5. sunnuntai pääsiäisestä, Jer. 29: 11-14, Hans-Christian Daniel

Koulun kevätkirkossa
Olin hiljattain pienen kolmivuotiaan lapsenlapseni kanssa hiekkalaatikolla. Hiekkalelujen joukossa oli pieni vene. — ”Vaari, meidän pitää laittaa laiva uimaan”, käski pieni mies toivoen vesileikkejä. Vastasin hänelle, että mennään ensi kuussa rannalle, kun vesi on lämpimämpi: Siellä on mukava uittaa sitä. — ”Vaari, kesä on hyvin lyhyt”, vastasi Petteri muistuttaen siitä, ettei mukava vesileikki saisi jäädä kesän lyhyyteen. Kesällä pitää nauttia kesästä. Ei saa jäädä haikailemaan.
Meille tulee kesä. Kesä on kuin palaisi hieman sitä paratiisin aikaa, jolloin saa olla vain, nauttia lämmöstä ja luonnosta ja kokea olevansa osaa luontoa. Meillä on kesä, koska Jumala lupasi vedenpaisumuksen jälkeen (1. Moos. 8: 21-22): ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. – Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” Siis vuodenaikojen vaihtelu pysyy, vaikka olemmekin pahoja, päivä ja yö pysyvät ja se siunaus, jonka Herra Jumala antoi maalle ja maailmallemme.
Tänään Herra Jumala lupaa paljon enemmän (Jer. 29:11-14): ”minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut!” Tulevaisuuden, huomispäivän saamme ja kaiken kukkuraksi toivon. Se ei siis ole toivoton tapaus. Saamme huutaa avuksemme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja ylläpitää kaiken. Saamme rukoillen kääntyä hänen puoleensa. Saamme kertoa hänelle kaikki murheemme. Hän lupaa kuulla. Ei hän lupaa poistaa kaikkia huoliamme ja hankaluuksiamme, mutta hän lupaa kuulla meitä pieniä. Saamme etsiä häntä, ja löydämme hänet. Miten löydämme Jumalan? Hän lupaa: ”Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra.” Löydämme hänet, kun hän antaa meidän löytää itsensä.
Kesällä saat ihmetellen löytää Herraa Jumalaa hänen luomakunnastaan, hänen luonnostaan. Ja se vasta on virkistävää! Jumala pysyy uskollisena sille rakkaudelle, jonka hän itse on. ”Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.” (1. Joh. 4: 16). Vaikka elämässämme joskus sataakin ja on pimeää, kuitenkin Jumala on rakkaus ja hän tahtoo sinulle hyvää. Siinä lepää sinun tulevaisuutesi ja sinun toivosi.
Me saatamme suunnitella vaikka mitä. Jos vedet eivät lämpiäisikään ja pieni vene jäisikin uittamatta tänä kesänä, tulevaisuuden ja toivon perusta ei ole siinä, mitä me aiomme ja jaksamme, vaan siinä, että Herran Jumalan olemus on rakkaus, joka tahtoo meille hyvää. Hän myös kasvattaa meitä kärsivällisyyteen, kun kaikki ei menekään niin kuin me toivoisimme ja ajattelisimme. Jumala sanoo (Jer. 29: 11): ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia.” Hänen rauhan ajatuksensa auttakoot sinua tänä kesänä siihen, että kasvat uskossa, toivossa ja rakkaudessa hänen lapsenaan siunattuna kesän lapsena, jolla on tulevaisuus ja toivo.
Minä etsin Herraa Jumalaa, ja löysin häntä hiekkalaatikosta, kun niinkin pieni ihmispoikanen muistutti aikamme lyhyydestä. Sain muistutuksen Herran Jumalan rakkaudesta, joka toimii minunkin kauttani tälle pienelle lapsenlapselle. Meidän kauttamme toisten elämään tulee tulevaisuutta ja toivoa. Siinä on Jumalan kesää! Aamen.