Päivänavaus alakoululle
Pieni poika tulee isänsä luo itkien: Isä, minuun sattuu. Poika tietää, ettei isä poista kipua, mutta isän läheisyys auttaa poikaa kestämään sitä ja rauhoittumaan. Isä rakastaa, vaikka pojan on kestettävä kipunsa itse. Yhteys ja jakaminen auttavat.
Pieni tyttö tulee äidin luo valittaen: Äiti, mulla on kauhea nälkä. Äiti joko antaa syötävää tai sanoo, että saat ruokaa hetken päästä, äiti on juuri laittamassa. Tärkeä on, että pieni tyttö saa kertoa tarpeistaan äidille, joka ei aina tyydytä tarpeita. Joskus äiti tietää, että on parhaaksemme viivyttää tai peräti kieltä.
Kun kerromme tarpeemme ja olotilamme isälle tai äidille tai opettajalle, he voivat auttaa, sillä he tahtovat auttaa. Useasti he kuitenkin tietävät, mitä meitä auttaa jo ennen kuin pyydämmekään, niin kuin äiti tai isä on käynyt kaupassa ja laittaa ruokaa jo ennen kuin sinulle nälkä tuleekin.
Kun pyytää mangumme vain tiettyä asiaa, esimerkiksi Anna karkki, mulla on kauhea nälkä, me vain pahoitamme heidän mieltään, koska he eivät voi suostua pyyntöömme.
Rakkaat lapset, samalla tavoin kuin ilmaisemme isälle tai äidille tai opettajalle kaikki tarpeemme, tuomme myös taivaalliselle Isällemme rukouksessa kaikki asiat. Mutta yhtä vähän kuin äitikään ei voi auttaa meitä, kun kotiläksyt ovat jääneet lukematta, Jumalakaan ei usuta meille lunttilappua. Jumala toki auttaa meitä rauhoittumaan ja tunnustamaan tilamme. Saamme pelosta vapautettuina tehdä parannus ja keskittyä uuteen asiaan.
Rukoilkaamme. Jumala, en jaksa tänään. Minua pelottaa. Kaveri ahdistaa minua. Opettaja vaatii, ja kouluvuosi käy vähiin. En osa. Auta minua tänään tässä hommassa. Tämä homma on sinun. Alistun siihen, että sinä hoidat tämän homman minun kauttani niin kuin itse tahdot. Anna minulle turvallinen mieli. Aamen.