Kuulutko sinä siihen laajaan joukkoon ihmisiä, joilla on tapana kadottaa tavaroitaan, joilla on aina hukassa jokin asia: Milloin avaimet, silmälasit, kynä tai sukat tai jokin muu vielä tärkeämpi esine. Oletko niin hajamielinen, että osan ajastasi joudut lähes päivittäin käyttämään etsimiseen?
Minä olen huomannut kuuluvani tähän hajamielisten kerhoon. Jotakin aina unohtuu tai jää tekemättä.
Hajamielisille naureskellaan ja pilaillaan heidän kustannuksellaan. Joskus vielä hukkaat itsesikin. Tällaisen huomautuksen muistan kuulleeni useammankin kerran.
Eilen mietin juuri tätä asiaa. Voiko itsensä hukata? Voiko joutua niin kadoksiin itseltään, että pitää lähteä oikein etsimään: Mihinkäs minä jätinkään itseni?
Olet varmaan kuullut, että joku on etsinyt silmälasejaan, jotka sillä on ollut päässään kaiken aikaa. Eräässä tarinassa mies oli hukannut varjonsa ja se oli jo hyvin järkyttävää. Mutta se, että hukkaa itsensä. Niin ei kai voi kenellekään käydä vai voiko?
Omaa kehoaan ei voi kadottaa, se meillä aina kulkee mukana. Mutta ei ole harvinaista kuulla jonkun sanovan: Minä etsin itsenäni. Tällainen ihminen ei ole vielä löytänyt itseään, sitä kuka hän on.
Kysymys, kuka minä oikeastaan olen, on varmaan jokaisella ollut joskus mielessä. Se on juuri sitä itsensä etsimistä.
Koulussa tai työpaikoilla meille on muodostunut tietynlainen tapa tai rooli olla ihmisten kanssa. Ja usein saattaa tuntua siltä, että emme ole aitoja. Emme ole oma itsemme, vaan olemme hauskuuttajan roolissa, tai olemme vihainen nuori, jota muut pelkäävät, olemme reipas koululainen tai luokan hiljainen. Kuitenkin haluaisimme olla enemmän vain oma itsemme, mutta emme uskalla.
Kärsimme siitä, että kukaan ei tunne meitä, meidän sisimpiä tunteitamme ja ajatuksiamme. Erikoista on se, että emme aina itsekään tiedä keitä me olemme. Tiedämme vain, että olemme paljon muutakin kuin se, mitä kaverit meistä ajattelevat.
Kun tämä ristiriita kasvaa suureksi, havahdumme etsimään itseämme, todellista minuuttamme.
Jos siis ihmiset etsivät itseään tai minuuttaan, niin silloin on mahdollista hukata itsensä. Tai sitten on niin, että henkilö ei ole koskaan löytänytkään itseään.
Evankeliumi, joka kertoi eksyneestä lampaasta antoi ymmärtää, että kadoksissa oleminen on jotakin vielä vakavampaa kuin se, että ei tiedä kuka on, että on kadoksissa itseltään.
Eksynyt lammas on ihminen, joka on joutunut pois hyvän elämän raiteilta. Hän on ajautunut syrjään. Elämän varjoisalle puolelle. Muut osoittelevat häntä sormellaan ja kertovat kylällä tarinoita syntisestä ihmisestä.
Juutalaiset johtomiehet moittivat Jeesusta juuri siksi, että hän seurusteli näiden eksyneiden lampaiden kanssa, varkaiden ja muiden epämääräisten ihmisten kanssa. Heidän seuraansa ei olisi pitänyt hakeutua vaan välttää joutumasta tekemisiin heidän kanssaan.
Jumala toimii kuitenkin toisin kuin me ihmiset. Koko vertauksen keskus on juuri tässä. Jumala on tullut etsimään niitä, jotka ovat hukassa ja eksyneet. Jumala on tullut etsimään syntisiä, niitä jotka ovat kääntäneet selkänsä Jumalalle ja elävät pimeydessä.
Mutta keitä ovat nämä kadonneet lampaat? Tuleeko sinulle mieleen joitakin? Kuulutko kenties itse näihin kadonneisiin lampaisiin, jotka etsivät itseään, ystäviään ja Jumalaansa?
Tosiasiassa me olemme kaikki näitä eksyneitä lampaita. Jesaja sanoo: Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.
Jumalalla on ollut siis todella suuri työ etsiä kadonneita lampaitaan. Me kuulumme hänen laumaansa ja hänen tahtonsa on, että yksikään ei joutuisi hukkaan.
Me etsimme itseämme. Me etsimme Jumalaa. Me etsimme paikkaamme tässä maailmassa. Me etsimme koska olemme eksyksissä. Siitä rippileirissäkin oli kysymys etsimisestä. Vain se ihminen etsii, joka on kadottanut jotakin me olemme kadottaneet itsemme.
Tärkeää on huomata, että Jumalakin etsii sinua. Ja kun hän löytää kadonneen lampaan, hän ei huuda eikä moiti, vaan iloisena nostaa sen olalleen ja kantaa kotiin. Kun Jumala löytää meidät, silloin me emme ole enää eksyksissä. Silloin samassa me löydämme myös itsemme ja myös paikkamme maailmassa.
Kun ajattelet itseäsi, tunnet että ehkä se paikka ei ole vielä löytynyt. Mutta muista siksi tämä päivä. Tämä ilon ja juhlan päivä. Jumala iloitsee sinusta. Ja kun hän todella löytää sinut, silloin iloitset sinäkin.