Saarna pappisvihkimysmessussa:
Israelin historiassa muistettiin ihmeellistä vapautumista Egyptin orjuudesta vapauteen kolmessa suuressa juhlassa vuoden aikana. Viimeisin näistä oli lehtimajanjuhla, koko kansan pyhiinvaellusjuhla. Sitä vietettiin koko viikon ajan sapatista sapattiin. Juhlaviikon aikana asuttiin lehtimajoissa. Ne muistuttivat siitä, miten autiomaavaelluksen aikana majoituttiin.
Lehtimajanjuhlaan liittyi keskeisesti vesi. Se oli välttämätöntä, mutta autiomaavaelluksella siitä oli ollut puutetta. Jokaisen juhlapäivän aamuna papit hakivat kulkueena vettä Siiloan lähteestä ja uhrasivat sen Herralle temppelin alttarilla. Seremonia päättyi veden kaatamiseen kuivaan maahan.
Veden hakeminen muistutti kansaa ensinnäkin siitä, että Jumala oli huolehtinut sen tarpeista vaivalloisella vaelluksella autiomaassa. Juuri siellä Jumala oli halunnut olla: elämän todellisuuden keskellä. Jumala juotti janoisia ihmisiä! Israelilaisille Jumalan toiminta autiomaassa oli elämän edellytys: ilman vettä ei ole elämää. Samalla se oli armoa: he eivät itse voineet vaikuttaa tähän vedensaantiin. He vain saivat sen osakseen.
Toiseksi juhlassa katsottiin tulevaan. Juhlan viimeisinä päivinä luettiin lukuisia kohtia Vanhasta testamentista. Jesajalla oli lupaus: ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä.” (Jes. 12:3). Sakarja puhui lähteestä, joka puhdistaa synnistä ja saastaisuudesta (Sak. 13:1). Hesekiel oli kuvannut, kuinka temppelistä virtaa lopun aikoina elämää synnyttävä virta kaikkialle kuivaan maahan (Hes. 47:1-12).
Näiden tekstien ymmärrettiin olevan lupaus Jumalan antamasta uudesta, elävästä vedestä. Viikon juhla päättyi suureen kokoukseen sapattina. Silloin vedenhakukulkuetta ei enää ollut. Jumalan kansa oli kyllä päässyt luvattuun maahan, mutta lupaus hengellisen virvoituksen ajasta oli vielä täyttymättä. Tämän lupauksen ymmärrettiin täyttyvän Messiaan aikana: kun Messias on saapunut kansansa keskuuteen, lupaus kävisi toteen. Silloin koittaisi uusi aikakausi, kun Jumalan Henki vuodatettaisiin koko Jumalan kansalle. Jumalan Henki olisi heille kuin elävän veden virta kuivassa maassa. Vesi tuo elämän autiomaan kuolleeseen maaperään ja saa sen kukoistamaan; se suo elämän ihmeen. Tätä Jumalan Henki vaikuttaisi ihmisissä.
Juhlan viimeisenä päivänä tapahtui jotakin, mitä ei koskaan aikaisemmin ollut tapahtunut. Juhliva joukko on mahdollisesti juuri täydellisen hiljaisuuden vallitessa kumartunut rukoukseen syntiuhrien uhraamisen jälkeen. Yhtäkkiä yksi mies nousee seisomaan ja huutaa: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tämä lupaus voitiin ymmärtää välittömästi. Takana oli viikon juhliminen, ja viimeisinä päivinä oli Jumalan sanaa lukemalla muistutettu tulevasta. Nyt Jeesus huutaa, että nämä Jumalan lupaukset täyttyvät hänessä. Vesi, jonka papit ovat päivittäin noutaneet Siiloan vesialtaalta, viittaakin häneen. Ihmiset voivat tulla hänen luokseen, ja hän voi täyttää nuo lupaukset. Hän on tuo suuren luvatun siunauksen lähde. Hän voi antaa elävää vettä. Hän lahjoittaa Pyhän Hengen. Hän on lehtimajanjuhlan täyttymys.
Tuon huudon kuuluttama lupaus oli suunnattoman rohkea. Oli kyse Jumalan lupausten täyttymisestä messiaanisena aikana. Lupaus tarkoitti juuri sitä, että Jumala täyttäisi antamansa lupaukset Jeesuksessa. Siiloan altaasta kannettu vesi valutettiin maahan, se ei voinut sammuttaa ihmisen janoa. Sen sijaan Jeesuksella on tarjota jotain todellista. Hän tarjoaa elävää vettä.
Hyvät seurakuntalaiset. Vesi on elämän edellytys. Sitä tarvitaan joka päivä. Ilman vettä maapallollamme ei olisi lainkaan elämää. Vailla vettä ihminen menehtyy muutamassa päivässä. Vesi on välttämättömyys kaikelle elämälle.
Tänään meitä muistutetaan vedestä. Jeesus Kristus toi mukanaan elävän veden. Hän lupaa antaa vettä, joka on vielä arvokkaampaa kuin se tavallinen vesi, jota juomme ja jota ilman emme tule toimeen. Jeesus puhuu ihmisen sisäisestä janosta, hengellisestä nälästä ja janosta. Ihmisen jano on pohjaton; vapauden, rauhan, hyväksymisen, rakkauden, tarkoituksen ja puhtauden jano polttaa.
Kristus voi täyttää syvimmän kaipuumme ja tarpeemme. Tällaista elävää vettä hän tarjoaa tässä jumalanpalveluksessa. Hän itse on se vesi. Siksi hän sanoo meille: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” Tämä kutsu on kohdistettu erottelematta kaikille. Se ei rajoittunut vain tiettyyn hetkeen tai tiettyyn ihmisjoukkoon kauan sitten. Se on tarjolla tänään tässä jumalanpalveluksessa. Tule siksi ehtoollispöytään Kristuksen luo, hänen palveltavakseen.
Tässä jumalanpalveluksessa vihitään papeiksi neljä teologian maisteria, jotka ovat saaneet kutsun pappisvirkaan. Myös teille Vesa, Hanne, Verna ja Petteri kuuluu Jeesuksen lupaus elävästä vedestä, joka täyttää ihmisen sisimmän kaipuun Jumalan yhteyteen. Sitä vettä te olette juoneet ja sitä te saatte myös pappeina nauttia, hengellisen elämänne voimaksi ja täyttymykseksi. Näin Pyhä Henki ruokkii ja ravitsee teitä pappisvirassanne. Ette hoida virkaanne omassa varassanne, vaan Pyhän Hengen antamin voimin.
Pyhän Hengen lahjat ovat tehtäviä. Papin tehtävä on johtaa ihmisiä elävän veden lähteille, Jeesuksen luokse. Jumalan lahjaa ei voi pitää vain itsellään. Se täytyy jakaa. Siksi hän on kutsunut teidät työhön valtakuntaansa, kirkkonsa palvelukseen. Jeesus voi tehdä teistä lähdeihmisiä, sellaisia, joiden lähellä on hyvä olla, jotka levittävät ympärilleen evankeliumin iloa ja valoa. Siihen kirkon Herra itse antaa teille siunauksensa.