Päivänavaus yläkoulu, lukio virsi 382: 1, 6 Sinuhun turvaan, Jumala
Hiljattain on ollut suuria myrskyjä Länsi- ja Keski-Euroopassa. Niin kovia tuulia, että ne puhalsivat jopa junan raiteilta. Ennen näkemätöntä!
Monet puhuvat ihmisen aiheuttamista ilmastomuutoksista, toiset säiden oikuista. Joka tapauksessa kaikki tekijät yhdessä vakavoittavat ajattelemaan toimiamme vastuussa maailmankaikkeuden ainoan kotiplaneettamme tulevaisuudesta. Jokainen voi tehdä aika paljon ymmärtäessään vastuutaan ympäristöstämme. Toisaalta moni ääni nousee kuuluttamaan, että vähäiset toimemme tulevat auttamattoman liian myöhässä.
Tänä aamuna kerron teille, miten Jeesukselle kävi, kun hän joutui hirmuiseen myrskyyn. Hän oli veneellä liikkeellä suuressa järvessä. Kun vähänkään tuulee, vene keinuu aika lailla. Tuulen yltyessä on hankalaa saada pitävää otetta mistään. Silloin pelottaa. Mutta mitä Jeesus silloin tekikään: Hän nukkui. Siinä nukkumisessa on jotain majesteettilista: syvää perusluottamusta siihen, että myrskyn silmässä on Luojan tyyntä. Jeesus veti niin sikeitä, että opetuslasten piti ravistella hänet hereille: ”Herra, auta, me hukumme!” He olivat taitavia rukoilemaan, sillä he osasivat kertoa suuren hätänsä Vapahtajalle.
Ystävä, saattaa olla, että sinulla on nyt menossa elämän seesteinen vaihe, tietoihin ja taitoihin kasvamisen kausi. Viisasta on suvannon aikana varautua pahan sään varalle. Saattaa olla, että toisen elämässä raivoavat niin suuret myrskyt, että sisäinen elämän juna puhalletaan raiteilta. Vapahtajan puoleen pitää kääntyä kaikessa hädässä, sillä hän auttaa. Hän nousee ylös ja nuhtelee myrskyä. Silloin tuli aivan tyyntä, aallot asettuivat ja oli hiljaista. Hän pystyy kaikkeen, ja hän pitää sinun elämäsi niin kuin koko maapallomme kohtalon rakkaissa käsissään. Sinunkin suuri pelkosi ja avuttomuuden tunteesi tyyntyy hänen rakkaisiin käsiinsä. Hän rauhoittaa meitä näkemään ja tekemään voitavamme. Herra siunatkoon sinua …