5. sunnuntai loppiaisesta, Mk. 4: 26 – 29, Esko Väyrynen

Jumalan valtakunnassa ei sovelleta yritysmaailman sääntöjä. Yritysjohtajalta odotetaan katetta sijoitetulle pääomalle. Laman aikana yritysjohtajat vaihtuvat, kun tulosta ei synny.
Jumalan valtakunnassa panos, sijoitus, on Jumalan ainokainen Poika, hänen viaton kärsimisensä ja kuolemansa ristillä, ettei yksikään hukkuisi. Tavoitteena on siis voittaa jokainen ihminen. Toimeksiannossa Jeesus ilmaisi tehtävän sanoilla: Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Tehtävä on järjellä ajatellen ylivoimainen, maailmanlaajuinen. Jos tehtävän onnistuminen riippuisi ihmisen taidoista ja kyvyistä, toimeksianto olisi pitänyt perua heti alkuunsa. Jo opetuslasten johtajaksi kutsuttu Pietari oli vaaran uhatessa valmis kieltämään Herransa. ”En tunne sitä miestä” hän kolmeen kertaan vannoi ylimmäisen papin pihassa Mt. 26:72,74.
Tämän päivän evankeliumi opettaa meille sen, että Jeesuksen opetuslapsilta ei vaadita tulosvastuuta Jumalan valtakunnan leviämisestä. Jumalan sana on sen siemen, jota Jeesuksen seuraajat on kutsuttu kylvämään. Mutta sadon korjaaja, leikkaaja, ei olekaan enää opetuslapsi, sanan kylväjä, vaan itse Herra Jeesus. Siemenen itäminen ja viljaksi varttuminen ei ole kylväjän vastuulla. Sanan vaikutus on Jumalan vallassa, Pyhän Hengen työtä. Evankeliumin tulosvastuu on Jumalalla. Se ei vapauta vastuusta, ”en taistele niinkuin ilmaan hosuen” 1. Kor. 9:26.
Epäusko kyllä tahtoo meidän itse saavan aikaan uskoa kuulijoissa. Me masennumme, jos emme saa nähdä sanan sattuvan tai saavan aikaan herätystä. Epäusko syyttää meitä silloin huonoiksi Jeesuksen seuraajiksi. Epäusko vaatii minulta tekoja.
Kokemuksesta tiedämme, että tällä hetkellä jään ja roudan kangistama luonto herää kevätauringon lämmössä jälleen väriloistoonsa. Samalla tavalla kuin kevään tulo on ihmisen toimista riippumaton, samalla tavalla Jumala Pyhän Henkensä voimalla kukistaa epäuskon. Jeesuksen opetuksen mukaan sanan kylväminen on sivuseikka, mutta kasvu Jumalan tuntemisessa on salattua, ihmisestä riippumatonta. Luther selittää Jeesuksen työtä syntiemme sovittamiseksi: hän on lunastanut minut vapaaksi kuolemasta pyhällä , kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan.
Epäuskon voima ilmenee siinä, että meillä on jatkuva suorituspaine pelastuksemme hyväksi, vaikka Jumalan Poika on lunastanut meidät osallisiksi iankaikkisesta elämästä. Raamattu kuvaa Jumalan taivaalliseksi Isäksemme, joka varjelee ja pelastaa kaikesta pahasta ilman mitään omaa ansiotamme tai mahdollisuuttamme. Jo psalmilaulaja ylistää Jumalaa kuolemasta pelastajaksi, Ps. 56:14.
Kun me pelkäämme Jumalaa kostajana ja rankaisijana, se on sielunvihollisen työtä. Jumala vihaa syntiä, johon sielunvihollinen meitä viettelee, ettemme uskaltaisi luottaa Jumalan rakkauteen. Jumalan rakkaus tuli ilmi siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Raamattu jatkaa: Jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme, 1. Jh.4:10-11.
Kun sanan kylvö pääsee kasvamaan meissä sadon korjuun asteelle, silloin meissä on syttynyt rakkaus ja halu auttaa ja palvella läheisiä, siis toisia ihmisiä. Sen saa aikaan se, että me olemme kokeneet todeksi omalle kohdalle Jumalan rakkauden, olen vapaa kuoleman vallasta.
Viime päivien suuri uutinen on ollut se, että Suomi anoo EY:n jäsenyyttä. On syntymässä Euroopan valtioiden yhteistyön tuloksena uusi talousmahti maailmaan. Tämän päivän evankeliumi, ilosanoma, on se, että Jumalan valta toteutuu ilman ihmisten toimenpiteitä. Mutta me saamme Jeesuksen opettaman rukouksen sanoin pyytää Jumalan vallan toteutumista omassa elämässämme. Silloin epäusko kaatuu ja lähimmäisenrakkaus herää.