5. paastonajan sunnuntai, Mt. 21: 33 – 43, Esko Väyrynen

Jumalan armo. Mitä se on? Mikä mielikuva meillä on Jumalan armosta? Onko se joku lahja, kyky vai olotila?
Heprean kielellä se kuuluu hesed ja tarkoittaa Jumalan uskollisuus. Kun Jumala teki liiton Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa, niin Jumala ei koskaan peru tai pura tätä liittoa. Jumalan tekemä liitto on voimassa aina. Se on Jumalan armo.
Ihminen kyllä rikkoo ja unohtaa liiton, lupauksen totella Jumalaa. Mutta se on aina Jumalan puolelta voimassa.
Kun meidät kasteessa Jumala on ottanut lapsekseen, niin Jumala on meidän Isämme, vaaikka me hylkäisimmekin Jumalan. Se on Jumalan armoa. Jumala on uskollinen.
Tämän sunnuntain evankeliumi on Jeesuksen opettama vertaus Jumalan armosta. Viinitarhan isännän ja vuokramiesten suhde perustuu luottamukseen. Isäntä antaa viinitarhansa vuokralaisten käyttöön luottaen siihen, että hän saa sijoittamalleen pääomalle tuottoa eli korkoa. Mutta vuokralaiset pettävät isäntänsä täysin. He eivät ainoastaan jättäneet vuokraa maksamatta, vaan pahoinpitelivät vuokrankantajat peräti hengiltä. Isäntä luottaa tästä huolimatta vuokralaisiinsa ja lähettää poikansa sanoen: Minun poikaani he kavahtavat. Mutta vuokralaiset ottivat pojan kiinni ja tappoivat.
Ihmisen ja Jumalan suhde on juuri viinitarhan isännän ja vuokralaisen suhde. Jo luomiskertomuksen paratiisi kuvaa tätä. Jumala antoi koko luomansa maailman, josta Jumala totesi, että se oli sangen hyvä, tämän kaiken Jumala uskoi ihmisen viljeltäväksi ja varjeltavaksi. Viljelemällä ihminen saa kehittää tietojaan ja taitojaan hyvinvointinsa lisäämiseksi. Varjeleminen sisältää luomakunnan säilyttämisen kunnossa ja saastuttamattomana.
Ihminen ei kuitenkaan tyytynyt hyvinvointinsa edistämiseen, vaan hänessä heräsi vallanhalu: hän halusi tulla niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan. Ihminen petti jo paratiisissa Jumalan luottamuksen.
Me tiedämme varmasti kokemuksesta, miten karvasta on luottamuksen pettäminen. Enemmistöhallitus on luottamuksen äärirajoilla, kun maan talous ei olekaan tasapainossa. Luottamuspulan seurauksena on hallituksen kaatuminen.
Jos ystävä pettää luottamuksen, se on paljon kipeämpi. Ystävästä on paljon vaikeampi luopua. Tosi ahtaalla olemme, jos puoliso tai lapset pettävät luottamuksen. Kerran petetyksi tulleen on vaikea luottaa. Petetystä tulee arka ja pelokas. Pelkoa yritämme torjua vihalla.
Asia tai henkilö, jota emme tunne, herättää meissä torjuntaa, joka ilmenee hyökkäävänä käyttäytymisenä, joskus jopa vihamielisyytenä. Syntiin langennut paratiisin ihminen sanoi pelänneensä Jumalan ääntä.
Mutta Jumala on uskollinen. Paratiisissa hän lupasi vaimosta syntyvän miehen, joka voittaa synnin, kukistaa kuoleman kuolemallaan.
Jumalan luoma maailma on Jeesuksen vertauksen viinitarha. Isäntänsä luottamuksen pettäneitä vuokralaisia Jumala ei tuhoa. Jumalan uskollisuus ja rakkaus tulee ilmi siinä, että hän lähettää Poikansa kulmakiveksi, joka ei petä luottamusta. Sillä Kristus oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti, Fil. 2:8.
Kristus on valittu kivi, kallis kulmakivi ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva. Kristukseen toivonsa panevista tulee eläviä kiviä, joista Jumala rakentaa seurakuntansa.
Kun pettymyksen herättämä viha vaihtuu luottamukseksi Jumalan uskollisuuteen, silloin olemme saaneet osaksemme Jumalan armon. Me olemme uskottomuudellamme ansainneet Jumalan tuomion. Jeesus ristiinnaulittiin kaupungin porttien ulkopuolella. Hänen kärsimänsä häpeän ja hylkäystuomion ansiosta me olemme Jumalalle mieluisia, koska Kristus on meidän ansiomme. Hän oli kuuliainen Jumalan tahdolle kuolemalla minun, kadotetun ja tuomitun ihmisen puolesta. Hän voitti minut vapaaksi kuolemasta pyhällä ja kalliilla verellään.
Minä huomaan aina uudelleen pettäneeni Jumalan luottamuksen aiheuttamalla pettymyksen läheisilleni. Jumalan uskollisuus kutsuu minua yhä uudelleen Herran pöytään. Siellä saan omakohtaiseksi Kristuksen lunastustyön sovituksen tuntoani kaivavista synneistä.
Anteeksiannon todellisuus mitataan siinä, jos jaksan itse unohtaa ystävän tuottaman pettymyksen. Niin todesta kuin itse luotan Jumalan anteeksiantoon Kristuksen lunastustyön vuoksi, niin paljon itse luotan pettymyksen tuottaneeseen ystävään. Ja sama kääntäen. Silloin olen saanut omalle kohdalleni kokea todeksi Jumalan armon, kun uskallan puhutella ystäväksi lähimmäistäni, jolle ole tuottanut pettymyksen. Jeesus puhuttelee kavaltajaansakin, Juudas Iskariotia, vielä kavaltamisen jälkeenkin ystäväksi. ”Ja se, joka hänet kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: Se, jolle minä suuta annan, hän se on, ottakaa hänet kiinni. Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: Terve rabbi! ja antoi hänelle suuta. Niin Jeesus sanoi hänelle: Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit.” Mt. 26:48-49.
”Herra, sinun Jumalasi, käy itse sinun kanssasi, hän ei jätä eikä hylkää sinua” 5.Ms. 31:6.