Toisena joulupäivänä vuonna 2011 oli kova myrsky. Myrsky jatkui vielä seuraavana päivänäkin ja tammikuussa vähän lievempänä. Sähköt ja lämmöt olivat poikki monesta taloudesta pitkään, kun puita kaatuili sähkölinjoille, jopa kotienkin päälle. Nyky-yhteiskunta on haavoittuva. Sen totesimme jälleen kerran. Tuulen voimakkuus on suuri. Tuuli on mahdollisesti kasvava tulevaisuuden energiavara.
Tuuli oli tuttu ilmiö Jeesuksen ajan kalastajillekin. Gennesaretin järvellä tuuli saattoi yltyä yhtäkkiä melkoisiin mittasuhteisiin. Onhan 200 metriä merenpinnan alapuolella ja osittain vuorten reunustama järvi leveimmältä kohdaltaan yli kymmenen kilometriä leveä. Tuuli tulee usein kapeitten vuorensolien kautta rinteitä pitkin alas ja kuohuttaa suuren osan järveä. Myrskyt eivät siis olleet harvinaisia järvellä. Jeesuksen opetuslapset olivat ammattikalastajina tottuneet myrskyihin. Jotakin poikkeuksellista tilanteessa siis oli. Johanneksen evankeliumi kertoo ihmeestä. Johanneksen evankeliumi kertoo, että Jeesus kävelee veden päällä, mutta jättää myrskyn tyynnyttämisen pois kertomuksesta toisin kuin muut evankeliumit.
Opetuslapset selviävät myrskystä Jeesuksen rohkaisemana. Jeesuksen sanat: ”Minä tässä olen, älkää pelätkö”, osoittavat jumalallista voimaa. Minä olen – sanontaa voi käyttää vain Jumala itse itsestään. Älkää pelätkö – sanonta toistuu useita kertoja Raamatun Uudessa ja Vanhassa Testamentissa. Kuuluisimpia lienee Luukkaan evankeliumin, jouluevankeliumina tunnetun toisen luvun kertomus. Enkeli ilmestyy paimenille ja sanoo: ”Älkää pelätkö”.
Pelko lienee ihmisen tuntemuksista yksi voimakkaimpia. Pelko voi jähmettää ihmisen, lamaannuttaa, saada jopa paniikkiin. Erilaisia pelkotiloja psykiatriassa on luetteloitu yli kaksisataa. Jeesuksen tarkoitus ei kuitenkaan ollut pelotella opetuslapsiaan, vaan rohkaista heitä. Jumalan kohtaaminen on voimakas jopa pelottava kokemus. Hänen pyhyytensä ja kaikkivaltiutensa mykistää ihmisen.
Jumalan tunteminen sen sijaan karkottaa pelon. Psalmista 23 luemme:
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Virressä 492, elämä on meri, kuvataan elämän myrskyjä, kuohuvan meren vaahtopäiden kautta. Elämä ei aina ole seesteistä, aurinkoista ja tyventä vaan myös myrskyjä ja pimeää. Psalminkirjoittaja lausuu: ”Mahtava on meren aallokko, mahtavampi vaahtopäinen myrsky, mahtavin on korkeuden Herra”. Joskus kuljemme elämässämme kuin pimeässä laaksossa mutta sielläkin Jumala on. Jos Jumala vie meidät pimeyteen, johdattaa Hän meidät sieltä pois, kun luotamme häneen.
Epäusko synnyttää suurimmat hengelliset pelkomme ja ahdistuksemme. Epäilemme Jumalaa ja Hänen mahdollisuuksiaan omassa elämässämme. Teemme Jumalasta ihmisen mittaisen Jumalan. Emme usko Hänen mahdollisuuksiinsa elämässämme. Ajassamme on jotain samaa kuin keskiajalla syntyneessä skolastisessa näkemyksessä. Skolastiikan mukaan, jossa pyrittiin yhdistämään antiikin tiede, filosofia ja teologia, pyhät kirjoitukset, kaikki, jopa Jumalan olemassaolo, voitiin selittää järjellä. Yksi kuuluisimpia skolastiikan edustajia oli Tuomas Akvinolainen. Kirjassaan ”Summa Theologiae”, hän käsittelee Jumalan olemusta selittäen sen tieteen ja ihmisjärjen avulla.
Luther puolestaan korosti, että Jumala on salattu Jumala. Hänestä ja Hänen olemuksestaan voidaan tietää vain murto-osa. Jumalan suuruus ja olemus on suurempi kuin mikään ihmistieto tai viisaus. Luther korostaa myös ristin teologiaa, Jeesuksen sijaiskärsimystä. Ristinkuolemallaan Jeesus sovitti ihmiskunnan pahuuden ja synnin. Ylösnousemuksellaan Hän lunasti meille kuoleman jälkeisen elämän. Lutherin mukaan ihmisellä ei myöskään ole rajatonta tahdon vapautta tehdä joko hyvää tai pyhää. Ihmisellä on sidottu ratkaisuvalta, elääkö hän Jumalan yhteydessä vai eikö.
Eläessään Jumalan yhteydessä ja uskoessaan Jumalaan ihminen tekee hyvää. Usko Jumalaan synnyttää hyviä tekoja, ei ihmisen oma ansio.
Kaikki lähtee siis uskosta Jumalaan, uskosta, jonka monet aikamme ihmiset ovat kieltäneet. Monet myös epäilevät Jumalan olemassaoloa. Aikamme arvot ovat monin tavoin muuttuneet, eivätkä mielestäni ainakaan kaikki hyvään suuntaan. Kristillinen kulttuuri ohenee. Uusliberalismi näyttää tekevän kaiken sallituksi.
Luther korosti Raamattua ylimpänä auktoriteettina. Ihmisen omatunnon tulee olla sidottu Jumalan sanaan. Raamattu avautuu vain Jumalan Pyhän Hengen johtamana, rukoillen ja hiljentyen Raamatun sanan äärelle. Jumalan armo ja rakkaus parantavat ihmisen ja rakkaudessa ei enää pelkoa ole. Täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Emme ole pelon orjuuttamia vaan rakkaudessa vapaita Jumalan lapsia elämään ja rakastamaan toinen toistamme lähimmäisen rakkaudella.
Täydellisen rakkauden tulivat Jeesuksen opetuslapset tuntemaan Hänen kuolemansa jälkeen, kun he täyttyivät Jumalan Pyhällä Hengellä ja lähtivät rohkeasti julistamaan evankeliumia, ilosanomaa ristillä kuolleesta, ylösnousseesta Jeesuksesta, Kristuksesta. Tavalliset kalastajat saivat suuren tehtävän, lähteä myrskyävän maailman keskelle kertomaan tätä Ilosanomaa. Jeesus haluaa lähettää meidätkin, sinut ja minut viemään tuota ilosanomaa eteenpäin, rohkeasti vailla pelkoa.
Jumalaan luottava ihminen ei pelkää vaan kokee turvallisuutta elämän myrskyjenkin keskellä, muuttuvan maailman epävarmuutta aiheuttavien tekijöiden vallitessa. Älkää pelätkö vaan luottakaa Jumalaan ja Hänen voimaansa ja rakkauteensa. Sinut ja minut on kalliisti lunastettu ja vapautettu synnistä ja syyllisyydestä Jumalan lapsen iloon. Kulkekaamme siis luottavaisesti eteenpäin Jumalan armon ja rakkauden ympäröiminä, Hänen meitä johdattaessa.