Tämä pyhäpäivä johtaa meitä kyselemään, millaista on elää taivaan kansalaisena maailmassa. Evankeliumiteksti on katkelma Jeesuksen jäähyväisrukouksesta. Sitä on kutsuttu myös nimellä ylimmäispapillinen rukous, sillä siinä Jeesus rukoilee omiensa puolesta. Johanneksen evankeliumin tyyli on toistavaa ja ajatuksen kulkua on vaikeata seurata. Mitä äsken luetuissa jakeissa oikein sanotaan? Miten Jeesuksen jäähyväisrukouksen ajatukset ohjaavat elämään taivaan kansalaisina maailmassa?
Evankeliumitekstin voi kiteyttää kolmeen kohtaan. Ensinnä taivaan kansalaiseksi tullaan uskomalla, että Jeesus on se, joka hän sanoo olevansa, siis Jumalan Poika ja Herra. ”Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.” Usko Jeesukseen on tärkeintä.
Toiseksi Jeesus on antanut uskovilleen tehtävän jatkaa sitä työtä, jonka hän on Jumalalta saanut. ”Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan … ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.” Taivaan kansalaisen elämässä Kristuksen kirkkaus tulee julki. Taivaan kansalaisuus on toisenlainen tapa elää – sellainen, jossa Jumalan rakkaus näkyy sanoissa, asenteissa ja teoissa toisia ihmisiä kohtaan. Se ei tarkoita sitä, että taivaan kansalaiset olisivat niin pyhiä ja virheettömiä ihmisiä, että Jeesus sen vuoksi tulisi kirkastetuksi. Päinvastoin se merkitsee sitä, että taivaan kansalaiset ovat huonoja ja heikkoja ihmisiä, joilla ei ole mitään muuta kerskattavaa kuin Kristuksen kirkkaus.
Kolmanneksi Jeesus rukoilee omiensa puolesta. ”Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.” Taivaan kansalaisen etuoikeus on, että Jeesus lupaa rukoilla uskoviensa puolesta. Me voimme rukouksessa kääntyä Jumalan puoleen. Samanaikaisesti meitä kantaa tietoisuus siitä, että Jeesus rukoilee meidän puolestamme.
Päivän evankeliumitekstin sanoma sopii hyvin Lappeen seurakunnan juhlapäivään, kun tämän Marian kirkon uudet kuoriurut otetaan käyttöön. Tänään on aihetta iloon ja kiitokseen. Kanttorit saavat kunnon työvälineen. Pitkä ja monivaiheinen urakka on päätöksessään, kun kauniit urut ovat valmiina palvelemaan seurakuntaa. Itse asiassa niiden tehtävät liittyvät hyvin evankeliumitekstin korostuksiin julistaa sanomaa Jeesuksesta, kirkastaa häntä ja johdattaa rukoukseen.
Luterilaisessa uskonkäsityksessä korostetaan musiikkia Jumalan luomistyön osana. Martti Lutherin mukaan musiikki on Jumalan suuri lahja, jota on käytettävä sen arvon mukaisesti vapaalla ja iloisella mielellä. Urkujen käyttöönottamisessa onkin hyvä muistuttaa Lutherin sanoista: ”Rakastan musiikkia. Minua eivät miellytä hurmahenget, sillä he tuomitsevat sen. Rakastan musiikkia, koska se on Jumalan lahja eikä ihmisten aikaansaannos; se tekee mielen iloiseksi, se karkottaa paholaisen, se synnyttää vilpitöntä iloa. Musiikkia harjoitettaessa katoavat viha, aistillisuus ja pöyhkeys. Annan musiikille ensimmäisen arvosijan teologian jälkeen.”
Urut ovat lännen kirkon tärkein jumalanpalvelussoitin. Ne alkoivat yleistyä kirkoissa ensimmäisen vuosituhannen lopulla. Meillä Suomessa urkuja alettiin hankkia kirkkoihin vasta 1800-luvun loppupuolella. Yhtäältä ne palvelivat seurakuntaveisuuta, joka laahaavan temponsa vuoksi tarvitsi tuekseen säestyssoitinta. Toisaalta uruilla on aina ollut itsenäisiä tehtäviä, kuten esimerkiksi vuorottelu seurakunnan tai kuoron laulun kanssa. Jumalanpalvelusmusiikin ohella uruilla on varsin keskeinen merkitys kirkkomusiikille ja musiikkielämälle yleensäkin. Uusien urkujen myötä tämän kirkon jumalanpalveluselämä ja kirkkomusiikki rikastuvat huomattavasti.
Usko Jumalaan ei ole vain sanoja tai puhetta, jonka avulla voimme selvittää uskon syvyyksiä ja rikkauksia. Usko on myös Jumalan palvomista ja ylistämistä silloin, kun sanallinen ilmaisu käy riittämättömäksi. Soitinmusiikki antaa mahdollisuuden sanattomaan julistukseen, rukoukseen ja aivan erityisesti Jumalan kiittämiseen ja ylistämiseen. Urut kirkon pääsoittimena sopivat luonteensa vuoksi tähän tehtävään erityisen hyvin. Urkumusiikin ilmaisuvoima ulottuu sanojen taakse. Parhaimmillaan soitinmusiikki vahvistaa, syventää, avartaa ja jopa täsmentää evankeliumin sanomaa ja uskon rikkauksia.
Hyvät seurakuntalaiset. Tämän pyhäpäivän vanha latinankielinen nimi on cantate. Se merkitsee suomeksi ”laulakaa”. Nimi tulee päivän psalmin 98 alusta: ”Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.” (Ps. 98:1) Kristillinen seurakunta kulkee ylösnousseen Voittajan jäljessä kohti täydellistä iloa taivaassa. Pyhän Hengen johtamina kristityt saavat jo nyt elää taivaan kansalaisina maailmassa uskoen Jeesukseen, kirkastaen häntä ja luottaen hänen esirukouksiinsa.