Tänään ollaan keskellä ihmisten arkea. Jeesus puhuu synnistä ja tuomiosta.
Jokainen osaa sanoa mitä on synti. Välillä näemme syntiä enemmän omalla, välillä toisten ihmisten kohdalla. Jokaisella on oma, vähän erilainen, käsityksensä synnistä. Ja sitten on vielä Raamatun ja uskomme käsitys siitä.
Syntiä on tapana sanoa olevan kahdenlaista. On niitä erilaisia tekoja tai tekemättä jättämisiä, sanoja ja ajatuksia, joilla me rikomme omaa parastamme, toisia ihmisiä ja Jumalaa vastaan. Näitä syntejä varten on syntynyt ja laadittu erilaisia listoja synneistä. Erimielisyyksiä voi sitten syntyä siitä, mikä on syntiä ja mikä ei ole syntiä. Sekin on tärkeä asia, mutta ei ehkä kaikkein tärkein asia. Olennaista on, että jokainen tekee syntisiä tekoja.
Toiseksi on perisynti. Siis meillä jokaisella oleva taipumus tehdä syntiä. Joskus on sanottu että ihminen on synninalainen ja siksi ihminen olisi pohjimmiltaan huono. Siitä ei kuitenkaan perisynnissä ole kyse. Ei perisynti ole vienyt meistä pois sitä, mistä Jumala sanoi luodessaan Niin oli hyvä. Perisynti on kuitenkin se, joka kertoo miksi jokainen meistä tekee syntiä. Se kertoo kuinka mahdotonta kenenkään on keskittyä toisten synteihin, koska jokaisella on omiakin syntejä.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että perisynti, ihmisen taipumus syntiin, on se olennainen johon tulee kiinnittää huomio. Yksittäiset synnit ovat yksittäisiä, mutta niihin ei ole syytä keskittyä liikaa, koska kaikkia syntejä ei kuitenkaan koskaan voi huomata. Siksi pitää nähdä kokonaisuus.
Viime aikoina asiasta on keskustelu toisesta näkökulmasta. Tämä aika laittaa ihmisen koville. Ihmisen käsitys omasta arvosta voi olla vähäinen. Puhe perisynnistä voi saada ihmisen kuvittelemaan, että hän on huono. Keskustelun mukaan perisynnistä puhuminen voi johtaa siihen, että muutenkin heikoilla olevat ihmiset alkavat hävetä ja uskoa että he ovat huonoja. Siksi on esitetty, että esimerkiksi messun synnintunnustuksessa pitäisi puhua enemmän tekosynneistä kuin ihmisessä olevassa syntisyyden olemuksesta eli perisynnistä. Silloinkaan ei ole kyse syntilistoista, vaan jo tapahtuneiden syntien tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Joka tapauksessa lopputulos on sama. Me olemme syntisiä ihmisiä, olemme tehneet syntiä.
Jeesus sanoo tämän saman asian päivän evankeliumissa, että synti on sitä kun ihmiset eivät usko häneen. Jokaisella ihmisellä on epäuskoa Jeesusta kohtaan. Vaikka epäusko kuuluu myös Jumalan mielen mukaiseen uskoon, se kertoo synnin olemisesta meissä ihmisissä. Kukaan ei kykene rakastamaan Jumalaa yli kaiken eikä lähimmäistä niin kuin itseään. Emme voi uskon alueellakaan esiintyä toisia ihmisiä parempana tai tuomita toisia.
Kristillisen ihmiskäsityksen lähtökohta on jokaisen ihmisen kauneus ja hyvyys Jumalan edessä. Niin kuin luomiskertomuksessa sanotaan. Mutta samalla yhtä lailla on totta, että tämä kaunis ja hyvä ihminen on syntinen. Ja syntinen ihminen tuomitaan. Syntiä seuraa tuomio, kuten me niin helposti tiedämme. Ihmisten antama tuomio, mutta mikä vielä pahempaa Jumalan tuomio. Tätä tuomiota emme voi välttää. Näin toimii arkielämän sanapari synti – tuomio.
Jeesus kuitenkin sanoo, että voimassa ei enää olekaan tuo arkielämän sanapari synti – tuomio. Sen sijaan on olemassa kolmen sanan kokonaisuus synti – vanhurskaus – tuomio. Tämä Jeesuksen kertoma, ja hänen mukanaan tuoma muutos muuttaa kokonaan ihmiselämään. Siksi meitä ei enää koskekaan arkielämän sanapari synti – tuomio.
Synnin ja tuomion väliin on tullut vanhurskaus. Tämä vanhurskaus on tutummalta nimeltään Jeesus Kristus. Hänen elämänsä ja näin pääsiäisen aikaan juhlittava kuolemansa ja ylösnousemuksensa on se, mikä on tullut synnin ja tuomion väliin. Silloin kun tajuaa tehneensä syntiä tai oman syntisyytensä, on pelko tuomiosta. Vaikka Jumalan tuomio ei pelottaisikaan, niin toisten ihmisten tuomio voi olla suuri. Vanhurskaus ei estä toisia ihmisiä tuomitsemasta meitä meidän synneistämme. Vanhurskaus kuitenkin sanoo voivansa poistaa pelon, että joudumme elämään kaiken menneen kanssa, että emme voi aloittaa alusta. Jeesus Kristus tuli tänne maan päälle pelastamaan syntisiä ihmisiä, joita me jokainen olemme. Siksi synnille on tullut vastapuoli: Jeesus, johon jokainen meistä voi turvata syntiä vastaan. Synnintekemiseltä Jeesus ei meitä pelasta, mutta synnin seurauksilta.
Jeesuksen ydin on, että syntinenkin voi kelvata Jumalalle. Syntisenkään ei tarvitse pelätä tuomiota. Jeesus on tuonut sanalle tuomio kokonaan uuden merkityksen. Synnin kanssa tuomio tarkoittaa tuomitsemista meidän ansioidemme mukaan. Vanhurskauden vuoksi tuomio tarkoittaakin syntiselle vapauttavaa tuomiota. Tämän maailman ruhtinas, paholainen, on tuomittu, jotta meidät voidaan vapauttaa ikuisesta kuolemasta. Synnin palkkana vanhurskauden tähden ei enää olekaan kuolema vaan elämä.
Tämä lupaus kuuluu meille jokaiselle. Vaikka me teemme syntiä, me elämme sillä tavalla jo täällä maan päällä taivasta, että synti ei voi saada lopullista voittoa. Jeesus on meidän puolellamme!