1.
On siunattu, valtava asia tulla pyhänä kirkkoon ja kuulla omin korvin Jumalan sanaa. Niin kuin meille Pyhällä Ehtoollisella annetaan Herran ruumis ja veri, ja me avaamme suumme kuin avuton lapsi, jota ruokitaan, niin Jumala itse puhuu meille sanansa, eikä meidän tarvitse muuta kuin kuunnella.
Me emme tee mitään. Jumala tekee kaiken. Me vain kuuntelemme ja otamme vastaan.
Sitten tietysti myös me teemme – sitten, kun sana alkaa itää sydämessämme ja kantaa hedelmää, synnyttää meissä uskoa ja rakkautta. Mutta Jumala tekee ensin, ja me otamme vastaan, ja vasta sitten teemme me, myös silloin, kun Herran ruumis ja veri vahvistavat ja varustavat meitä anteeksiantamuksen armolla ja Pyhän Hengen osallisuudella. Sillä tavoin Herramme sanalla hoidettuina ja Kristuksen ruumiilla ja verellä ruokittuina lähdemme Pyhän Hengen voimassa alkavan viikon kutsumusten pariin.
2.
On siunattu, valtava asia kuulla pyhä pyhän, kuukausi kuukauden ja vuosi vuoden jälkeen luettavan ääneen Jumalan pyhää sanaa. Sillä tavoin Vanhan ja Uuden testamentin kohdat, psalmien rukoukset, profeettain sanat, apostolien kirjeet ja evankeliumissa kaikuva Herran itsensä puhe painuvat syvälle sydämeemme.
Tämä ”hengellinen harjoitus” ei tosin tee meistä ”hengellisiä mestareita”. Paremminkin se ruokkii meitä aina vain nälkäisempinä Jumalan lapsina. Nälkä kasvaa syödessä! Mutta juuri nälkäisille Jumalan sana antaa, mihin tarttua ja turvautua, kun arjen murheet, elämän koettelemukset, synti, maailma, perkele ja oma liha käyvät kimppuun. Se antaa mistä ammentaa, kun ympärillä on vain kuivaa erämaata tai syötäväksi kelpaamatonta ravintoa.
On siunattu, valtava asia antaa Raamatun ydinkohtien painua syvälle sydämen pohjaan niin, että kun niitä tarvitaan, Jumalan suuret teot ja armon sanat nousevat kannattelemaan hukkuvaa. Jumalan suuret pelastusteot nivoutuvat uskossa yhteen meidän oman, henkilökohtaisen elämänhistoriamme kanssa. Sen tähden kuuntele hartaasti ja tarkkaan, kun Raamattua luetaan kirkossa. Kuuntele rukoillen, kiittäen ja ylistäen, sillä kuulet Jumalan itsensä puhuvan sinulle Hänen omassa Pojassaan, Jeesuksessa Kristuksessa, jonka ääni kuuluu myös profeettojen ja apostolien puheessa.
Eikä Jumala puhu turhaan, ei ilman aikojaan, ei huvikseen eikä tyhjän tähden. Hänen puheellaan on aina tarkoitus.
Se tarkoitus olet sinä.
Sinua varten Jumala puhuu. Sinua varten Hänen ikuinen Sanansa tuli lihaksi, pieneksi lapseksi ja ihmiseksi tähän maailmaan. Sinun puolestasi Hän myös kerran huusi ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit”, mutta myös ”Isä, sinun käsiisi minä jätän henkeni” ja viimein ”se on täytetty”.
Sinua ajatellen ylösnoussut Herra Jeesus sanoi: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!” Sinua varten Hän sanallaan asetti ripin ja pyhän ehtoollisen. Ja sinulle Hän myös nyt puhuu evankeliumin sanassa opettaen sinua ja minua pitämään kaikki, mitä Hän on käskenyt meidän pitää, jotta pelastuisimme ja eläisimme Hänelle ja toinen toisillemme ja viimein pääsisimme taivaaseen.
Sinua varten Herra Jeesus kulki ja opetti maan päällä. Sinua varten Hänen opetuksensa on Pyhän Hengen ohjauksessa kirjoitettu ylös. Sinua varten Hän on läsnä, kun Hän puhuu kirjoitetun evankeliumin sanat sinulle niin, että sinä kuulet ne omilla korvillasi, ja minä myös.
3.
Päivän evankeliumi kertoo sen kirjoittajan, Matteuksen, kutsumisesta Herran apostoliksi ja evankelistaksi. Alun perin hänen nimensä oli Leevi Alfeuksen poika. Ehkä hänelle siis kävi samoin kuin Pietarille, joka oli nimeltään ”Simon Joonaan poika”, kunnes Jeesus antoi hänelle uuden nimen. Jeesus teki Simonista ”Kallioapostolin”. Ehkä myös Leevistä tuli vasta Jeesuksen seurassa Matteus eli ”Jumalan lahja”, kuten hänen nimensä voi suomeksi kääntää.
Evankelista puhuu itsestään, kun hän kertoo tullimies Matteuksen kääntymyksestä ja uudesta elämästä. Me kuuntelimme kertomuksen seisaaltaan. Emme me silti häntä seisten kunnioittaneet. Me kunnioitimme Herraa Jeesusta. Hän puhuu Matteuksen kertomuksessa meille sekä siinä, mitä Hän sanoo, että siinä, mitä Hän tekee.
Sen tähden me seisomme, kun Jumalan sanaa luetaan. Seisomme, koska Kuningas on läsnä ja puhuu meille.
4.
Hän on läsnä silloinkin, kun päivän evankeliumina on vain yksi jae. Silti evankeliumia ja Raamatun sanaa on joskus hyvä lukea vähän laajemmalti ja syvemmältä kuin vain niiltä kohdin, jotka ovat kulloinkin käsillä. Messussa luettavat raamatunkohdat ovat kyllä syviä, ruokkivia ja meitä matkallamme kantavia, mutta silti ne ovat vain lyhyitä katkelmia Raamatun koko suuresta, monipolvisesta kertomuksesta ja sen erilaisista kirjoista.
On tietysti selvää, ettemme voisi lukea Raamatusta monta lukua kerrallaan yhden messun puitteissa. On hyvä, että kuuntelemme keskittyen ne kohdat, jotka ovat kulloinkin käsillä. On hyvä, että meillä on sellainen raamatunkohtien valikoima, joka kuljettaa meitä kirkkovuoden myötä läpi Jumalan suurten tekojen historian ja tempaa meidät mukaansa matkalle kohti kaiken täyttymystä.
Silti nämä raamatunkohdat ovat vain otteita, vain osa suuremmasta kokonaisuudesta. Niissä tarjotaan meille kyllä Kristus ja Hänessä kaikki autuuden aarteet. Silti on hyväksi tuntea Raamattua myös niiden välistä ja ympäriltä. On hyvä myös itse ja omin päin lukea Raamattua luku luvulta ja kirja kirjalta ja, jos aika ja voimat antavat myöden, muutenkin opiskella ja tutkia sitä. Sillä tavoin rakkaat ja tutut katkelmat liittyvät osaksi Raamatun suurta kokonaisuutta.
5.
Tämä Raamattuun syventyminen on erityisesti pappien virka ja tehtävä. Seurakunnan pastoreiden pitää opiskella, lukea ja tutkia Jumalan sanaa yhdessä koko Kirkon ja sen tunnustajien ja opettajien kanssa. Niin he tekevätkin eri tavoin ja eri näkökulmista Jumalan ilmoitusta ja Hänen armotekojaan lähestyen. On ”eksegeettejä” eli Raamatun tutkijoita, on ”dogmaatikkoja” eli opin tutkijoita, ja semmoisiakin on kuin ”kirkko-oikeuden tuntijoita”. Kaiken sen pitää kuitenkin pysyä Raamatun pohjalla ja pitäytyä Raamatussa silloinkin, kun pohditaan erityisiä oppikysymyksiä, Kirkon historiaa, menneiden opettajien ajattelua tai oikeudellisia asioita Kirkossa.
Siitä taas, mitä me opimme, pappien pitää jakaa seurakunnalle sen saman Jumalan sanaa, joka puhuu meille tämänkin päivän evankeliumissa. Silti myös sinä voit kotona ottaa esille Raamatun ja katsoa, mihin laajempaan yhteyteen päivän evankeliumi kuuluu ja mikä on sen paikka Matteuksen evankeliumin kertomuksen kokonaisuudessa. Silloin voimme yhdessä ymmärtää vielä paremmin, mitä Herra Jeesus tahtoo meille päivän evankeliumissa sanoa, kuin vain alttarilta luetun katkelman kuultuamme.
6.
Sitä yritämme nyt. Sen tähden luemme päivän evankeliumia välittömästi edeltävän osan Matteuksen evankeliumin 9. luvusta. Se voi olla annettu päivän evankeliumi jonakin muuna pyhänä. Mutta ei se meitä haittaa. Voimme lukea sen myös nyt, kun etsimme Jumalan tahtoa ja tarkoitusta Hänen antaessaan kertoa meille tullimies Matteuksesta, josta tulee apostoli, ja syntisten pidoista, joissa Jeesus on kunniavieraana.
Näin Matteuksen evankeliumin 9. luku alkaa:
Ja hän astui haahteen, meni jälleen ylitse ja tuli omaan kaupunkiinsa. Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle.” Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat keskenänsä: ”Tämä pilkkaa (Jumalaa).” Ja kuin Jesus näki heidän ajatuksensa, sanoi hän: ”Miksi ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on keviämpi sanoa, ’synnit annetaan anteeksi sinulle’, taikka sanoa ’nouse ja käy’? Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa,” (niin sanoi hän halvatulle) ”nouse ja ota vuotees ja mene kotias.” Ja hän nousi ja meni kotiansa. Ja kuin kansa sen näki, ihmettelivät he ja kunnioittivat Jumalaa, joka oli ihmisille antanut senkaltaisen vallan. (Matt. 9:1-8)
7.
Heti tämän kertomuksen jälkeen P. Matteus kertoo omasta kutsumisestaan, siitä, kuinka hän istui virkapaikallaan vihatussa työssään keräten oman maansa kansalaisilta tullia ja veroja Rooman valtion laskuun. Luultavasti jotkut isommat kihot, semmoiset kuin Sakkeus ja ehkä vielä häntäkin korkeammat pomot, kuittasivat puuhasta hyvät voitot omalle tililleen. Mahdollisesti kuitenkin myös Matteus osasi pitää puoliaan.
Joka tapauksessa hän oli halveksittu ja syntisenä pidetty mies. Ja juuri sellaisen miehen Herra Jeesus kutsui seuraansa. Eikä siinä kaikki: juuri sellaisesta miehestä tuli myös yksi ”niistä kahdestatoista” ja Jeesuksen suurten tekojen ja sanojen kirjaaja ja julkaisija. Juuri Matteuksen evankeliumista tuli ensimmäinen neljän evankeliumin joukossa.
Sitä tehtävää varten Matteus tarvitsi tietysti perusteellisen koulutuksen. Jeesus kutsui hänet siihen yliopistoon, joka vuosien ajan joka päivä kokoontui Hänen ympärilleen ja Hänen jalkojensa juureen.
Kutsu tähän koulutukseen kuitenkin tapahtui nopeasti ja yksinkertaisesti: Jeesus tuli ja käski, ja Matteus totteli. Sen pidempiä pääsykokeita ei pidetty. Edes todistuksen arvosanaa ei kysytty.
Jeesus itse oli tehnyt valintansa, ja Hän myös pani sen täytäntöön. Tullimies jätti Jeesuksen kutsun kuultuaan heti työpaikkansa ja lähti Hänen mukaansa.
Ja ehtoolla asiaa juhlittiin. Se oli varmasti iloinen illanvietto. Kaikki eivät kuitenkaan osanneet tähän iloon yhtyä: fariseukset olivat tilanteesta kauhuissaan. Sillä heitäkin näyttää kutsutun juhliin.
8.
Kirjanoppineet puolestaan kohtaamme tätä kuvausta edeltävässä kertomuksessa halvatun parantumisesta. Usein Raamatussa heidät mainitaan yhdessä fariseusten kanssa. Yhteistä kummallekin ryhmälle on, että he ovat tyytymättömiä näkemäänsä ja kuulemaansa.
Kummankin joukon mielestä Jeesus tekee ja toimii väärin. „Väärin sammutettu!“ Ja vieläkin pahemmasta Jeesusta syytetään: kirjanoppineiden mielestä Jeesus suorastaan pilkkaa Jumalaa.
Se on kova, ehkä kovin mahdollinen syytös. Jumalan Poikaa syytetään Jumalan pilkasta! Mutta mikä mahtaa olla siihen tällä kertaa syynä? Syy tulee lähelle sitä, mitä kysymyksen muodossa kuulimme päivän evankeliumissa. Siihenkin sisältyy ankara moite.
Puhe on pidoista, joihin Matteus kutsui paitsi Jeesuksen ja varmaan Hänen opetuslapsensa, myös työkavereitaan ja muuta väkeä, jota ei muuten niin kirkossa nähty eikä kai edes haluttu nähdä – eivät ainakaan ne fariseukset, joita myös oli paikalla. Ja näin Jeesuksen opetuslapsilta kysyttiin: „Miksi teidän Mestarinne syö publikanien ja syntisten kanssa?”
9.
Niin, miksi? Toivottavasti me tiedämme sen. Kysyjät, fariseukset, eivät oman kunnollisuutensa tunnossa nähneet, mitä oikeastaan tapahtui: että ehkä huonolla omallatunnolla, mutta silti vaihtoehtoja näkemättä kyseenalaisessa työssään toiminut Matteus tempaistiin yhdellä sanalla pois tullipöytänsä takaa elämän tielle ja Jumalan valtakunnan palvelukseen. Fariseukset eivät suostuneet näkemään sitä, mikä oli ilmeistä ja kaikkien havaittavissa: että Jeesuksen kutsun myötä armo, anteeksiantamus ja uusi elämä tulivat Leevi Alfeuksenpojan osaksi ja että hän siitä ilosta kutsui monta samanlaista epätoivoista onnenonkijaa kotiinsa juhlimaan yhdessä Jeesuksen kanssa.
Ehkä jostakusta heistäkin tuli Jeesuksen seuraajia. Mikä ilon aihe sekin olisi! Fariseukset eivät kuitenkaan nähneet, kuinka eksynyt lammas löytyi korvesta ja pääsi lihavalle laitumelle muiden sinne pelastettujen kanssa. Fariseukset olivat itse lihavia lampaita, jotka eivät tienneet tarvitsevansa apua eivätkä myöskään halunneet laihoja ja likaisia lampaita omaan, erinomaiseen seuraansa. He näkivät vain jotakin peräti sopimatonta – että hurskaana miehenä tunnettu Jeesus söi ja joi syntisten kanssa.
10.
Mutta juuri niin Jeesus toimi silloin ja toimii yhä vielä. Hän vihaa syntiä, muttei pelkää hiukkaakaan syntisiä eikä heidän seuraansa. Tänäänkin Hän syö ja juo heidän kanssaan. Tai paremminkin Hän syöttää ja juottaa heitä itsellään. Ja se vasta onkin sopimaton, suorastaan mahdoton ajatus. Mutta totta se silti on.
Niin Jeesus ei kuitenkaan tee vahvistaakseen syntisiä jatkamaan entistä elämäänsä. Kuinka Hän voisikaan tehdä jotakin sellaista? Onhan synti hirveä kirous, joka syö ja kalvaa tekijäänsä ja heittää hänet lopulta helvetin liekkeihin. Eikä Jeesus halua syntisen kuolemaa, vaan että hän pelastuisi iankaikkiselta kuolemalta.
Niinpä Jeesus syö ja juo niiden kanssa, jotka Hän on sanallaan kutsunut synnin korvesta takaisin Isän kotiin. Hän antaa ruumiinsa ja verensä niille, joille Hän Jumalana antaa synnit anteeksi. Ja niin Hän voi tehdä, koska Hän on ottanut päälleen meidänkin ihmisyytemme ja – itse ilman omia syntejä – kärsinyt meidän rangaistuksemme meidän puolestamme. Jeesus ei pelkää syntisten kosketusta, vaan antaa meidän saastuttaa hänen vaatteensa niin, että Hän voi vieraana syntinä pukea meidän kaiken syyllisyytemme ylleen ja kaiken suoritettuaan pukea meidät, syntiset, oman, meille vieraan vanhurskautensa vaatteella.
11.
Eikä Jeesus pelasta ketään sen tähden, että kadonnut lammas on omin voimin jaksanut jo puoleen väliin asti Häntä vastaan. Ei Hän anna jälkiruokaa sille, joka on jo syönyt oman pöydän ääressä itse laittamansa pääruoan.
Ei Jeesus ruoki kylläisiä. Hän ruokkii nälkäisiä. Ei Jeesus paranna terveitä. Hän parantaa sairaita.
Niin Hän tekee myös Matteuksen evankeliumin 9. luvun alussa kerrotussa tapauksessa. Siinä Hän ei kohtaa vain hikipäässä rahoja laskevaa Matteusta, vaan halvaantuneen, joka ei tee eikä voikaan tehdä yhtään mitään. Ehkä hän ei pysty edes puhumaan.
Hänelle kuitenkin tehdään: uskovat ystävät kantavat hänet Jeesuksen eteen. Ja Jeesus auttaa häntä.
Jeesus näkee ystävien uskon. Halvatun uskosta ei puhuta mitään. Hänelle Jeesus sanoo: ”Poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle.” Tällä sanalla Jeesus herättää hänessäkin uskon. Niin asian on täytynyt olla. Sitten Hän parantaa miehen myös ruumiillisesti. Ja halvattu nousee ja lähtee kotiinsa.
12.
Se, mitä Jeesus tekee, ei kuitenkaan kelpaa kirjanoppineille. Niin kun fariseukset, jotka nyrpistävät nenäänsä Matteuksen pitojen vieraille, he ovat sokeita omalle synnilleen ja omille sairauksilleen ja puutteilleen eivätkä sen tähden näe Jumalan hyviä tekoja eivätkä kiitä niistä, vaan syyttävät niiden tekijää Jumalan pilkasta. He syyttävät Jeesusta siitä, minkä Hän Jumalana tekee – että Hän antaa syntejä anteeksi.
Mutta kuinkas sinä? Entä minä? Näemmekö me, mitä evankeliumin kertomuksissa tapahtuu? Näemmekö, kuinka Jumala toimii, kuinka yksin Jumala vanhurskauttaa jumalattoman ja synteihinsä kuolleen?
Näemmekö päivän evankeliumin esimerkeistä, kuinka Jeesus antaa synteihinsä kuolleille synnit anteeksi ja lähettää heidät armahdettuina ja parantuneina kotiinsa julistamaan Herran suuria töitä tai kutsuu heitä suorastaan julkiseen apostolin ja evankelistan virkaan, kuten P. Matteuksen? Se on se järjestys, jossa pelastus tulee myös meidän osaksemme, jos se tulee: ensin on syntien anteeksiantamus, jota ihminen ei voi millään omilla teoillaan tai valmistautumisellaan ansaita. Sitten on uusi elämä uskossa ja rakkaudessa.
Siitä pelastuksesta, syntien anteeksiantamuksesta ja iankaikkisen elämän lahjasta, me olemme jo kasteessamme tulleet osallisiksi. Silloin uskova seurakunta, jota perheemme ja sukumme meistä useimmille edustivat, kantoi meidät avuttomina lapsina kuin halvaantuneen miehen Herran Jeesuksen luo. Ja Hän otti meidät vastaan, sulki meidät syliinsä ja puki meidät vanhurskautensa valkealla vaatteella Pyhässä Hengessä.
Siihen kasteen armoliittoon Jumala sanallaan kutsuu meitä takaisin, jos olemme siitä luopuneet. Yhtä avuttomina saamme siihen palata kuin silloin, kun meidät kastettiin. Ja niitäkin meistä, jotka ovat aina pysyneet uskossa Kristukseen, Hän joka päivä kutsuu syntien anteeksiantamuksen osallisuuteen katumuksessa ja uskossa eli parannuksessa.
Siinä uskossa me tahdomme ja saamme elää uutta elämää Pyhän Hengen voimasta. Uskon hyvänä hedelmänä tahdomme ja saamme myös kantaa halvaantuneita lähimmäisiämme Herran eteen Hänen armahdettavikseen ja parannettavikseen.
Niin teemme kokonaan siitä riippumatta ja hiukkaakaan siitä välittämättä, mitä kirjanoppineet ja fariseukset siitä sanovat. Mutta Jumala iloitsee siitä. Ja se on tärkeintä, sillä Jumala on rakkaus. Aamen.