Rakkaat kristityt täällä Csömörissä.
Viime kesänä saimme pitää joukon teitä csömöriläisiä vierainamme Loviisassa. Moni teistä on käynyt pitkän ystävyysseurakuntayhteyden aikana Loviisassa ja moni loviisalainen on käynyt täällä Csömörissä. Mutta minulle viime kesän kohtaaminen oli ensimmäinen yhteys teihin, hyvät ystävät. Tuo viikko antoi monenlaisia kokemuksia, mutta erään tapahtuman tahdon jakaa uudelleen kanssanne.
Oli lauantai iltapäivä ja ilta. Olimme Loviisan kaupungin leiripaikalla Källassa meren rannalla. Toiset saunoivat ja kävivät uimassa. Toiset paistoivat lettuja iltapalaksi. Kahvittelimme. Mutta sitten tapahtui jotain. Istuimme ulkona ja aloimme laulaa. Laulut olivat sekä teille että meille tuttuja. Lauloimme säkeistöjä vuoron perään unkariksi ja suomeksi. Ne olivat lauluja uskosta, lauluja Kristuksesta, lauluja ihmisenä elämisestä. Uskon, että tuo hetki jäi monille yhdeksi merkittävimmistä koko vierailusta. Se oli kokemus vahvasta yhteydestä, yhteenkuuluvuudesta ja yhteisestä uskosta.
Yhteys on merkillinen asia. Se kätkee sisälleen salaisuuden. En usko, että vastauksena salaisuuteen olisi vain kummallekin tuttu laulu. Yhteys on ihme. Yhteys ei synny käskemällä, sen synnyttämiseksi ei ole olemassa mitään keinoja. Yhteys syntyy silloin kun se syntyy. Sama ihme kätkeytyy rakkauteen – on mieletöntä käskeä ketään rakastamaan. Jos poika käskee tyttöä tai tyttö poikaa rakastamaan – ymmärrämme tilanteen mielettömyyden.
Sama ihme kätkeytyy myös uskoon. Usko Kristukseen ja luottamus Jumalan rakkauteen eivät synny ajattelun tuloksena, ne eivät synny päättelemällä tai todistamalla. Ne eivät synny hienoista puheista. Usko syntyy yhteydestä ja kohtaamisesta.
Ensimmäisenä helluntaina usko yhdisti eri maista tulleet ja eri kieltä puhuvat ihmiset. He tulivat samasta kokemuksesta osallisiksi. Mikään kansa tai ihmisjoukko ei voinut omistaa yksin Jumalaa, ei omistaa yksin uskoa häneen. Usko Kristukseen yhdisti erilaisia ihmisiä.
Usko on suuri salaisuus. Kristus puhuu meille tänään siitä, kuinka hän oli kutsunut opetuslapsensa maailmasta. Miksi juuri heidät – emme tiedä. Miksi juuri meidät – emme tiedä sitäkään. Yhteys Kristukseen on salattu. Rakkauden side on merkillinen.
Kun Kristus sanoo: ”Olen ilmoittanut nimesi ihmisille..” ei kyse ole vain esittelystä, nimen sanomisesta – niin kuin me sanomme tavatessamme ensimmäisen kerran. Nimi tarkoittaa Raamatussa aina jotain enemmän – Kristus on ilmoittanut Jumalan olemuksen. Kuka Hän on, millainen Hän on.
Kristus ilmoitti meille rakastavan Jumalan. Me saamme uskoa, että hän rakastaa meitä ilman ehtoja. Sellaisina kuin me olemme. Hän rakastaa meitä ja kutsuu meitä yhteyteen joka päivä. Tämä yhteys on koettavissa aivan erityisellä tavalla myös kristittyjen välisessä yhteydessä. Ja on ihmeellistä – kuinka yhteys on koettavissa silloinkin – kun kieli on erilainen. On kyse enemmästä kuin vain puheesta. Me uskomme kaikki olevamme Jumalallemme rakkaita, Kristukselle rakkaita.
Tänään iloitsen yhteydestä. Tänään saamme yhdessä iloita myös siitä, että Kristus on sanonut rukoilevansa meidän puolestamme. Me olemme hänen mielessään, hänen ajatuksissaan. Emme ole tässä maailmassa yksin.