6. sunnuntai pääsiäisestä, Jh. 15: 26 – 16: 4, Esko Väyrynen

Kouluissa lienee vieläkin hyvin suosittu virsi, jossa pyydetään totuuden Hengen, Jumalan Pyhän Hengen johdatusta ja siunausta kaikelle tiedon etsimiselle ja taitojen kartuttamiselle. Toisaalta on varmasti myös niin, että sitä mukaa kuin tieto ja taito tulee entistä tasapuolisemmin kaikkien ulottoville, jopa omaisuudeksi, vastaavasti näyttää yleistyvän Jumalan Hengen halveksunta siunauksen ja johdatuksen antajana. Ihminen näyttää olevan valmis uhmaamaan Jumalan sanaa vastaan heti, kun hän luulee saaneensa lisää tietoa. Jo paratiisissa vaimo suostui ottamaan kielletystä puusta, kun kiusaaja vetosi siihen, että te tulette NIIN KUIN Jumala tietämään sekä hyvän että pahan. Kiusaaja jätti vain viekkaasti kertomatta, että te tiedätte jo kaiken hyvän, mutta Jumalan käskyn rikkomisen jälkeen te tiedätte lisäksi myös pahan. Kiusaaja sai siis ihmisissä syntymään sen mielikuvan, että Jumala haluaa salata ihmisiltä jotakin arvokasta.
Tämän päivän kiusaaja haluaa aivan samoin saada meissä syntymään mielikuvan, että Jumala tai joku ihmeellinen kirkko on kaiken inhimillisen tiedon ja kehityksen, jopa luonnollisen ja iloisen elämän vastakohta. Ei ole mitenkään harvinaista, että ns. sivistyneet ihmiset pitävät oppineen vastakohtana uskovaista.
Tämä kysymys askarruttaa minua ja ehkä kuulijoitakin kahdesta syystä. Ensinnäkin eilispäivänä kymmenet tuhannet nuoret saivat valkolakkinsa tai jonkin muun koulunkäynnin PÄÄTTYMISEN merkin. Heillä tuntuu olevan uusin tieto hallussaan. He ovat järkeviä nuoria ihmisiä. En liene ainoa, joka mielessään kyselee: Vieläkö tänä päivänä pitkälle koulutettu nuori nöyrtyy pyytelemään: ”Totuuden Henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä.”
Sen kokemuksen perusteella, mikä minulla on nuorten opettajana tai kasvattajana ja omasta nuoruusajastani, rohkenen väittää, että myös oppinut ja valistunut nuori tänäkin päivänä haluaa saada Totuuden Hengen tietojensa ohjaajaksi ja siunaajaksi. Nuoren elämään kuuluva itsenäistymisen halu saa aikaan sen, että Totuuden Hengen kaipausta ei haluta tunnustaa tai edes paljastaa kaikkein läheisimmille. Mutta Jumalan yhteyden etsintä ja kaipuu on aivan yhtä yleistä nuorten keskuudessa tänä päivänä kuin se on ollut joskus vuosikymmeniä sitten ns. hyvinä aikoina.
Toiseksi kysymys oppineesta uskovaisen vastakohtana askarruttaa minua siitä syystä, että olemme kokoontuneet yhteiseen jumalanpalvelukseen sellaiseen huoneistoon, jossa hyvin monet meistä, minä muiden joukossa, ovat opetelleet tavailemaan. Nyt yritämme opetella tässä samassa opinahjossa sopertelemaan, että Totuuden Henki johdattaisi meidät Kristuksen luokse. Silloin meille opetettin koululaisesta laulua: ”Herra sulle olkoon siellä oppaanas.”
Tämän päivän tietorikkaan nuoren ongelma on kai lähinnä siinä, että koulu ei enää selkeästi rohkaise nuorta kysymään ja pyytämään Jumalan Hengen johdatusta elämälleen ja opiskelulleen. Tokkopa löytyy tämän päivän koululaisen laulukirjasta laulua, joka toivottaisi laulajalleen: ”Herra sulle olkoon siellä oppaanas.”
Se, että Jumala itse tai edes kirkko olisi tiedon tai sivistyksen, elämän kehittämisen vastustaja, on pelkästään sielunvihollisen aikaansaama harhakuvitelma. Jos tämä olisi totta, kirkko ei voisi hyväksyä minkäänlaista opetusta tai kukaan pappi ei saisi toimia missään opettajan tehtävässä. Päivastoin. Kun Jumala oli saanut luomistyönsä päätökseen, Hän sanoi ihmisille: ”Tehkää maa itsellenne alamaiseksi”. Toisin sanoen, Jumalan antamalla valtuutuksella ihmisellä on lupa tutkia kaikkea, kehittää luomakuntaa niin pitkälle kuin se suinkin on mahdollista. Tämän valtuutuksen Jumala antoi ihmiselle ennen syntiinlankeemusta.
Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen on aina halunnut tiedon avulla päästä Jumalasta riippumattomaksi – niinkuin Jumala.
Eräs ilmaus tästä on, kun jotkut kuvittelevat ns. tieteellisen maailmanselityksen avulla voivansa todistaa, ettei Jumalaa ole olemassakaan eli maailman synnyssä ei ole tarvittu Jumalaa. Tuohon äsken mainittuun valtuutukseen maan tekemisestä ihmiselle alamaiseksi sisältyy sekin tieteelle kuuluva oikeus tutkia ja selvittää, MITEN jokin on tapahtunut. Mutta vain Raamattu pystyy vastaamaan, KUKA sen teki. Usko siis vastaa meille: Jumala loi sanallaan ja tiede selittää: miten se käytännössä tapahtui. Usko ja tiede eivät ole keskenään ristiriidassa. Tiedekin on Jumalan antama elämänalue ihmisen monipuoliseen elämään.
Kiusaaja yrittää meidänkin silmissä saada Jumalan syylliseksi: Jumala on hyljeksittävä tai halveksittava, koska Jumala on elämän ja kehityksen este ja jarru. Mutta tämän päivän tekstissä Jeesus lupaa seuraajilleen: Minä lähetän teille Puolustajan Isän tyköä.
Puolustajan tehtävä on kahtalainen: Ensiksi Puolustaja paljastaa meidät itsemme syyllisiksi.
Me haluamme tiedoillamme tulla niin kuin Jumala. Meissä elää vanha aatami, joka haluaa elää ilman Jumalaa. Me kuvittelemme takaavamme parhaan tulevaisuuden lapsillemme kouluttamalla heidät hyvään ammattiin. Mutta Puolustaja paljastaa, lähettäessämme lapsiamme opintielle olemme unohtaneet pyydellä: Herra sulle olkoon siellä oppaana.
Kun Totuuden Henki pääsee paljastmaan meidän oman syyllisyytemme, niin me joudumme todella kuolemantuoion eteen, kun huomaamme laiminlyöneemme Jumalan antaman tehtävän kasvattaa Herran meille antamat lapset hänen tuntemiseensa.
Toiseksi: Puolustajan tehtävänä on torjua syyllisyytemme synnyttämä epäusko ja epätoivo. Me saamme epäonnistuneinakin vanhempina ja kasvattajina yhä uudestaan turvata heikkoina Herran apuun. Kun me tunnemme kelvottomuutemme ja syyllisyytemme Jumalan edessä siitä, että olemme laiminlyöneet tehtävämme todistaa Herran armosta omassa elämässämme, silloin Totuuden Henki tekee meissä työtään. Vain huonot, heikot ja kelvottomat tarvitsevat Puolustajaa. Syyttömässä ei ole mitään puolustettavaa.
Meidän yhteiskunnassamme ei ketään saateta petojen raadeltavaksi uskonsa tähden. Mutta me tiedämme sisimmässämme, millaista petojen raatelua on se, kun saamme todeta itsemme ja lastemme yrittävän selvitä ilman Jumalaa. Silloin Puolustaja, Pyhä Henki on meille tosi rakas. Ilman Hänen antamaansa voimaa me emme jaksaisi emmekä kestäisi. Hänen antamallaan voimalla me jaksamme toivottomaltakin näyttävässä tilanteessa huokailla: Herra ole itse meidän ja heidän oppaana, apuna ja tukena elämän ahdistuksissa ja kuoleman hädässä.