Ilo, rakkaus, ystävyys. Nämä kolme sanaa nousevat vahvasti esiin Jeesuksen puheesta. Ilo, rakkaus ja ystävyys ovat perustana sille, että voimme tuottaa hedelmää, pilaantumatonta, pysyvää hedelmää.
Jeesus sanoi: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” Mistä sinä iloitset? Mistä Jeesus mahtoi iloita? Miten meidän ilomme voisi tulla täydelliseksi?
Ilo ja kiitollisuus taitavat kuulua aika läheisesti yhteen. Se mistä iloitaan, on kiitoksen aihe. Luulen, että meillä monilla on jotenkin turhan tiukat vaatimukset sille, mistä iloita ja kiittää. Esimerkiksi vanhemmat saattavat yrittää järjestää lapsilleen monenlaisia virikkeitä ja ilonaiheita. Nähdään paljon vaivaa, että päästään jonnekin erityiseen paikkaan. Etsitään elämyksiä erilaisista teemapuistoista. Käydään matkoilla. Järjestetään monenlaisia virikkeitä, viedään harrastuksiin. Kaikki tämä voi olla sinänsä ihan hyvää. Kerron erään oman kokemuksen.
Olimme pojan perheen kanssa lomamatkalla ulkomailla. Loman loppupuolella kysyin silloin nelivuotiaalta pojantyttäreltä, mikä on ollut parasta tällä lomalla. Hän sanoi: ”Kun tehtiin vaarin kanssa palapeliä.” Lapsi olisi ollut ihan tyytyväinen, kun mummi ja vaari olisivat tulleet heille kotiin ja olisi voitu leikkiä kiireettömästi. Hän ei tarvinnut sitä ulkomaanmatkaa vaikka varmaan se kaikkineen oli ihan hyvä juttu.
Toisin sanoen me saatamme olla sokeita kaikelle sille tavalliselle, josta voisimme iloita ja kiittää. Itse olen asettanut itselleni väljän tavoitteen. Kirjaan silloin tällöin facebookissa kiitosaiheita. Olen ajatellut, että niitä aikaa myöten kertyy tuhat. Tällä hetkellä niitä on noin 80. Jonain päivänä kirjaan useampia, joskus yhden, joskus en yhtään. Ne voivat olla hyvin arkisia asioita. Mutta niitä kirjaamalla yritän muistuttaa itselleni ja fb-kavereilleni, että kiitoksen aiheita on ympärillämme jatkuvasti, kun vain huomaamme ne. Meitä rakastava taivaan Isä on luonut tämän maailman niin ihmeellisesti, että siinä riittää ilon ja kiitoksen aiheita loputtomiin.
Useimmat kirjaamani kiitosaiheet ovat olleet tosiaan hyvin arkisia. Monet liittyvät luontoon, eläimiin, auringonpaisteeseen, kevään etenemiseen tai johonkin omiin tekemisiin. Joskus ne ovat itseä ilahduttaneita tai muuten koskettaneita linkkejä. Joukossa on tietenkin myös hyvinkin syviä, hengellisiä asioita. Kaikkein merkittävimpiä olen kyllä vielä ikään kuin pantannut. En ole tyhjentänyt pajatsoa kerralla.
Kysyin aikaisemmin: Mistä sinä iloitset? Haluan pysäyttää sinut miettimään, mistä kaikesta voit olla iloinen ja kiitollinen. Rohkenisikohan joku nousta seisomaan ja kertomaan muutamalla sanalla, mistä iloitset? Sana on vapaa. Ilkka voi tuoda langattoman mikrofonin, jos haluat sanoa jotain kaikkien kuullen. [–]
Me jokainen voimme omassa mielessämme koota ilon ja kiitoksen aiheita.
Kysyin myös: Mistä Jeesus mahtoi iloita? Itselläni tulee nopeasti muutama asia mieleen. Varmaan Jeesus iloitsi, kun sai auttaa eri tavoin apua tarvitsevia ihmisiä, parantaa sairaita, ruokkia nälkäisiä, antaa syntejä anteeksi niitä katuville. Ehkä syvin ilo tuli siitä, jos joku apua saanut tuli kohtaamaan uudelleen ja kiittämään. Varmaan Jeesus iloitsi ystävien seurasta. Ihan varmaan hän iloitsi myös siitä, kun sai kohdata vieraanvaraisuutta, sai aterioida, syödä ja juoda. Varmaan hän iloitsi levosta, vilvoittavasta varjosta ja raikkaasta juomavedestä kuumana päivänä kuljetun pitkän päivämatkan jälkeen. Hänhän oli ihminen kuten mekin – tosin ilman syntiä. Ehkä syvintä iloa Jeesus tunsi yhteydestä taivaalliseen Isäänsä.
Olisiko noissa mainitsemissani Jeesuksen ilonaiheissa jotain myös meille? Eikö ole niin, että jos aina vain haluaa jotain itselleen, ei koskaan saa kylliksi? Mutta jos on valmis jakamaan omastaan ja auttamaan avun tarpeessa olevaa, saa iloa myös itselleen. Jeesus antoi anteeksi. Mekin voisimme opetella anteeksiantavaa mieltä. Jos juuttuu kokemiinsa vääryyksiin, saattaa katkeroitua. Jos on valmis antamaan anteeksi, voi saada itselleen ilon ja rauhan. Me voisimme opetella huomaamaan arjen pienet asiat ja iloitsemaan niistä. Samalla voisimme varmaan opetella kiittämään toista ihmistä, joka osoittaa ystävällisyyttä.
Syvin ja kestävin ilon ja kiitoksen aihe tietenkin on se rakkaus, jolla Jumala meitä rakastaa. Hän armahtaa ja antaa anteeksi. Hän tahtoo osoittaa, että jokainen on hänelle tärkeä ja että jokaisella on paikka ja tehtävä hänen valtakunnassaan.
Ilon rinnalla toinen keskeinen sana Jeesuksen puheessa oli rakkaus. Raamatussa sanotaan, että ”Jumala on rakkaus” (1.Joh 4:17). Jeesus sanoi: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” Tässä sana rakkaus ei tarkoita tunnetta, eroottista rakkautta.
Tässä rakkaus merkitsee toisen ja toisten pyyteetöntä huomioimista: Auttamista, palvelemista, jopa uhrautumista. Rakkaus on toisen asemaan asettumista. Se on sitä, mitä apostoli Paavali kuvaa ensimmäisen korinttilaiskirjeen luvussa 13 tällä tavalla: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [–]Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”
Nämä sanat me kuulemme hyvin usein avioliittoon vihkimisen yhteydessä, vaikka tässä rakkaus ei todellakaan tarkoita sitä puolisoiden välistä kiintymyssuhdetta tai eroottista rakkautta. Tuossa kuvauksessahan on kyse Jumalan täydellisestä rakkaudesta. Hän rakasti ja rakastaa meitä syntisiä ihmisiä, vaikka meissä ei olisi mitään rakastettavaa. Hän rakastaa vaikka ei saisi vastarakkautta. Tästä täydellisen rakkauden asenteesta me voimme ottaa oppia. Sitä emme koskaan saavuta, mutta sitä kohti voimme pyrkiä.
Ilo, rakkaus ja ystävyys ovat sanat, jotka nostin esiin kuulemastamme evankeliumikatkelmasta.
Jeesus sanoi seuraajiaan ystäviksi. Tämä ystävyys ei ollut ihan tavanomaista. Yleensähän ystävyksistä ajatellaan, että kyse on jollakin tavoin tasavertaisesta suhteesta. Ystävyys syntyy, jos on syntyäkseen. Toisen ystäväksi ei voi väkisin alkaa. Eikä ystävyys perusteiltaan ole sellaista, jossa toinen on aina antamassa ja toinen saamassa. Toki jostain auttamissuhtees-takin voi tulla ystävyyssuhde. Pääsääntöisesti ystävyys on kuitenkin vastavuoroista.
Jeesus sanoi kuitenkin läheisistään: ”Ette te valinneet minua, vaan minä teidät.” On vaikea tietää, mitä kaikkea opetuslasten ystävyys Jeesukselle merkitsi. Sen tiedämme, että kovin kummoisia ystäviä he eivät aina olleet. Juudas kavalsi Jeesuksen. Getsemanessa ystävät nukkuivat, vaikka Jeesus pyysi heitä valvomaan kanssaan. Jeesusta vangittaessa joku heistä ryhtyi väkivaltaiseksi vastoin Jeesuksen opetuksia ja kaikki he lopulta pakenivat, jättivät Jeesuksen yksin. Pietari kielsi Jeesuksen kolmesti. Mutta varmaan aikaisemmin koki heidän seurassaan läheisyyttä ja turvaa.
Nyt Jeesuksen sanat hänen seuraajilleen on osoitettu meille. Juuri siksihän Raamattu on kirjoitettu, että Jumalan tahto tulisi kaikkina aikoina ilmi. Jeesus sanoi: ”minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”
Jeesuksen omana oleminen ja eläminen ei voi, eikä saa olla vain uskomista. Meitä kutsutaan uskon yhteyteen, yhteyteen Jeesuksen kanssa ja yhteyteen toisten uskovien kanssa. Mutta kyse ei ole vain istumisesta ja uskomisesta, kyse ei ole vain omasta uskosta nauttimisesta. Jeesushan sanoi: ”minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle …”. Mutta pelkkä liikekään ei ole tavoite. Tavoite on tuottaa hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Näinhän Jeesus meitä opetti.
Niin, mikä on se hedelmä, jota meidän tulisi tuottaa? Eikö se ole juuri se, mitä nostin saarnan aluksi esiin Jeesuksen sanoista: ilo, rakkaus ja ystävyys. Ilo siitä, että meillä meitä rakastava taivaan Isä, joka tuli itse ihmiseksi ihmisten joukkoon sovittaakseen meidät itsensä kanssa. Rakkaus, jonka olemme saaneet itse kokea, kun Jumala armahtaa meitä, antaa meille synnit anteeksi. Ja ystävyys, jota kaikkien Kristukseen uskovien tulisi tuntea ei vain toisiaan kohtaan vaan osoittaa myös niille, joiden uskonto ja vakaumus on erilainen. Meidät on kutsuttu lähtemään liikkeelle viemään rakkauden sanomaa yhä uusien ihmisten ulottuville niin lähellä kuin kaukana.