Taivaanmaa
Olen Sastamalassa ja erityisesti Etelä-Tyrväällä ihmetellyt paikannimiä. Täällä jos missä tietää olevansa juurevalla maaseudulla, kun tietyn nimisellä tiellä asuu samannimisiä ihmisiä.
Oman nimen mukaan nimettyjä teitä on toki monessa paikassa Suomessa. Mutta täällä on vielä yksi erikoisuus. Tietyn nimisten ihmisten samanniminen tie johtaa täällä myös samannimiseen paikkaan. Täällä on Erkkilänmaa, Muniksenmaa, Hakahuhdanmaa, jne. Meillä kaikilla on yksi samanniminen paikka, jonne voimme mennä, vaikka sitä ei olekaan karttaan merkitty. Se on taivaanmaa.
Jumalan valittu kansa
Jumala on rakkaus. Jeesus on Jumalan rakkautta. Jumalan rakkaus Jeesuksessa antaa itsensä toisen puolesta. Toisen puolesta uhrautuminen ei ole kiitosta kaipaavaa, vaan uhrautuminen tehdään kiitollisin mielin. Uhrautuja voi tehdä sen ainoastaan silloin, kun kokee toisen niin arvokkaana, että on valmis tähän uhraukseen, eikä näe edes muuta vaihtoehtoa. Tällaista on Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Näin paljon Jumala rakastaa meitä.
Jeesus antaa meille kristityille aivan uudenlaisen olemisen tavan. Jeesusta ei hyväksytty omiensa parissa, koska hän julisti syntejä anteeksi. Juutalaiset reagoivat tähän voimakkaasti, koska syntien anteeksianto oli vain Jumalalle mahdollista. Jeesuksen syntien anteeksianto oli juutalaisille kuin Jumalan pilkkaa, ja tästä Jeesusta syytettiinkin.
Jeesus antoi myös meille mahdollisuuden antaa syntejä anteeksi. Hän antoi meille Jumalan valtuudet. Hän näytti meille, mikä on Jumalan tahto meitä ihmisiä kohtaan.
Me kristityt emme ole vain Jumalan palvelijoita, vaan me olemme enemmän. Olemme Jumalan valittu kansa. Olemme taivaan kansalaisia maailmassa. Juutalaisilla oli jo aiemmin tämä oikeus, mihin sana Israel viittasi. Israel on Jumalan valittu kansa. Jeesuksin viittaa päivän evankeliumissa siihen, että Jumala on valinnut meidät olemaan kansansa.
Jumalan perhe
Palvelijat voivat valita isäntänsä ja isäntä valitsee palvelijansa. Tämä valinta pitää paikkansa vain niissä tilanteissa, kun on kysymys työsuhteesta, tai palvelu on vapaaehtoista. Raamatun aikana tunnettiin vastentahtoinenkin palvelu, jota nimitettiin orjuudeksi. Raamattu puhuu meille palvelijasta kummassakin merkityksessä, mutta Jumalan palvelijaa ei koskaan kutsuta Jumalan orjaksi.
Silloin kun etsitään palkattua työvoimaa, tehdään valintoja puolin ja toisin. Katsotaan, täyttääkö työntekijä vaatimukset, jos ei, häntä ei valita tai hänet vaihdetaan toiseen. Samoin työntekijä punnitsee työnantajaansa: kenen työ on miellyttävin, missä on parhaat edut ja mistä on hänelle hyötyä. Kun Jumala valitsi meidät, ei ollut kysymys tällaisesta valinnasta. Meistäkään ei taida olla tekemään tätä valintaa.
Jeesus puhuu valinnasta, joka tapahtuu vanhempien ja lasten välillä. Vanhemmat eivät valitse lapsiaan, eivätkä lapset vanhempiaan. Heidät annetaan toisilleen. Tämän valinnan mahdollisuuden puutteesta huolimatta lapsen ja vanhemman side on vahvin mahdollinen. Vanhemmat ovat valmiita lähes mihin tahansa lastensa puolesta ja päinvastoin. Jostakin tällaisesta on kysymys Jumalan ja hänen seurakuntansa välillä. Jumala on kivulla meidät synnyttänyt. Hän iloitsee jokaisesta lapsestaan. Hän on valmis mihin tahansa meidän puolestamme. Hän suree sydämestään jokaista hänelle selkänsä kääntänyttä lasta, ja iloitsee jokaisesta takaisin kotiin tulleesta lapsestaan.
Lapsilla ja palvelijoilla on sekin ero, että palvelijat eivät tiedä, eivätkä välitä isäntänsä todellisista tarkoitusperistä. He eivät toimi parhaalla tahdollaan ja uhrautuen isäntänsä puolesta. He tekevät mitä heidät on käsketty tehdä niin kauan kuin saavat säännöllisesti palkkansa.
Jumalan perintö
Lapset ovat perillisiä. He uskovat jonain päivänä perivänsä sen kaiken mitä vanhemmat heille jättävät. Lapset kokevat yhteiseksi sen, mitä heidän vanhemmillaan on. Se on heidän kaikkien yhteistä omaisuutta, vaikka sitä olisi vain vähän. Lapset oppivat jo varhain toimimaan yhteiseksi hyväksi siitä erikseen hyötymättä tai siitä erikseen palkkaa pyytämättä.
Jumala on siis valinnut meidät kristityt ystävikseen ja lapsikseen, eikä vain palvelijoiksi. Hän on valinnut meidät olemaan taivaan kansalaisia ja taivaan perillisiä. Hän on uskonut haltuumme salaisuutensa, hänen rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Siinä on Jumalan perintö. Siinä on hänen omaisuutensa. Siinä on koko taivas.
Tämän omaisuutensa Jumala tahtoo uskoa ja antaa meille. Siinä me saamme ja siinä me voimme antaa toisillekin synnit anteeksi. Siinä me voimme lahjoittaa muillekin taivaan. Jumala kutsuu meidät jatkamaan Jeesuksen Kristuksen työtä tässä maailmassa.
Me kristityt, taivaan kansalaiset tässä maailmassa, saamme ottaa omamme ja osuutemme riemullisesti ja varmoina. Tiedämme, ettei kukaan voi ottaa Jumalan rakkautta meiltä pois. Meidän ei tarvitse olla arkoja ja varovaisia, vaan voimme näyttää Jumalan rakkauden aarteen jokaiselle. Meidän ei tule kätkeä aarrettamme tai pelätä sen menettämistä, vaan me saamme omistaa sen ja käyttää sitä omistajan oikeudelle.
Taivaanmaa taivaan tiellä on meidän taivaan kansalaisten kotipaikka. Sitä kohti me saamme käydä turvallisin ja levollisin mielin.