Televisiossa on esitetty suosittua sarjaa, ”kadonneen jäljillä”, jossa yhdessä lähdetään etsimään sukulaisia, joihin yhteys on syystä tai toisesta, esim. eron tai adoption vuoksi katkennut. Joka kerta etsijöitä ei onnista, mutta usein jälleennäkemiset ovat koskettavia, vaikka usein myös tähän yhteyden katkeamiseen on voinut liittyä katkeruutta ja hylätyksi tulemisen kokemusta. Sukulaisuudessa on jotakin niin vahvaa, että jopa lähes tuntematon ihminen voi tuntua tärkeältä ja läheiseltä. Tunnistan näissä kohtaamisissa jotakin samaa kuin tuhlaajapojan isässä, joka juoksee poikaansa jo puolimatkaan vastaan ja sulkee hänet syliinsä.
Yhteyden katkeamisesta on kyse myös tutussa tuhlaajapoikavertauksessa. Nuorempi veli hylkää isänsä, käyttäytyy epäkunnioittavasti ja lähtee maailmalle tuhlaamaan omaisuuttaan viettäen itsekästä ja holtitonta elämää. Tarina ei kerro, kuinka kauan poika ehti maailmalla seikkailla, mutta samanaikaisesti vanhempi veli, joka oli uskollinen, jäi kotiin tekemään tilan töitä, hoitamaan velvollisuutensa ja huolehtimaan myös isänsä hyvinvoinnista.
Kertomuksessa ei kuitenkaan revitellä nuoremman pojan holtittomista käänteistä ja naisseikkailuista. Tuhlaajapoika on kuvaus kahdesta täysin erilaisesta elämäntavasta ja erilaisista valinnoista. Kertomuksen ydin on siinä, miten isä ottaa vastaan ihmisen, poikansa joka on hänet hylännyt ja itse omilla valinnoillaan ajautunut umpikujaan ja ahdinkoon. Nälkä tekee nöyräksi, lopulta poika menee itseensä ja päättää palata isänsä luo palkolliseksi.
Luukkaan evankeliumissa tuhlaajapoikakertomusta edeltää vertaukset kadonneesta lampaasta ja hopearahasta. Kuulijoina oli joukko publikaaneja ja muita syntisiä, ja fariseuksia, jotka paheksuivat Jeesuksen seurustelua syntisten kanssa. Esitettyään vertauksen kadonneesta lampaasta, hän osoittaa piikin fariseuksille: ”Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.” Keskittyessään omassa uskonelämässään käskyjen ja velvollisuuksien tarkkaan noudattamiseen, he pitivät publikaaneja ja muita syntisiä jo toivottomina tapauksina, eivätkä osanneet iloita niistä, jotka muuttivat elämänsä suuntaa kohdattuaan Jeesuksen.
Mutta onko tuhlaajapoikavertauksessa yksi vai kaksi kadonnutta? Jos uskon elämä on vain suorittamista ja velvollisuuksien hoitamista, ehkä jotakin sellaista jonka ajatellaan olevan perinteistä synkkämielistä protestanttisuutta ja suupielet alaspäin surumielistä virsien vollotusta tai jos alamme laskea kuinka monena sunnuntaina olemme uskollisesti istuneet kirkon penkissä, katoaako silloin jotakin evankeliumin ilosta ja vapaudesta? Näemmekö tätä taustaa vasten entistä kirkkaammin vain toistemme synnit? Olemmeko luomassa yhteyttä toisiimme vai kadottamassa sitä?
Vanhemman veljen suuttumuksesta voi aistia katkeran kateuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunteen. Toinen saa kaiken valmiina eteensä, kun toinen on vuosikausia raatanut leipänsä eteen. Vastuullista elämäntyyliä harvoin palkitaan avokätisesti, sen sijaan tunarit ja tuhlarit otetaan avosylin vastaan ja vielä järjestetään juhlat sen kunniaksi! Mitä vanhemman veljen mielessä mahtoi liikkua? Mikä on tunnollisen elämäntavan hinta kun vastuun taakka painaa selkää? Ehkä mielessä kävi, että olisiko voinut itsekin joskus vain heittää hanskat tiskiin ja elää hetkessä vailla huolta huomisesta? Meidän on vaikeaa hyväksyä Jumalan ehdoton rakkaus myös jotka eivät rakkautta tai kunnioitusta ansaitsisi, ja se että Jumala voi olla hyvä myös pahoille ihmisille.
Fariseusten tavoin vanhempi veli ei kyennyt iloitsemaan nuoremman veljen elämänmuutoksesta, eikä hän ei nähnyt sitä hyvää, mikä oli koko ajan ollut hänen lähellään. Sanoihan isä vanhemmalle veljelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”
Muistuttipa meidän polkumme enemmän nuoremman tai vanhemman veljen tarinaa, opetus on sama. Jumala iloitsee jokaisesta löytyneestä.