuhlaajapojasta fariseusten nurinaan, kun Jeesus söi paitsi oikeaoppisten fariseusten kanssa myös publikaanien ja muiden syntisten kanssa. Fariseukset napisivat: Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan. Tässä fariseusten synti oli se, että he yrittivät estää syntisiä pääsemästä Jeesuksen luo kuten vanhempi veli yritti estää tuhlaajapoikaa palaamasta isän luo. Jos ihminen on kyvytön tulemaan Jumalan luo, on hän myös kyvytön estämään toisia pääsemästä Jumalan armon piiriin. Jumala armahtaa kenet haluaa ihmisten mielipiteistä välittämättä. Kuten tuhlaajapojan isä armahti kovasydämisen vanhemman veljen, Jeesus halusi osoittaa, että Hän armahtaa myös kovasydämiset fariseukset.
Fariseusten ja tuhlaajapojan ja hänen vanhemman veljensä kautta pääsemme vielä lopuksi ajatukseen, että on kahdenlaista parannusta. On parannusta ja on parannusta.
On se parannus, jonka Jumala tekee, kun Hän vetää ihmisen synnin suosta ja kadotuksen piiristä lapsekseen ja pelastuksen piiriin.
Sitten on päivittäistä parannusta lauman jäsenenä, seurakunnassa, kun Pyhän Hengen avulla laitamme synnin pois joka päivä. Näitä ei saa sotkea.
Ihmisille, jotka eivät usko Jeesukseen tai heitä ei ole kastettu ollenkaan, on kerrottava heidän syntinsä ja kerrottava, että usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.
Meitä, jotka uskomme ja jotka on kastettu, ei saa näännyttää sillä, että vaaditaan kääntymään Jumalan puoleen ja tulemaan Jeesuksen luo. Me olemme jo Hänen luonaan, Hänen laumassaan, Hänen seurakunnassaan sanan ja sakramenttien äärellä. Ei laumassa enää kääntyillä edestakaisin ja määkitä, että uskonko minä ihan oikeasti. Laumassa, seurakunnassa uskotaan rohkeasti, että kaikki synnit on annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja luottavaisesti odotetaan, että viimeisenä päivänä Jeesus tulee minutkin hakemaan ja kantaa harteillaan Taivaan kotiin. Amen.