4. sunnuntai pääsiäisestä, Joh. 16: 5-15, Samuli Koivuranta

Samuli Koivuranta
Keravan seurakunta

Kuullussa evankeliumissa Jeesus opettaa opetuslapsiaan. Minusta voisi melkeinpä jopa sanoa, että Jeesus pitää siinä seuraajilleen eräänlaista rippikoulua. Opetettavaa asiaa on paljon, aikaa vähän. Tuttu tunne kenelle tahansa rippikoulun opettajalle. Tuntuu, että ehditään tekemään vain kevyt pintaraapaisu moniin kristillisen uskon tärkeisiin asioihin.

Jeesus ei ole kuitenkaan tästä huolissaan. Hän tietää, että oppiminen jatkuu. Opetuslasten oppiminen ei ole sen varassa, että he saavat olla historian Jeesuksen jalkojen juuressa. Tämän Jeesuksen opetus jatkuu Pyhän Hengen johdatuksessa seurakunnan keskellä.

Olen uutena rippikoulutyön kokonaisuudesta vastaavana pappina yrittänyt selvittää itselleni, mistä rippikoulussa oikein on kysymys. Mitä rippikoulussa tulisi oppia? Miksi rippikoulua käydään? Ottakaapa te täällä olevat rippikoululaiset kynänne ja tutustumisvihkonne ja miettikää yhdessä kanssani päivän evankeliumin valossa vastauksia näihin kysymyksiin: Mitä rippikoulussa tulisi oppia? Miksi rippikoulua käydään? Tarkistan vastaukset sitten messun jälkeen.

Perinteisesti rippikoulusta on sanottu, että se on kasteopetusta. Tällä tarkoitetaan, että rippikoulussa käydään läpi niitä kristillisen uskon asioita, joihin kasteessa liitytään ja tunnustaudutaan. Siten rippikoulussa opetellaan uskontunnustusta, Kymmentä käskyä, Isä meidän -rukousta, tutustutaan Raamattuun ja pyhiin sakramentteihin sekä opetellaan uskon asioiden liittämistä rukoukseen ja arjen elämään.

Tässä yhteydessä minua kiinnostaa kuitenkin erityisesti tuo sana ”rippikoulu”. Sananmukaisestihan se tarkoittaa ”synnintunnustuskoulua”. Sanalla on omat historialliset juurensa ehtoollista edeltävässä rippikäytännössä. Aikaisemmin ehtoolliselle tulijat merkittiin etukäteen ylös sen mukaan, olivatko he käyneet tätä ennen ripittäytymässä eli tunnustamassa syntinsä. Erityinen merkitys tällä oli silloin kun tultiin ensimmäistä kertaa ehtoolliselle konfirmaation yhteydessä.

Useimmiten puhumme muodikkaasti ”riparista” ajattelematta kovinkaan paljon sanan alkuperäistä merkitystä. Voipa olla, ettei ”Synnintunnustuskoulu” olisi kovin edustava brändi. Tästä huolimatta haluaisin hiukan pysähtyä tämän merkityksen äärellä, sillä se liittyy aika erityisellä tavalla Jeesuksen opetukseen päivän evankeliumissa.

Kun Jeesus kertoo opetuslapsilleen Totuuden Hengen tehtävästä, hän nimenomaan sanoo tämän opettavan synnin, vanhurskauden eli oikeudenmukaisuuden ja tuomion. Tarkoitus on paljastaa, että maailma on väärässä. Aikamoinen opetussuunnitelma.

Tällainen opetussuunnitelma saattaa kuulostaa ensi kuulemalta jonkin verran synkkäilmeiseltä. Ehkä se siltä kuulosti noille opetuslapsillekin, jotka eivät vielä ennalta voineet tietää pääsiäisen tapahtumista, Jeesuksen tulevasta kuolemasta ja ylösnousemuksen ihmeestä. Sen sijaan seurakunnassa, jossa vuosia myöhemmin tätä evankeliumia luettiin, asiat näyttäytyivät uudessa valossa. Voitiin ymmärtää, että juuri synnin ja pahan vallan voittanut Jeesuksen ylösnousemus oli avain kaikkeen. Ylösnousemus paljastaa, että elämä maailmassa ei ole vain vahvojen, viisaiden, menestyneiden ja rikkaiden valtaa, vaan että elämä on lopulta Jumalan käsissä. Heikon ja vähäisenkin elämä on siksi äärettömän arvokas.

Jeesuksen ja Totuuden Hengen rippikoulu opettaa elämästä iloitsemista. Sitä ei voi tehdä ohi synnin ja pahan todellisuuden. Tässä maailmassa ei läheskään aina toteudu oikeudenmukaisuus. Siksi meidän on, hyvät nuoret ja aikuiset, yhdessä jatkuvasti opeteltava mitä on synti. Meidän on taivaan kansalaisina nähtävä maailmassa ja siten myös itsessämme vallitseva itsekkyys ja pahan valta ja sanouduttava siitä jatkuvasti irti. Meidän on suostuttava siihen, että emme vielä ymmärrä kaikkea, olla herkkiä kuulemaan, hitaita puhumaan, hitaita vihaan. Vasta tästä seuraa todellinen ilo, kuten päivän raamatuntekstit meitä opettavat.

On helppo ymmärtää, ettei tällaiseen oppimiseen millään riitä vain viikon mittainen kesäleiri. Kyse ei ole siitä, että pappi antaa ulkoa opeteltavaksi listan asioista ja teoista, joita tulee tehdä tai välttää tekemästä. Kyse ei ole myöskään siitä, että tiedämme ja puhumme paljon. Kyse on paljon kokonaisvaltaisemmasta asiasta.

Kirkossamme otetaan tulevien vuosien aikana käyttöön uusi valtakunnallinen rippikoulusuunnitelma. Siinä korostuu erityisesti nuorten seurakuntayhteyden merkitys. Rippikoulua eletään monen ikäisten seurakunnan keskellä, ei vain tiedollista oppien ja suorittaen, vaan yhdessä uskoa todeksi eläen. Rippikoululaiset osallistuvat ehtoolliselle yhdessä seurakunnan kanssa jo ennen konfirmaatiota. Ehkäpä osa opetuksestakin tapahtuu enemmän muiden seurakuntalaisten kanssa, rinnalla eläen. Miten te nuoret voisitte kokea olevanne osa seurakuntaa, osa meitä muita – myös konfirmaation jälkeen? Entä millä tavoin te, joilla on jo pitkä elämänkokemus, voisitte olla osa rippikoulua?

Jeesuksen ja Totuuden Hengen rippikoulu on koko elämän mittainen synnintunnustuskoulu, jossa me kaikki olemme nuorimmasta vanhimpaan oppijan asemassa. Se on elämistä tiedon ja tietämättömyyden rajalla, murheen ja ilon rajalla, maan ja taivaan rajalla. Ehkä eläminen tällä rajalla ei aina ole niin selväpiirteistä kuin toivoisimme. Silti voimme elää ja oppia siinä turvallisesti yhteiseen uskoon luottaen, kasteen armoon palaten.