Tyynnytystä elämän myrskyihin
Opetuslasten merimatka järven yli kuvaa jokaisen kristityn taivalta: tyyntä ja myrskyä, pilvistä ja päivänpaistetta, kesä ja talvi, routa ja helle. Aina kuitenkin Jumala valvoo ja pitää huolta.
Jeesus oli käskenyt matkalle. Meitäkin on käsketty. Lohdutus: Jeesus on käskyssä mukana huolenpitona ja siunauksena. Vastoinkäymiset eivät ole sattumaa, vaan niiden tarkoituksena on kirkastaa Herraa. Sairaus on Jumalan puhetta elämässämme. Hän hiljennyttää meitä kuuntelemaan häntä. Vastoinkäymisten aika on elämän koulussa korkeampi luokka: elämän lukio tai korkeakoulu. Juuri ahdingossa Jumalan rakkaus pääsee näkyviin. Ahdingoissa älä katso itseäsi, vaan katso Herraa, jonka käsi ohjaa sinun elämääsi. Hiljenny, kun elämä nousee vastaan.
Jeesus nukkuu keskellä myrskyä. Siinä on jotain majesteetillista. Hänen ruumiinsa oli väsynyt, ja hänen henkensä tarvitsi lepoa Jumalassa. Hänen turvansa oli Isässänsä, jonka omana myrskykin on. Meistä ihmisistä saattaa näyttää siltä, ettei Herra välitä meistä ja ahdingostamme, kun apu viipyy. Jeesuksen viimeiset sanat maan päällä olivat Luukkaan mukaan Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Vielä ristillään kuoleman uneen nukkuessa Herramme rukoili juutalaisten iltarukouksen Psalmista 31 jättäytyen itsensä Herran rauhaan. Samaan rauhaan hän tahtoo saattaa meidänkin, kun hän viivyttää apuaan. Näin hän nukkuessaan pitää meille mahtavan saarnan.
Myrskyn täytyy nousta siellä, missä Jeesus kulkee. Siellä hän opettaa huutamaan avukseen Herran nimeä. Hän kulkee siellä, missä vaivoja ja vaivattuja on. Elämän myrsky herätti opetuslapset huolettomuudestaan, jossa he olivat eläneet Jeesuksen seurassa. Myrskyssä heistä taottiin vastuunkantajia. Heiltä riistettiin elämän oma turva, oma taito, oma osaaminen. Pyhän Hengen kouluun otettiin opetuslapset. He oppivat ylioppilaiksi, maistereiksi, tohtoreiksi, kun he huusivat Herran puoleen: Herra, pelasta meidät, me hukumme! Opetuslapset eivät herätä itseänsä, vaan Jeesuksen. He eivät pysty asettamaan myrskyä, mutta he voivat herätä Herran. He etsivät Herraa, joka ei ole kaukana, vaan samassa veneessä. Kuka vaan kelpaa herättämään Herran.
Hän herää. Hän asettaa ensin myrskyn pelokkaan rinnassa: Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset? Oman elämänuskon on tultava vähäuskoksi, jotta Herra tulisi meille suureksi. Tämä sana tyynnyttää myrskyn sinunkin rinnassasi, sinunkin elämässäsi. Tämä sana valmentaa sinua elämää varten, jotta jaksaisit arjessa ja sen myrskyissä. Tässä kappelissa saat nauttia elämän suvantoa. Arjessa sinua hätyyttää synnin myrsky, huolten ja voimattomuuden myrsky, ihmissuhteiden myrsky, epäuskon myrsky. Käy Herran eteen ja herätä hänet, painu hänen eteensä kerrankin, kokeeksikin, saat nähdä, että hänen sanansa käy sydämeesi, vaikkapa nuhtelevanakin. Ja silloin tyyntyy elämän myrsky ja tulee aivan tyven. Se on sellainen tyven hiljaisuus, jonka vienossa hyminässä on läsnä Herra. Hän ei olekaan kallioita haljettavassa myrskytuulessa, ei maanjäristyksessä, eikä tulenlieskassa, vaan suuressa hiljaisuudessa (1. Kun. 19). Herra osoittaa olemuksensa ihmeellisessä rauhassaan piiritetyssäkin kaupungissa (Ps. 31:22). Jos itse yrität tyynnyttää elämän myrskyä, elinvoimat pian laantuvat ja palaat arkeen entis-täkin väsyneemmin. Anna Herran hoitaa. Hän elää ja toimii tänäkin päivänä juuri sinun elämäsi myrskyssä. Aamen.
(Saarna ammentaa Wilhelmi Malmivaaran teoksesta: Viestejä vaivatuille, Lapua 1927, s. 74-79).