5. sunnuntai pääsiäisestä, Jaak. 5: 13-15, Hans-Christian Daniel

Luonnollinen ihminen ei käsitä Jumalan töitä. Hän luulee Jumalaa lähinnä kyläkauppiaaksi ja uumoilee: kun annan Jumalalle rukouksen, Jumalan on annettava minulle sitä, mitä rukoilen. Jumala kuulee rukouksen, hän kuuntelee lapsiaan, mutta hän on suvereeni, kaiken yläpuolella oleva majesteetti, joka tietää, mitä tekee. Hänen toimintaansa on ihmiselle käsittämätöntä, sillä se on kätketty ristin salaisuuteen.
Rukous on aina kytkennässä uskoon. Usko vastaa Jumalalle, hänen sanaansa ja lupaukseensa. Usko tietää, että ihmisen sairautta ja terveyttä ei ole vain kroppaamme liittyvä seikka, vaan Jumalan edessä ja hänen kädessään on myös iankaikkinen terveys, ja iankaikkiseen elämään voidaan päästä vain kuoleman kautta. Se on siis kätketty ristin ja kärsimisen salaisuuteen.
Ihminen voi puhua Jumalan kanssa, koska Jumala on ensin puhunut hänen kanssaan. Rukous on silloin oikein ja voimissaan, kun se tapahtuu Jumalan Sanan mukaan Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä. Getsemanessa Herra ei rukoillut lottovoittoa, ei terveyttä eikä pitkää ikää, vaan hän rukoustaistelussaan antautui Jumalan käteen. Enkeli tuli ja vahvisti häntä.
Kun minä viime vuonna suuren onnettomuuteni jälkeen rukoilin Jumalalta terveyttä, hän vei minut syvemmälle sairauteen, niin että minulla ei ollut enää mitään omaa tuomassa toivoa kuin papin sanomana ”Kristuksen ruumis sinun puolestasi annettu, Kristuksen veri sinun puolestasi vuodatettu”. Siitä alkoi minun sisäinen toipuminen, jonka jälkeen ruumiillinen eli fyysinen toipuminen oli oikeastaan vain ajan ja kärsivällisyyden sivuseikka, kun pystyin täysin luottamaan sairaalahenkilökuntaan, vaikka jouduttiinkin puhumaan luun murskautumisesta ja kampurajalasta, verenmyrkytyksestä ja jalan amputoinnista. Mikä tahansa sairauden tulos olisikin ollut, tiesin ja uskoin olevani Jumalan rakastavassa isänkädessä.
Rukous ei siis tee Jumalasta kyläkauppiasta, vaan Herra pysyy Jumalana, joka tekee hyvän tahtonsa mukaan. Sitä Herran veli Jaakob tavoittaa, kun hän sanoo, että ”rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan” ja hieman myöhemmin kehottaa ”rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan” (Jaak. 5:15-16). Vanhurskaan rukous ei ole superrukousta eikä superkristityn rukousta, vaan sellaisen ihmisen nöyrä ja yksinkertainen rukous, joka nousee yksin uskosta ja lepää siinä vanhurskaudessa, jonka Herramme Jeesus Kristus on pyhällä ristillään ja viattomalla kuolemallaan ansainnut meille. Aamen.