Nainen on lyöty maahan. Hänet on saatu kiinni aviorikoksesta.
Kuolemantuomio uhkaa. Ei sen enempää eikä vähempää. Kuolemantuomio. Näin kova laki tuohon aikaan oli.
Mutta vielä tänäkin päivänä 2000 vuotta myöhemmin on maita, joissa kivityskuolema uhkaa aviorikoksesta kiinni joutunutta. Tuomittu kaivetaan vyötäröstä alaspäin maahan ja kiviä heitetään kunnes tuomittu kuolee.
Kuolemantuomio ei ole meidän lakiemme mukaista. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan kuolemantuomioilla ei ratkaista elämän ongelmia. Lopullista tuomiovaltaa ei ole annettu ihmisen käsiin.
Tätä Jeesus selkeästi meille tänään opettaa. Meillä on harvoin, jos koskaan sellaista elämän viisautta, toisen ihmisen ymmärtämistä, että osuisimme tuomioissamme oikeaan.
Vuorisaarnassa Jeesus sanoi: ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.”
Keskeistä päivän evankeliumissa on se, että Jeesus saa tuomitsijat tutkimaan itseään. Tuomitsemiskiihkoiset miehet pysähtyvät miettimään omia tekosiaan ja tekemättä jättämisiään.
Suorastaan pyhää vihaa kiehuvat miehet ryhtyvät pohtimaan asiaa toisesta näkökulmasta.
Ei ajatella vain naisen rikosta, vaan katseet kääntyvät omaan elämään.
Tämähän on suoranainen ihme. Jeesuksen taitava toiminta ja viisaat sanat saavat tämän ihmeen aikaan.
Jeesus pysäyttää kärjistyneen tilanteen. Hän ei lähde suoraan vastaamaan ei tai juu, kun häneltä kysytään, mitä naiselle nyt pitäisi tehdä.
Jeesus kumartuu ja kirjoittaa sormellaan maahan.
Usein on viisautta pysäyttää, rauhoittaa kärjistynyt tilanne. Niin on hyvä tehdä niin murrosikäisen kuin kenen lähimmäisen kanssa hyvänsä. Pysähtyminen antaa suurimman tunnekuohun laantua. Kiihtyneenä, pahan olon vallassa suuria ratkaisuja ei kenenkään pitäisi tehdä.
Pysähtyminen oman elämänsä tutkisteluun on meille jokaiselle tärkeää. Kesäinen luonto voi olla hyvä pysähtymisen paikka. Metsistä ja rannoilta löytyy vielä hiljaisuutta, jonka hoidossa on hyvä omaa elämää tutkistella.
Hyvä pysähtymisen paikka on myös oma kotikirkko joka sunnuntai klo 10 säällä kuin säällä. Silloin omaa elämää on mahdollista rauhassa ajatella ja miettiä.
Pysähtyminen antaa mahdollisuuden muutokseen. Jos arkinen rutiini jatkuu samanlaisena päivästä toiseen, muutoksen mahdollisuudelle ei anneta tilaa.
Kun pysähdymme, voimme nähdä ja kuulla jotain uutta niin kuin kuulivat fariseukset ja lainopettajat.
Kun Jeesus hiljaisen kirjoittamistuokion jälkeen nousi maasta, hän sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.”
Ehkä Jeesus kirjoitti maahan juuri nämä sanat. Näin ainakin roomalaisessa oikeudenkäynnissä toimittiin. Tuomari kirjoitti ensin tuomion ja sitten luki sen ääneen.
Jeesuksen sanat perustuvat Mooseksen lakiin: ”Todistajien on heitettävä ensimmäiset kivet ja sen jälkeen kaikkien muidenkin on osallistuttava syyllisen kivittämiseen.” (5 Moos. 17:7)
Pysähtyminen ja Jeesuksen sanat avaavat todistajien silmät näkemään omaa elämää totuuden valossa. Eihän tässä syyttömiä itsekään olla. Ensimmäisten kivien heittäjiä ei löydy.
Syyttäjät häipyvät paikalta yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.
Vanhimmat ja vanhemmat näyttävät esimerkkiä. Tämä elämän laki ei ole muuksi muuttunut.
Ensimmäisten kivien heittäjiä ei löytynyt. Ihme tapahtui. Toisten tuomitsijat heräsivät tutkimaan itseään.
Tämä on sitä heräämistä ja kääntymistä, jota Jumala meiltä odottaa. Sanansa kautta Jumala tahtoo paljastaa meille totuuden itsestämme. Totuuden joka ei ole kaunis ja mallikelpoinen kenenkään kohdalla.
Jumala tahtoo paljastaa totuuden, että hän saisi armahtaa meitä. Hän tahtoo paljastaa totuuden, että ymmärtäisimme kuinka suuri hänen rakkautensa on juuri minua kohtaan.
Syytetty, maahan lyöty nainen sai kosketuksen tästä taivaallisesta rakkaudesta, kun hän kuuli Jeesuksen sanovan hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Nainen, joka oli jo lähes tuntenut ensimmäisten kivien iskut. Nainen, joka oli käynyt kuoleman portilla, sai kuulla nämä armon sanat: ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää tee syntiä.”
Sanat antoivat uuden mahdollisuuden. Elämä sai jatkua. Maahan poljettu sai nousta uuteen elämään.
Tähän uuteen elämään Jeesus tahtoo meille jokaiselle voimansa antaa.
You raise me up. Sinä nostat minut. Tämän Kari Tapion tunnetuksi tekemän laulun kuulemme nyt Sakari Kuosmasen esittämänä.